T-solulymfoomalla on usein hyvä ennuste
Tietoa | Syöpä

T-solulymfoomalla on usein hyvä ennuste

T-solulymfoomiksi kutsutaan usein nopeasti kasvavien lymfoomien ryhmää, johon sairastuu ensisijaisesti vanhempia ihmisiä. T-solulymfooman ennuste on usein hyvä, joskin taudista esiintyy myös kroonisia muotoja.

Lymfooma on yhteisnimitys kasvaimille, jotka saavat alkunsa elimistön immuunijärjestelmässä tietyntyyppisistä valkosoluista, lymfosyyteistä. Jotkin lymfoomatyypit kasvavat nopeasti ja vaativat intensiivistä hoitoa, kun taas toiset kasvavat hitaasti eivätkä aina edes edellytä hoitoa.

Keliakia lisää riskiä

Lymfooman aiheuttaa tietyntyyppisten valkosolujen, lymfosyyttien, rajoittamaton kasvu. T-solulymfooman syntymissyistä ei tiedetä kovinkaan paljon, mutta keliakiaa sairastavilla henkilöillä on hieman suurentunut riski sairastua suoliston alueen T-solulymfoomaan.

T-solulymfooma aiheuttaa suurentuneita imusolmukkeita

T-solulymfooma ilmenee usein suurentuneina imusolmukkeina kaulalla, kainaloissa tai nivusissa, mutta se voi aiheuttaa kasvaimia muihinkin elimiin, kuten suolistoon tai ihoon.

Potilailla voi olla myös niin sanottuja B-oireita: kuumetta, laihtumista ja voimakasta yöhikoilua. Muita yleisiä oireita ovat väsymys ja kutina.

Miten diagnoosi määritetään?

Laajentuneesta imusolmukkeesta tai toisessa elimessä sijaitsevasta kasvaimesta otetaan usein ensin ohutneulanäyte. Sen avulla saadaan soluja, joita voidaan tarkastella mikroskoopilla. Lymfoomatyypin selvittämiseksi poistetaan sen jälkeen yleensä imusolmuke pienessä leikkauksessa, jotta kasvainsolujen ominaisuuksia päästään tutkimaan tarkemmin.

Lisäksi tehdään yleinen lääkärintarkastus sekä rintakehän ja vatsan tietokonetomografia, joilla kartoitetaan taudin levinneisyys ennen hoidon aloittamista. Useimmiten tutkitaan myös luuydin, jotta nähdään, onko siinäkin lymfoomasoluja.

Hoitona sytostaatit

T-solulymfoomaa hoidetaan tavallisesti sytostaattien eli solunsalpaajien yhdistelmällä, joka annetaan tiputuksessa. Jos sairaus ei ole levinnyt, annetaan myös sädehoitoa. Alle 65–70-vuotiaita potilaita hoidetaan lisäksi usein kantasolusiirrolla.

Ihon T-solulymfoomaa hoidetaan eri tavalla, usein paikallishoitona kortisonivoiteilla tai valohoidolla.

Ennuste on yleensä hyvä

Useimpien T-solulymfoomapotilaiden kohdalla tavoitteena on parantaa sairaus ja elää sen jälkeen normaalia elämää. Mahdollisuudet siihen ovat hyvät.

Jotkin ihon T-solulymfooman muodot ovat kuitenkin kroonisia sairauksia, joissa hoidon tavoitteena on lievittää sairauden oireita.

Kirjoittaja: Mats Jerkeman, onkologian klinikan lääkäri Lundissa ja lymfoomien alueellinen potilasprosessin johtaja
Kuvitus: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja