Maksasyövän taustalla on usein muu maksasairaus

Syöpä on sairaus, jossa jotkut elimistön solut muuttuvat niin, että ne kasvavat hallitsemattomasti ja epäjärjestelmällisesti. Ne kasvavat normaaleja soluja nopeammin ja voivat syrjäyttää ja tuhota kehon normaalit rakenteet. Jos syöpää ei saada hallintaan, se voi levitä muihin kehon osiin.

Syöpää voi esiintyä kehon kaikissa elimissä. Maksasta alkavia syöpiä havaitaan vuosittain noin 400 kappaletta. Useimmissa tapauksissa maksasyöpä ilmenee siten, että syöpä on levinnyt muista kehon elimistä. Maksasta alkava syöpä on lähes aina sidoksissa jatkuvaan sairauteen maksassa tai sappitiehyissä. Yli 40-vuotiaat miehet ovat suurin maksasta lähtöisin olevaa syöpää sairastavien ryhmä.

Millaisia oireita maksasyöpä aiheuttaa?

Sairauden ilmenemistapa voi vaihdella tapauskohtaisesti. Eri syöpämuodot voivat myös antaa hieman erilaisia taudinkuvia. Tyypillisiä oireita ovat huonovointisuus, väsymys ja voimattomuus, yöhikoilu, vilunväristykset ja lämmönnousu. Joillakin esiintyy kipuja vatsan yläosassa, kun taas toisilla on vain paineen tunnetta tällä alueella. Ruokahaluttomuus ja laihtuminen ovat yleisiä. Toinen merkki maksan mahdollisesta sairaudesta (myös muun kuin syövän osalta) on ihon kellertäminen. Oireen voi havaita myös silmänvalkuaisista. Maksasairaudet muuttavat ulosteet usein vaaleiksi ja rasvankiiltoisiksi ja virtsa voi muuttua hieman tummemmaksi. Jos maksasyöpä kehittyy syövän leviämisestä toisesta elimestä, havaitut oireet voivat johtua ensisijaisesta kasvaimesta.

Mistä maksasyöpä syntyy?

Usein emme tiedä syövän aiheuttajaa. Tiedämme, että jotkin tekijät lisäävät syövän kehittymisen riskiä. Niitä voivat olla syöpään sairastuneet lähisukulaiset, tupakointi ja alkoholin liikakäyttö.

Maksasyöpä jaetaan eri muotoihin. Itse maksasoluista peräisin olevaa syövän muotoa kutsutaan hepatosellulaariseksi karsinoomaksi. Tätä syöpämuotoa näemme lähes yksinomaan ihmisillä, joilla on maksakirroosi. Maksakirroosi liittyy yleensä joko virustauteihin, kuten B- tai C-hepatiittiin, tai pitkäaikaiseen liialliseen alkoholinkäyttöön. Toinen maksakirroosille ja siten maksasyövälle altistava tekijä on hemokromatoosi.

Maksasyövän toinen muoto on kolangiokarsinooma, joka tarkoittaa maksansisäisten sappiteiden syöpää. Primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) joka usein (> 75 %) esiintyy yhdessä kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien (haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti), sekä muiden harvinaisten maksasairauksien kanssa, lisää riskiä sairastua maksasyöpään. Jos sappirakko on poistettu, riski sairastua kolangiokarsinoomaan on pienempi.

Yleisin maksassa esiintyvän syövän syy johtuu muun syövän lähettämästä etäpesäkkeestä. Yleisimmin maksaan leviävät syöpämuodot ovat paksusuolen syöpä, mahasyöpä, rintasyöpä ja keuhkosyöpä.

Miten sairautta tutkitaan?

Maksasyöpä on usein sattumalöydös. Maksan toimintaa mittaavat verikokeet antavat ensisijaista tietoa sairautta epäiltäessä, ja jopa 80 prosentilla potilaista alfafetoproteiinin (AFP) pitoisuus on kohonnut ja jatkaa kohoamista perättäisissä näytteissä. Maksan mahdolliset kasvaimet pyritään löytämään käyttämällä soveltuvia kuvantamistutkimuksia, kuten ylävatsan ultraäänitutkimusta ja varjoaineavusteista tietokonetomografiaa. Sappiteiden syöpää epäiltäessä sappitiet voidaan kuvata varjoainetta käyttäen magneettikuvauksessa tai röntgenavusteisessa tähystyksessä. Tutkimusten yhteydessä kasvaimesta on mahdollista ottaa neulanäyte, jonka perusteella määritetään, onko kyseessä maksasta lähtöisin oleva syöpä vai muun syövän lähettämä etäpesäke.

Maksasyövän hoito

Hoitoa suunniteltaessa hoitotavan valintaan vaikuttavat sairauden levinneisyys, syövän tyyppi, maksan toimintakyky ja potilaan kunto. Leikkaus on maksasyövän tärkein ja parantava hoitomuoto, mutta leikkauspäätökseen vaikuttavat kasvaimen sijainti tärkeisiin verisuoni- ja sappitierakenteisiin ja maksan vajaatoiminnan aste. Sairastuneesta maksasta voidaan poistaa turvallisesti jopa neljäsosa, mutta vain 15–30 prosentissa tapauksista koko kasvaimen poisto on mahdollinen. Leikkauksen yhteydessä sappiteihin voidaan asettaa putki (stentti), jolla pyritään turvaamaan sappinesteen kulku. Yksittäisissä, maksaan selkeästi rajoittuneiden pienten kasvainten tapauksissa, hoitovaihtoehtona voidaan harkita myös maksansiirtoa.

Leikkaushoitoon soveltumattomien hepatosellulaarista syöpää sairastavien potilaiden osalta voidaan harkita paikallishoitoja, joissa syöpäkudosta pyritään tuhoamaan muilla keinoin. Termoablaatiossa eli kuumennushoidossa kasvaimeen ohjataan neula, joka kuumennetaan 70-asteiseksi, jolloin kuumennettu osa syöpäkudoksesta tuhoutuu. Kuumennushoitoa on mahdollista käyttää myös leikkauksen yhteydessä.

Kemoembolisaatiossa (TACE-hoito) syöpäkasvaimeen johtaviin valtimoihin ruiskutetaan sytostaattia eli solunsalpaajaa. Hoito voi pienentää kasvaimen kokoa ja siten lievittää potilaan oireita. Radioembolisaatiossa (SIRT-hoito) valtimoihin johdetaan sytostaattien sijaan säteilylähteenä toimivia mikrokuulia. Kummankin hoitomuodon tarkoitus on estää kasvaimen ravinnonsaanti. Tavanomaisten solunsalpaajahoitojen käyttäminen ei ole osoittautunut tehokkaaksi maksasyövän hoidossa.

Voiko maksasyövän kanssa elää?

Syövän uusiutumisriski leikkauksen jälkeen on korkea ja suurimmassa riskissä ovat maksakirroosin saaneet potilaat. Sairaus uusiutuu jopa 70 prosentilla viiden vuoden kuluessa leikkauksesta. Tilanteessa, jossa parantava leikkaus ei ole mahdollinen, syövän etenemistä hidastavilla hoidoilla pyritään parantamaan potilaan elämänlaatua ja pidentämään elinaikaa. Kuitenkin vain noin 15 prosenttia potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.

Lähteet: Medibas, Kaikki syövästä -sivusto, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock