Myoomista saa huonosti tietoa – hoitomahdollisuudet parantuneet

Tietoa myoomista on huonosti saatavilla, sanoo Marie-Louise Johansson. Hänen perheessään myoomia on ollut kolmessa sukupolvessa, hänen itsensä lisäksi myös hänen tyttärellään ja äidillään.

– Tyttäreni on 45-vuotias. Hän sai jo leikkausajan, mutta päätti perua sen, koska oli lukenut, että nykyään myoomiin on myös lääkehoitoa.

Lääkehoitoa ei ollut silloin, kun Marie-Louise ja hänen äitinsä saivat oireilevia myoomia. Heidän aikanaan ensisijainen hoito oli leikkaus. Kun myooma kasvoi, Marie-Louiselle suositeltiin kohdunpoistoa.

Nykyään leikkauksen ohella käytetään myös lääkehoitoa.

– Muistan olleeni lomalla, kun tunsin yhtäkkiä kuin häpyluun ja navan välissä olisi ollut kova pallo. Heti kun palasin kotiin, menin lääkäriin, jolloin lääkäri suositteli kohdunpoistoa. Hän kysyi myös, kuinka monta lasta minulla oli ja vieläkö halusin lisää.

Marie-Louise kertoi lääkärille, että kolme lasta riitti ja että kohdun voisi hyvin poistaa.

– En silloin tiennyt, että joitakin vuosia myöhemmin saisin virtsanpidätysongelmia. Löysin artikkelin, jossa oli juuri tutkittu kohdunpoiston ja pidätysongelmien yhteyttä ja tajusin, että yhteys voi olla olemassa, hän sanoo.

Kohdunpoisto lisää pidätysongelmien riskiä

Tavallinen kohdunpoistoleikkaus yli kaksinkertaistaa riskin saada leikkaushoitoa vaativa virtsanpidätysongelma. Tämä selvisi ruotsalaistutkimuksessa vuonna 2007.

Suurin riski oli niillä naisilla, joille kohdunpoisto oli tehty ennen vaihdevuosia ja niillä, joilla oli monta lasta.

– Olen tyttäreni puolesta iloinen, että nykyään on lääkehoitoa, joka tehoaa vuotoihin niin, ettei hänen ehkä tarvitse poistattaa kohtuaan.

– Minulla oli niin kauheita vuotoja, että jouduin käyttämään kahta yösidettä, ettei vuoto tulisi läpi. En enää käynyt kaupungilla ja jos oli pakko, pidin aina huolen, että tiedän missä lähin vessa on. Jatkuvasti oli myös tarve tarkistaa, ettei veri ole tullut hameesta tai housuista läpi.

Marie-Louise työskenteli tuohon aikaan kotona omassa yrityksessään, mikä helpotti asiaa. 

– Mutta kyllähän asialla oli kuitenkin vaikutusta. En oikein pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Muistan ikuisesti, miten huono olo aina oli, kun istuin vesassa. Tunsin, että suuria kappaleita ja verta vain valui alas. Se oli pelottavaa, tuntui kuin olisin vuotamassa kuiviin, Marie-Louise muistelee.

Toimittaja: Besima Aho
Kuvitus: iStockphoto