Terveet elintavat vähentävät metabolisen oireyhtymän haittoja

Metabolisessa oireyhtymässä voi esiintyä useita häiriöitä, kuten korkeaa verenpainetta, keskivartalolihavuutta, insuliiniresistenssiä/kohonneita sokeriarvoja ja dyslipidemiaa (epätervettä veren rasvojen jakautumista). Nämä muutokset lisäävät diabeteksen, sydäntautien (angina pectoris tai sydäninfarkti), jalkojen laskimoiden ahtautumisen (katkokävely) tai aivohalvauksen (aivoinfarkti) kehittymisen riskiä.

Jo yksittäinen häiriö on riskitekijä muun sairauden puhkeamiselle, mutta usean häiriön esiintyminen yhdessä (oireyhtymänä) voi lisätä merkittävästi hengenvaarallisten sairauksien kehittymistä.

Ei ole täysin varmaa, onko metabolinen oireyhtymä yksittäinen tekijä. On kuitenkin selvää, että edellä mainittujen riskitekijöiden yhdistelmä on yleinen ja yleistyvä vaiva ja aihealueeseen kiinnitetään runsaasti huomiota. On hyvä muistaa, että komplikaatioiden kehittymisen metaboliseksi oireyhtymäksi voi estää muuttamalla elämäntapojaan.

Metabolisen oireyhtymän riskitekijät ja oireet

• Alentunut sokerin (glukoosin) sietokyky, diabetes tai lisääntynyt insuliiniresistenssi. Insuliini on hormoni, joka säätelee verensokeria elimistössä. Insuliiniresistenssissä haima lisää insuliinin eritystä, mutta insuliini ei tehoa riittävästi. Tämän seurauksena verensokeri ei täysin normalisoidu, mikä tarkoittaa, että verensokerin taso voi jäädä liian korkeaksi.
• Ylipaino, erityisesti vyötärön kohdalla (vyötärölihavuus). Painoindeksi (paino/pituus x pituus) yli 25-30 ja/tai suurentunut vyötärönympärys (> 80 cm naisilla, > 94 cm miehillä). Ylipaino johtaa usein lisääntyneeseen insuliiniresistenssiin, millä on yhteys dyslipidemiaan.
• Kohonnut verenpaine. Yläpaine > 130 ja alapaine > 85. Arvoja, jotka ylittävät 140/90 pidetään selkeästi kohonneena verenpaineena.
• Dyslipidemia (veren lipidien epäterveellinen jakautuminen). Triglyseridit yli 1,7 mmol/l, matala ”hyvä” HDL-kolesteroli (alle 1,0 mmol/l miehillä, alle 1,3 mmol/l naisilla).

Metabolista oireyhtymää voi sairastaa tietämättään. Havaitessasi jonkin riskitekijöistä kuten ylipainon, verensokerin, verenpaineen tai veren rasva-arvojen kohoamisen, keskustelu lääkärin kanssa lisätutkimuksien ja hoidon tarpeesta voi olla hyödyksi.

Miten sairaus syntyy?

Metabolisella oireyhtymällä on tietty yhteys tyypin 2 diabetekseen. Aiemmin uskottiin, että insuliiniresistenssi oli metabolisen oireyhtymän yhteinen tekijä, mutta kaikissa tapauksissa sokeriarvojen kohoamista ei havaittu. Insuliiniresistenssin syytä ei täysin tiedetä, mutta se johtuu todennäköisesti perintö- ja ympäristötekijöiden yhdistelmästä. Tutkijat uskovat, että joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius insuliiniresistenssiin. Samoin ylipaino ja fyysinen liikkumattomuus ovat keskeisessä asemassa. Insuliiniresistenssi aiheuttaa veren lipidien lisääntymisen, mikä vahingoittaa elimistön valtimoita, kuten sydämen sepelvaltimoa.

Muita metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä

Ikä: Metabolisen oireyhtymän ilmaantuvuus lisääntyy iän myötä. Alle 10 prosenttia 20-vuotiaista sairastaa metabolista oireyhtymää ja 60-vuotiaiden osalta sairastuneita on jo 40 prosenttia. Valitettavasti kehitys on sen suuntainen, että yhä useammille nuorille kehittyy metabolinen oireyhtymä epäterveellisten elintapojen, kuten ylipainon, vähäisen liikunnan ja korkean kalorien saannin vuoksi.

Diabetes perheessä: Metabolisen oireyhtymän kehittymisen riski on kohonnut, jos perheenjäsenellä on tyypin 2 diabetes tai henkilö on sairastanut raskauden aikaisen diabeteksen (gestaatiodiabetes).

Muut sairaudet: Kihtiartriitti ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS eli munasarjojen hormonaalinen häiriö naisilla johtaa lisääntyneeseen mieshormonin tuotantoon) liittyvät myös metabolisen oireyhtymän kohonneeseen riskiin.

Hoidossa korostuu oma aktiivisuus

Oireyhtymän hoidon päätavoitteena on estää tyypin 2 diabeteksen, sydäntautien ja aivohalvauksen kehittyminen. Yleensä tämä voidaan saavuttaa varhaisessa vaiheessa kurinalaisen itsehoidon avulla, jossa keskitytään ruokavalioon ja liikuntaan. Lääkäri voi tukea potilaan tavoitteita säännöllisellä painon, verensokerin, kolesterolin ja verenpaineen seurannalla osoittaakseen, että elintapojen muutokset tuottavat tuloksia.

Yksittäisten riskitekijöiden hoitotasapainon parantamiseksi lääkehoito voi joissain tilanteissa olla tarpeen. Lääkitystä käytetään yleisimmin korkeaan verensokeriin, verenpaineeseen ja kohonneisiin veren lipideihin. Runsas lääkitys voi aiheuttaa potilaassa huolta, mutta lääkehoidon yhdessä järkevän ruokavalion ja säännöllisen liikunnan kanssa on osoitettu johtavan parempaan ja pidempään elämään. Havaittaessa valkuaisen lisääntynyttä erittymistä virtsaan hoidoksi suositellaan niin kutsuttuja ACE-estäjiä ja AT II -reseptorin salpaajia.

Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus/laihtuminen: Pyri harjoittamaan vähintään kohtalaisen rasittavaa liikuntaa vähintään 30 minuuttia useimpina päivinä viikossa. Tämän alentaa verensokeria, verenpainetta, veren lipidejä, edistää laihtumista ja lisää insuliiniherkkyyttä.

Ruokavaliomuutokset: Syö enemmän hedelmiä, vihanneksia ja kuituja, vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kokonaisuutena hieman vähemmän rasvaa. Pyri suurempaan rasvansaantiin kalasta ja kasviöljyistä ja vähennä suolan käyttöä. Valitse valkoista lihaa punaisen sijasta. Nämä ruokavalion korjaukset vaikuttavat suotuisasti verenpaineeseen, veren lipideihin, verensokeriin ja insuliiniresistenssiin. Ruokavaliomuutosten rinnalle lisätty liikunta auttaa saavuttamaan painonpudotukselle asetettuja tavoitteita.

Tupakointi: Tupakointi lisää insuliiniresistenssiä ja metabolisen oireyhtymän komplikaatioiden riskiä. Tupakoinnin lopettaminen tuo siksi merkittäviä terveyshyötyjä.

Voiko sairautta hallita?

Elämäntapavalinnoilla on merkittävä vaikutus sairauden syntyyn. Mitä enemmän metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä henkilöllä on, sitä suurempi on taudin riski. Tutkimustiedon valossa on havaittu, että miehillä, joilla on kaksi riskitekijää, on kaksi kertaa suurempi aivohalvauksen riski ja kolme kertaa suurempi sydänsairauksien riski verrattuna niihin, joilla ei ole riskitekijöitä. Kaikki riskitekijät omaavilla miehillä on lähes neljä kertaa suurempi sydänsairauksien tai aivohalvauksen riski, ja yli 24 kertaa suurempi riski sairastua diabetekseen. Potilaan oma toiminnan merkitys sairauden hallinnassa tai ennaltaehkäisyssä on erittäin suuri. 

Tiedot tarkastanut: Remy Waardenburg, yleislääketieteen erikoislääkäri, Vårdcentralen Hökarängen

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Duodecim-lehti