Mahasyöpä on yhä harvinaisempi sairaus

Mahalaukun syöpää kutsutaan myös ventrikkelisyöväksi. Syöpä voi levitä muihin vatsan kudoksiin ja läheisiin imusolmukkeisiin.

Mahalaukun anatomia ja toiminta

Mahalaukku (ventrikkeli) on ontto elin, joka sijaitsee vatsan yläosassa, heti pallean alapuolella. Sen koko ja muoto vaihtelevat yksilöllisesti. Muoto muistuttaa suurta J-kirjainta. Mahalaukku koostuu vahvoista lihaksista ja sisäpuolta peittävistä limakalvoista. Mahalaukun yläosa johtaa ruokatorveen ja alaosa pohjukaissuoleen. Mahalaukku tuottaa päivittäin noin 2 litraa mahanestettä, joka auttaa sulattamaan nautitun ravinnon.

Mahasyövän yleisyys

Suomessa mahasyöpään sairastuu joka vuosi vajaa 600 ihmistä. Sairautta esiintyy yleensä keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla (50-70 vuotta). Harvinaisissa tapauksissa sairautta voi esiintyä jopa niinkin nuorilla kuin 20–30-vuotiailla. Miehillä yleisempi syöpä voi olla vakava sairaus, mutta mitä aiemmin se havaitaan, sitä suurempi mahdollisuus on parantua. Suomessa ja muissa länsimaissa sairauden esiintyvyys on pienentynyt jo vuosikausia, kaikissa ikäryhmissä. Mahasyöpä on yleisin Japanissa, Suomessa ja Itä-Euroopassa. Syytä tähän ei tunneta.

Mitkä tekijät aiheuttavat sairautta?

Kaikkia syövän tekijöitä ei tunneta, mutta osan tiedämme: Ruokailutottumukset, kuten suola ja savustettu ruoka, ja paljon alkoholia ja tupakkaa sisältävät elintavat, voivat kasvattaa mahasyövän riskiä. Mahahaava, sekä niin kutsuttu tynkämaha, jossa mahalaukusta on jo aiemmin poistettu osa kirurgisesti, suurentavat syövän riskiä. Perinnöllisillä tekijöillä on myös merkitystä ja todennäköisesti yksittäiset tapaukset johtuvat perittyjen ominaisuuksien ja ulkoisten tekijöiden yhdistelmästä.

Helicobacter pylori -infektio (mahahaavabakteeri) voi vaikuttaa mahalaukun syövän kehittymiseen ja pitkäaikaista tulehdusta pidetään syöpäriskin aiheuttajana. Helicobacter pyloria ei kuitenkaan pidetä ainoana syövän aiheuttajana ja sairauden kehittymiselle on monia syitä.

Oireet

• Mahalaukun syöpä voi olla alkuvaiheessa oireeton.
• Pikkuhiljaa voi kehittyä "hapanta vatsaa" ja mahahaavaa muistuttavia oireita.
• Tähän kuuluu tyypillisesti pahoinvointia, epämukavuutta palleassa, happamia röyhtäyksiä ja närästystä. Nämä ovat hyvin yleisiä sairauksia väestössä. Jos näitä oireita kuitenkin ilmenee 40-50 ikävuoden jälkeen ihmisillä, joilla ei ole ollut tällaisia ongelmia aiemmin, tutkimuksiin hakeutuminen voi olla aiheellista.
• Myöhäisiä oireita ovat huono ruokahalu, laihtuminen ja anemia.
• Veriset oksennukset tai verinen uloste ovat merkkejä, jotka johtavat usein tutkimuksiin syövän olemassaolosta.

Miten mahasyöpä todetaan?

Mahalaukun syöpää epäiltäessä ensisijainen ja luotettavimpana pidetty tutkimus on gastroskopia eli mahalaukun tähystys. Mahalaukun limakalvolta otetusta koepalasta löytyvä syöpäkudos on aina peruste jatkotutkimuksille, joissa selvitetään sairauden levinneisyys. Joissain tapauksissa kasvain saattaa sijaita kokonaan limakalvopinnan alapuolella, mikä vaikeuttaa näytteenottoa. Tällöin syöpää saatetaan epäillä mahalaukun seinämän jäykkyyden ja ulkonäön perusteella.

Mahan limakalvon tilaa on mahdollista selvittää myös röntgentutkimuksessa, jossa potilaalle juotetaan kuvantamista helpottavaa varjoainetta ennen tutkimusta. Tällä tutkimuksella ei kuitenkaan saada varmuutta diagnoosista. Muita tutkimusmenetelmiä ovat ylävatsan alueelle kohdistuva tai tähystyksessä suoritettava ultraäänitutkimus. Sairauden levinneisyyttä on tarpeen selvittää myös tietokonetomografiaksi kutsutulla kuvantamistavalla tai muulla valikoidulla tutkimuksella, sillä havaitsemishetkellä vain kolmasosa syövistä rajoittuu mahalaukkuun. Mahasyöpään voi liittyä myös anemiaa ja potilaan terveydentilaa kartoitetaan myös erilaisin laboratoriotutkimuksin.

Syövän tutkimiseen ja hoitoon käytettäviä menetelmiä

Gastroskopia

Gastroskopia on tutkimus, jossa mahalaukkuun viedään suun kautta ohut, taipuisa tähystin. Tähystimen päässä olevan videokameran avulla on mahdollista tarkastella suoraan mahalaukun limakalvoja. Tutkimuksen yhteydessä otetaan pieniä kudosnäytteitä (biopsiat) patologista tutkimusta varten, joiden avulla selvitetään, onko kyseessä syöpä. Tutkimus suoritetaan usein nielun paikallispuudutuksessa ja aiheuttamatta liikaa kipua potilaalle.

Tietokonetomografia

Tietokonetomografia on röntgentutkimus, jossa tietokone valmistaa kuvia kehon sisäosista. Kuvien avulla arvioidaan sairauden mahdollista leviämistä mahalaukun ulkopuolelle ja muihin elimiin.

Ultraäänitutkimus

Kehon sisäosan tutkimus ultraääniaaltojen avulla. Monitorista näkyvän kaikukuvan perusteellä lääkäri voi arvioida näyttääkö mahalaukku normaalilta. Molemmat edellä mainituista tutkimuksista ovat potilaalle täysin kivuttomia.

Leikkaus

Kirurgia on tärkein hoito ja ainoa parantava hoitomuoto. Mahalaukun syöpään on olemassa useita erilaisia kirurgisia toimenpiteitä. Valittu leikkaustyyppi riippuu siitä, missä osassa mahalaukkua syöpä sijaitsee. Mahalaukun osapoisto (subtotaalinen gastrektomia) voi olla riittävä toimenpide joissain tilanteissa. Toisissa tapauksissa on poistettava koko mahalaukku (gastrektomia). Siinä ruokatorvi liitetään suoraan ohutsuoleen. Jos tauti on levinnyt imusolmukkeisiin myös pernan poisto voi olla tarpeen.

Sytostaatit (solunsalpaajat)

Jos kasvain ei ole täysin rajoittunut ja se on varhaisessa vaiheessa, käytäntönä on antaa sytostaattihoitoa sekä ennen leikkausta että sen jälkeen. Tämä lisää sairauden parantumismahdollisuuksia.

Sytostaatteja voidaan käyttää myös palliatiivisessa hoidossa pysäyttämään sairaus hetkeksi ja lievittämään oireita. Sairauden parantaminen ainoastaan sytostaattihoitoa käyttämällä ei ole mahdollista.

Sädehoito

Sädehoitoa ei käytetä rutiininomaisesti mahalaukun syövän hoidossa. Mutta se voi olla perusteltua yhdessä sytostaattien kanssa, mikäli kasvainkudosta ei ole onnistuttu poistamaan kokonaan.

Hoidon mahdolliset sivuvaikutukset

Useimmat laihtuvat leikkauksen jälkeen, mutta voivat saada painoa takaisin taas myöhemmin. Kun koko mahalaukku poistetaan (gastrektomia), potilas voi saada "dumping-syndrooman" (vaivoja, epämukavuutta mahalaukun nopeasta tyhjenemisestä) ensimmäisten kuukausien aikana leikkauksen jälkeen.

"Dumping-syndrooman" oireet

Oireet tulevat usein 10-15 minuuttia aterian jälkeen. Ne ilmenevät pahoinvointina, oksenteluna, vapinana, kylmänhikenä, kouristuksina, nopeana pulssina, väsymyksenä ja joskus ripulina.

Neuvoja "dumping-oireyhtymään":

• Pieniä aterioita joka toinen tai joka kolmas tunti.
• Proteiinipitoista ruokaa.
• Juo aterioiden välillä.
• Ole varovainen sokerin kanssa.
• Lepää aterian jälkeen mieluiten makuuasennossa.

Kun koko mahalaukku on poistettu, jotkut potilaat kokevat, että jotkin heidän aiemmin sietämistään elintarvikkeista eivät enää sovellu ruokavalioon. Sopivan ruokavalion löytäminen voi vaatia aikaa ja uusien ruokien kokeilemista.

Voiko syövästä selvitä?

Pienten ja paikallisten kasvainten hoidoissa päästään usein melko hyvään hoitotulokseen ja leikkaus ei aiheuta merkittävää muutosta potilaan elämänlaadulle. Koko mahalaukun poistoon päädyttäessä potilas tarvitsee elinikäistä B12-vitamiinin korvaushoitoa ja ruokailutottumusten kokonaisvaltaista muutosta. Monet potilaista tottuvat kuitenkin hyvin muuttuneeseen tilanteeseen. Levinneiden syöpien osalta tilanne on synkempi ja viiden vuoden kuluttua diagnoosista elossa on noin viidennes potilaista.

Lähteet: Medibas, Kaikki syövästä -sivusto, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock