Tuntemattomasta syystä yleistyvä haimasyöpä on ikäihmisten sairaus

Haimasyöpä havaitaan myöhäisessä vaiheessa, mikä tarkoittaa, että ennuste useimmissa tapauksissa on huono. Lääkäreillä on usein tarjota vain oireita lievittävää hoitoa.

Tietoa haimasyövästä:

• Haima sijaitsee vatsaontelon takaosassa, mahalaukun takana.
• Rauhanen tuottaa hormoneja, jotka erittyvät vereen (insuliini) ja entsyymejä, jotka erittyvät suolistoon.
• Haima jaetaan päähän (caput), keskiosaan (corpus) ja häntään (cauda).
• Haimasyövän ominaispiirre on tyypillisten oireiden puuttuminen, minkä vuoksi tauti havaitaan usein myöhäisessä vaiheessa.
• Lääkärin valitsemat tutkimukset riippuvat muun muassa oireista sekä syövän levinneisyysasteesta.

Haima:

Haima painaa 100–150 grammaa, on 12–15 senttimetriä pitkä ja sijaitsee pitkällä vatsaontelossa, mahalaukun takana. Se on lähes täysin pohjukaissuolen (duodenum) ympäröimä. Haima jaetaan päähän (caput), keskiosaan (corpus) ja häntään (cauda). Haima tuottaa vuorokaudessa noin 1,5 l haimanestettä. Haima antaa oman panoksensa hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien pilkkomisessa elimistön tarvitsemaan muotoon.

Haima muodostaa myös insuliinihormonia. Insuliini varmistaa, että solut täyttävät ravintoainevarastojaan. Insuliinin eritys stimuloituu aterioiden yhteydessä ja se mukautuu syömämme ruoan määrään. Kun haima tuottaa liian vähän insuliinia, tai ei pysty tuottamaan insuliinia lainkaan, syntyy diabetes.

Mitkä tekijät aiheuttavat haimasyöpää?

Useimmat haiman syöpäkasvaimista ovat niin kutsuttuja adenokarsinoomia, jotka ovat lähtöisin haiman entsyymejä tuottavasta osasta. Nämä kasvaimet kasvavat ympäröivään kudokseen ja leviävät varhain paikallisiin imusolmukkeisiin. Kolme neljästä kasvaimesta on haiman päässä, loput keskiosassa ja hännässä.

Haiman päässä sijaitseva syöpä tunkeutuu usein sappitiehyeeseen, joka voi johtaa sappitiehyeen tukkeutumiseen ja ihon keltaisuuteen.

Useimmissa tapauksissa emme tiedä, mistä haimasyöpä johtuu. Tupakoinnilla ja nuuskaamisella on kuitenkin epäilty olevan yhteyttä syövän kehittymiseen. Tupakointi lisää haimasyövän riskiä ja sen sanotaan muodostavan 25 prosenttia kokonaisriskistä. Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa tehtyjen kuuden tutkimuksen läpikäynnissä havaittiin, että savuttoman tupakan käyttö lisäsi haimasyövän riskiä noin 60 prosentilla. Kahdessa pohjoismaisessa tutkimuksessa haimasyöpä oli ainoa syöpä, joka liittyi nuuskan käyttöön. Lisäksi on olemassa useita geneettisiä haimasyöpään liittyviä sairauksia. On myös näyttöä siitä, että lihavuus ja riittämätön liikunta lisäävät riskiä.

Sairauden oireet

Haimasyövän ominaispiirre on tyypillisten oireiden puuttuminen, minkä vuoksi tauti havaitaan usein myöhäisessä vaiheessa. Syöpä alkaa pääsääntöisesti haiman päästä (caput). Suuri maksan sappitiehyt kulkee haiman pään läpi. Haiman päässä oleva kasvain voi siten painaa sappitiehyttä ja puristaa sen kasaan niin, että sappi ei pääse suolistoon. Tämä johtaa sapen kerääntymiseen. Sapen väriaineet imeytyvät vereen ja voivat värjätä ihon kellertäväksi. Tummaa virtsa, "kitinväriset" ulosteet ja ihon kutina ovat tyypillisiä oireita tässä yhteydessä.

Muita oireita voivat olla laihtuminen, pahoinvointi, heikkous ja ylävatsakivut. Kivut sijaitsevat rintalastan alapuolella ja voivat säteillä selkään. Myös ripuli on mahdollinen, koska kasvain estää ruoansulatusentsyymien pääsyn suolistoon.

Miten sairaus todetaan?

Jotta lääkäri voi varmistua diagnoosista, hänen on selvitettävä:

• Missä kohtaa haimaa syöpä on (paikallistaminen).
• Sairauden vakavuus (levinneisyysaste).
• Mistä solutyypeistä syöpä muodostuu (luokittelu ja erilaistuminen).

Lääkärin valitsemat tutkimukset riippuvat muun muassa oireista. Jos potilaalla ei ole keltaisuutta, se voi viitata siihen, että syöpä ei ole edennyt erityisen pitkälle tai että kasvain sijaitsee haiman keskiosassa tai hännässä.

Seuraavat tutkimukset voivat olla ajankohtaisia, veri- ja virtsakokeiden lisäksi:

Tietokonetomografia

Tietokonetomografia tehdään tietokoneohjatulla röntgenlaiteella, joka ottaa useita kuvia lyhyin välein. Tutkimuksella on keskeinen rooli haimasyövän tutkimisessa.

Magneettikuvaus

Magneettikuvauksessa käytetään magneettisia voimakenttiä. Tutkimuksella saadaan varmempi tulos kuin ultraäänitutkimuksella tai tietokonetomografialla.

Ultraäänitutkimus

Yksinkertaisessa ja helposti saatavilla olevassa tutkimustavassa käytetään ääniaaltoja, jotka heijastuvat haimasta ja sitä ympäröivistä alueista takaisin kaiun tavoin. Lääkäri voi nähdä näytöltä, onko alueella jotain epätavallista. Ultraäänitutkimusta voidaan käyttää ensisijaisena tutkimuksena, varsinkin jos suoraa epäilyä haimasyövästä ei ole.

Endoskooppinen ultraääni

Tämä on kaikista tutkimuksista tarkin ja se tehdään gastroskopian yhteydessä. Tällä menetelmällä kasvaimen ohittamisen riski on erittäin pieni.

Ohutneulanäyte

Jotta voidaan määrittää, onko kasvain pahan- vai hyvänlaatuinen, kasvaimen tyyppi tulee määrittää patologisella tutkimuksella. Ultraääni- tai tietokonetomografian yhteydessä otettavassa koepalassa käytetään hyvin ohutta neulaa solujen irroittamiseksi kasvaimesta.

Haiman röntgentutkimukset

ERCP eli endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatografia on haiman ja sitä ympäröivien alueiden röntgentutkimus, jossa ohut, taipuisa tähystin viedään suun kautta pohjukaissuoleen saakka. Haiman viejätiehyeeseen ja maksasta tulevaan sappitiehyeeseen ruiskutetaan röntgenvarjoainetta. Jos kasvaimen sijainti on sellainen, että varjoainetta ei ole mahdollista ruiskuttaa tällä tavalla, tehdään toinen röntgenkuvaus joka on nimeltään PTC eli perkutaaninen transhepaattinen kolangiografia. Siinä viedään ohut muoviputki ihon läpi maksan sappitiehyisiin. Kun röntgenvarjoaine ruiskutetaan putkeen, röntgenkuva voi osoittaa, painaako kasvain sappitiehyitä. Tämä endoskooppinen tutkimus voidaan yhdistää magneettikuvauksen tai MRCP:n (magneettikolangiografia) kanssa, ja tämän uuden tutkimuksen on osoitettu antavan vielä parempia tuloksia kuin ERCP.

Koska haima on vatsaontelossa hyvin piilossa, on mahdollista, että monipuolisista tutkimuksista huolimatta lopullinen varmuus syövästä on mahdollista saada vasta leikkauksen yhteydessä.

Leviäminen

Syöpä voi levitä sekä haimaa ympäröiviin alueisiin että kehon muihin osiin.

Paikallinen kasvain voi levitä muihin elimiin (kasvain rajatulla alueella)

• Ohutsuoli (jejunum)
• Mahalaukku
• Paksusuoli (colon)
• Munuaiset

Etäpesäkkeiden todennäköisiä sijaintipaikkoja ovat (leviäminen kehon muihin osiin)

• Maksa
• Vatsakalvo
• Keuhkot
• Luusto
• Lisämunuaiset

Onko haimasyövän hoito mahdollista?

Sairautta hoidetaan mahdollisuuksien mukaan leikkaushoidolla. Kuitenkin vain noin 15–30 prosentissa tapauksista kaikki syöpäkudos saadaan poistettua. Leikkausmenetelmän valintaan vaikuttaa myös kasvaimen koko ja sijainti. Leikkauksessa voidaan päätyä poistamaan kasvaimen valtaama osa haimasta, sekä osa pohjukaissuolta, mahalaukkua ja sappiteitä ja ympäröiviä imusolmukkeita. Jos koko haima katsotaan tarpeelliseksi poistaa, potilaalta poistetaan myös perna ja imusolmukkeita laajemmalta alueelta.

Haimasyöpä ei ole erityisen herkkä sädehoidolle, ja tilanteissa, joissa leikkaus ei ole mahdollinen, paikallisesti levinnyttä syöpää saatetaan hoitaa sädehoidon ja sytostaatti- eli solunsalpaajahoidon yhdistelmällä. Hoitomuodosta käytetään myös nimitystä kemosädehoito. Yhdistelmähoidon seurauksena kasvain saattaa pienentyä, jolloin leikkausta voidaan harkita uudelleen. Mikäli syöpä on levinnyt laajalle ja lähettänyt etäpesäkkeitä, potilaan oireita yritetään lievittää solunsalpaajahoidolla ja tarvittaessa sädehoidolla.

Haimasyövän ennuste

Haimasyövän huonoa ennustetta selittää osaltaan potilaiden korkea keski-ikä ja sairauden myöhäinen havaitseminen. Sairauden tai hoitojen seurauksena noin 70 prosentille potilaista kehittyy diabetes. Onnistuneen kasvaimenpoiston läpikäyneistä potilaista on vuoden jälkeen elossa yli puolet ja kolmen vuoden jälkeen noin neljännes. Leikkaamattomista potilaista on ensimmäisen vuoden jälkeen elossa noin 10 prosenttia.

Lähteet: Medibas, Kaikki syövästä -sivusto, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock