Munuaissyöpään sairastutaan usein varttuneella iällä

Munuaissyöpä on vakava sairaus, joka kehittyy usein pitkään aiheuttamatta mitään erityisiä oireita. Siksi noin 25 prosentilla tämän diagnoosin saaneista kasvain on diagnoosihetkellä jo levinnyt muihin kehon osiin. Suomessa munuaissyöpää todettiin yli 900 henkilöllä vuoden 2016 aikana. Useimmat sairastuvat 60–65 vuoden iässä.

Munuaissyövälle altistavat tekijät

Munuaissyövän aiheuttajista ei ole tarkkaa tietoa, mutta sairauden syntymekanismi tunnetaan melko hyvin. Tärkein yksittäinen vaaratekijä on tupakointi. Muita riskiä lisääviä tekijöitä ovat ylipaino, korkea verenpaine ja jotkut harvinaiset perinnölliset sairaudet. Eri tyyppiset munuaissyövät erotellaan sen mukaan, mistä solutyypistä kasvain koostuu, missä se sijaitsee ja miten se kasvaa.

Millaisia oireita sairaus aiheuttaa ja miten se todetaan?

Munuaissyöpä havaitaan usein sattumalta, muista syistä tehdyn kuvantamistutkimuksen yhteydessä. Sairaus havaitaankin yhä useammin potilaalta, joka tulee vastaanotolle väsymyksen, ruokahaluttomuuden, kuumeilun tai muiden epämääräisten oireiden perusteella. Sairauden edetessä oireet muuttuvat munuaissyövälle tyypillisemmiksi, jolloin voi esiintyä verivirtsaisuutta (30–40 %), vatsakipua (noin 50 %) tai kylkikipua (20–40 %) ja kasvain saattaa tässä vaiheessa olla jo tunnusteltavissa kylkikaaren alapuolelta. Matala hemoglobiini ja korkea lasko (yli 100) ovat myös tavanomaisia löydöksiä sairauden yhteydessä. Munuaissyöpään ei kuitenkaan ole olemassa varsinaista seulovaa laboratoriotestiä.

Sairauden pääasiallisina tutkimusmenetelminä käytetään tietokonetomografiaa ja ultraäänitutkimusta. Kasvaimen hyvän- tai pahanlaatuisuuden luokitteleminen onnistuukin usein jo pelkän kuvantamistutkimuksen perusteella. Tilanteissa, joissa leikkaus ei ole mahdollinen, tai kasvaimen epäillään olevan tulehduksen, lymfooman tai muun syövän aiheuttama, kasvaimen tyyppi pyritään varmistamaan koepalalla.

Miten munuaissyöpää hoidetaan?

Koko munuaisen poisto, nefrektomia, on yleinen hoito niissä tapauksissa, joissa sairaus on hoidettavissa leikkauksella. Viime vuosina on kuitenkin yhä enenevässä määrin alettu käyttää munuaista säästävää menetelmää. Siinä suurin osa munuaista voidaan yleensä pelastaa, koska vain kasvaimen sisältävä osa munuaisesta poistetaan leikkauksella. Valittava menetelmä määräytyy ennen leikkausta tehtyjen tutkimusten perusteella.

Munuaisiin rajoittuneessa syövässä liitännäishoidoilla ei ole katsottu olevan vaikutusta syövän uusiutumisriskiin, ja potilaan tärkein hoito on seuranta. Levinneissä syövissä sairauden etenemistä pyritään hidastamaan ja potilaan oireita lievittämään valikoitujen lääkehoitojen avulla. Tavanomaiset sytostaatti- eli solunsalpaajahoidot eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi edennyttä sairautta hoidettaessa. Kipua ja verenvuotoa aiheuttavia paikallisoireita voidaan hoitaa myös munuaisvaltimon tukkimisella tai antamalla sädehoitoa kipua aiheuttaviin etäpesäkkeisiin.

Voiko sairaudesta toipua?

Noin 70 prosenttia kaikista munuaissyöpäpotilaista on elossa vielä viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Varhain todetuissa tapauksissa selviäminen on vielä todennäköisempää ja viiden vuoden jälkeen elossa on jopa 95 prosenttia. Valitettavasti niiden potilaiden osalta, joilla toteamishetkellä havaitaan myös useita etäpesäkkeitä, ennuste on selvästi huonompi.

Lähteet: Medibas, Kaikki syövästä -sivusto, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock