Eteisvärinä on rytmihäiriöistä yleisin – ja jopa täysin oireeton

Eteisvärinässä sydämen sähköimpulssit tulevat "epäjärjestyksessä". Tämä saa aikaan sen, että sydämen eteinen supistuu epäsäännöllisesti ja usein yli 300 kertaa minuutissa.

Seurauksena on, että eteisen pumppauskyky menee hukkaan. Myös kammiot supistuvat tavallista nopeammin, mikä aiheuttaa kohonneen, useimmiten on hyvin epäsäännöllisen pulssin.

Mitä eri eteisvärinän muotoja on ja mikä ne aiheuttaa?

Eteisvärinän yleinen jaottelu perustuu siihen, meneekö eteisvärinä ohi itsestään vai ei. Jos eteisvärinä loppuu itsestään, se on kohtauksittaista (paroksysmaalista), ja jos sydäntä ei saada sykkimään normaaliin tahtiin, eteisvärinä on kroonista eli pysyvää.

Tämä koskee myös tapauksia, joissa ei ole järkevää pyrkiä normaaliin rytmiin. Tällaisia ovat esimerkiksi iäkkäät potilaat ilman oireita.

Lisäksi on välimuoto, joka on jatkuva (persistoiva) eteisvärinä. Se tarkoittaa sitä, että sydän saadaan sykkimään oikeassa rytmissä, mutta se edellyttää joko sähköistä rytminsiirtoa tai injektiona annettavia lääkkeitä.

Toinen jaottelu perustuu siihen, onko potilaan eteisvärinän taustalla jokin syy vai ei. Tällaisia ​​syitä voivat olla läppävika, korkea verenpaine, sydämen vajaatoiminta ja häiriöt hormonitasapainossa. Jos taustalla vaikuttavia syitä ei ole, eteisvärinää kutsutaan idiopaattiseksi.

Millaisia oireita eteisvärinä aiheuttaa?

Eteisvärinä on usein täysin oireeton, etenkin jos kohtaukset ovat lyhyitä. Muutoin tavallisia oireita voivat olla sydämentykytys, hengenahdistus, rintakipu, huimaus, väsymys, heikentynyt kunto ja yleisesti heikentynyt hyvinvointi.

Jos sydän sykkii liian nopeasti pitkään, sydämen kammiot voivat ajan myötä laajentua ja sydämen pumppauskyky heiketä. Se voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa, joka merkitsee nesteen kertymistä elimistöön. Se voi ilmetä jalkojen turvotuksena, hengenahdistuksena sekä levossa että rasituksessa, pahoinvointina, vatsakipuna ja ruokahaluttomuutena.

Eteisvärinän vakava komplikaatio on se, että sydämeen voi muodostua hyytymiä, jotka voivat kulkeutua veren mukana elimistöön ja katkaista verenkierron johonkin elimeen. Mikäli hyytymä kulkeutuu aivovaltimoon, seurauksena voi olla aivohalvaus, joka voi merkitä esimerkiksi halvaantumisia, puhehäiriöitä ja näköhäiriöitä.

Miten eteisvärinää tutkitaan?

Lääkärin vastaanotolla on tärkeää kertoa olosuhteista, joissa kohtauksia tulee (esimerkiksi stressi, alkoholin nauttimisen jälkeen) ja mitä oireita kohtaukset aiheuttavat.

On tärkeä selvittää, onko eteisvärinän taustalla jokin syy, kuten kilpirauhasen toimintahäiriö, korkea verenpaine, läppävika tai sydämen vajaatoiminta. Siksi tehdään usein EKG-tutkimus, tiettyjä laboratoriokokeita, sydämen ultraäänitutkimus sekä joskus rasituskoe.

Miten eteisvärinää hoidetaan?

On tärkeä hakeutua hoitoon, jos eteisvärinä on kestänyt yli vuorokauden. Rytmi pitäisi palauttaa kahdessa vuorokaudessa, koska yli kaksi vuorokautta kestänyt eteisvärinä lisää veritulppien riskiä.

Rytmihäiriön hoitolinjaksi valitaan joko kammiotaajuuden optimointi eli sykkeenhallinta tai sinusrytmin palauttaminen ja rytmihäiriön uusiutumisen esto eli rytminhallinta. Ensimmäisen oireisen eteisvärinäkohtauksen hoitona on useimmiten rytminsiirto. Rytminsiirto toteutetaan sairaalassa joko sähköiskulla tai lääkkeellä.

Jos eteisvärinä on kestänyt yli kaksi vuorokautta, potilasta on ensin hoidettava verenohennuslääkkeellä ennen lääkehoitoa tai sähköistä rytminsiirtoa.

Eteisvärinällä on taipumus uusiutua. Rytminhallinta edellyttää useimmiten rytmihäiriölääkkeiden käyttöä. Hoitopäätös tehdään yksilöllisesti. Mikäli eteisvärinä ei reagoi lääkehoitoon ja on voimakasoireinen, voidaan joissakin tapauksissa tehdä katetriablaatio. Ablaatiossa sydämen sisäiset rytmihäiriöpesäkkeet eliminoidaan erityisellä hoitokatetrilla. Leikkaushoito tulee kyseeseen lähinnä muun sydänleikkauksen yhteydessä.

Millaisia lääkkeitä on saatavilla?

Kaikilta eteisvärinäpotilailta on selvitettävä, tarvitsevatko he hoitoa hyytymäriskien vähentämiseksi. Tarvittaessa annetaan verenohennuslääkettä jossain muodossa, yleensä varfariinia tai jotain uusista antikoagulanttilääkkeistä. Tähän hoitoon ei vaikuta eteisvärinän tyyppi.

Kohtauksittaisessa eteisvärinässä lääkityksellä on kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen tavoite on vähentää eteisvärinäkohtausten riskiä, niin kutsuttu profylaktinen (ehkäisevä) vaikutus, ja toinen tavoite on hidastaa sykettä eteisvärinäkohtauksen aikana.

Jotkut lääkkeet vaikuttavat myös siten, että eteisvärinä palautuu helpommin takaisin normaaliin rytmiin. Kohtauksittaisessa eteisvärinässä käytetään lääkkeinä esimerkiksi beetasalpaajia ja kalsiuminestäjiä. Jos tarvitaan tehokkaampia lääkkeitä, voidaan antaa dronedaronia, amiodaronia ja flekainidia.

Kroonisessa eteisvärinässä lääkityksen tärkein tavoite on hidastaa sydämen syke normaalille tasolle sekä levossa että rasituksessa. Kroonisen eteisvärinän hoitoon käytetään yleensä beetasalpaajia ja kalsiuminestäjiä.

Eteisvärinän muut hoitokeinot

Sähköinen rytminsiirto. Sähköinen rytminsiirto on vanhin ja käytetyin hoito muihin kuin kohtauksittaisiin eteisvärinöihin. Menetelmässä potilas nukutetaan lyhyeksi ajaksi, jolloin sydämeen kohdistetaan sähköisku, joka saa sydämen palaamaan normaaliin rytmiin. Hoito onnistuu noin 90 prosentissa tapauksista, mutta jotta sydän ei palaisi eteisvärinään, tarvitaan usein ehkäisevä lääkitys.

Eteisvärinän ablaatio. Useimmat eteisvärinäkohtaukset saavat alkunsa keuhkojen ja vasemman eteisen (keuhkolaskimot) välisten verisuonten ylimääräisestä sykkimisestä. Eristämällä ne sydämestä saadaan parannettua tai huomattavasti parempivointisiksi noin 80 prosenttia kaikista potilaista, joilla on kohtauksittainen tai jatkuva eteisvärinä. Toimenpiteessä käytetään ohuita johtoja, jotka viedään sisään nivusen kautta. Potilasta ei nukuteta, ja hän voi yleensä lähteä kotiin seuraavana aamuna. Eteisvärinän ablaatio on nykyisin yleinen hoitomenetelmä, jota tehdään Ruotsissa 11 eri sairaalassa.

Hisin kimpun ablaatio. Toimenpiteessä katkaistaan eteisen ja kammion välinen yhteys ohuiden johtojen avulla, jotka viedään sisään nivusen kautta. Tätä menetelmää käytetään ensisijaisesti iäkkäille potilaille, joilla on nopea, vaikeasti hoidettava krooninen eteisvärinä. Ennen toimenpidettä on asennettava sydämentahdistin, koska muuten sydän sykkisi aivan liian hitaasti.

Hoito sydämentahdistimella. Sydämentahdistin on ensisijainen hoitokeino sydämen liian hitaaseen sykkeeseen. Eteisvärinässä ongelma on yleensä päinvastainen, mutta joskus sydän sykkii aivan liian hitaasti, jos potilaalle annetaan sydämen rytmin vakauttavia lääkkeitä. Sydämentahdistin on tällöin edellytys sille, että potilasta voidaan hoitaa asianmukaisesti.  

Maze-leikkaus. Maze-leikkaus on hyvin laaja kirurginen toimenpide, jossa rintakehä ja sydän avataan ja eteiset leikataan tiettyjä linjoja pitkin ja ommellaan sen jälkeen. Hoitoa vaikeuttaa pitkä leikkausaika, sydän-keuhkokoneen tarve ja pitkä ja joskus vaikea toipilasaika. Maze-leikkausta käytetään siksi vain hyvin vaikeissa tapauksissa, joissa kaikki muut vaihtoehdot on jo käyty läpi.

Kirjoittaja: Anders Englund, Arytmi center Stockholm -keskuksen dosentti
Muut lähteet: Duodecimin Käypä hoito -suositus, Terveyskirjasto
Toimittanut: Maaret Tiensuu
Kuvitus: iStockphoto

Lue myös:

Joka kolmas sairastunut ei tunnista eteisvärinän oireita
Kuusi vinkkiä eteisvärinään