Hodgkinin lymfoomaan sairastuvat pääasiassa nuoret

Lymfooma on yhteisnimitys kasvaimille, jotka saavat alkunsa elimistön immuunijärjestelmässä tietyntyyppisistä valkosoluista, lymfosyyteistä. Jotkin lymfoomatyypit kasvavat nopeasti ja vaativat intensiivistä hoitoa, kun taas toiset kasvavat hitaasti eivätkä aina edes edellytä hoitoa.

Syntymissyitä ei tunneta

Lymfooman aiheuttaa tietyntyyppisten valkosolujen, lymfosyyttien, rajoittamaton kasvu. Hodgkinin lymfooman syntymissyistä ei tiedetä kovinkaan paljon, mutta riski on hieman lisääntynyt henkilöillä, joilla on lymfoomaa sairastavia sukulaisia.

Oireina suurentuneet imusolmukkeet

Hodgkinin lymfooma ilmenee usein suurentuneina imusolmukkeina kaulalla, kainaloissa tai nivusissa, mutta se voi aiheuttaa kasvaimia muihinkin elimiin. Potilailla voi olla myös niin sanottuja B-oireita: kuumetta, laihtumista ja voimakasta yöhikoilua. Muita yleisiä oireita ovat väsymys ja kutina.

Diagnoosi

Laajentuneesta imusolmukkeesta otetaan usein ensin ohutneulanäyte. Sen avulla saadaan soluja, joita voidaan tarkastella mikroskoopilla. Lymfoomatyypin selvittämiseksi poistetaan sen jälkeen yleensä imusolmuke pienessä leikkauksessa, jotta kasvainsolujen ominaisuuksia päästään tutkimaan tarkemmin.

Lisäksi tehdään yleinen lääkärintarkastus sekä rintakehän ja vatsan tietokonetomografia, joilla kartoitetaan taudin levinneisyys ennen hoidon aloittamista. Useimmiten tehdään myös isotooppitutkimus, johon yleensä yhdistetään tietokonetomografia.

Hodgkinin lymfoomaa hoidetaan sytostaateilla

Hodgkinin lymfoomaa hoidetaan tavallisesti sytostaattien yhdistelmällä, joka annetaan tiputuksessa. Jos sairaus ei ole levinnyt, annetaan myös sädehoitoa. Mikäli sairaus uusiutuu, hoitona voidaan käyttää kantasolusiirtoa tai vasta-ainehoitoa, joka on yksi täsmähoidon muoto.

Ennuste on usein hyvä

Hodgkinin lymfooman ennuste on parantunut tasaisesti viime vuosikymmeninä. Valtaosa potilaista paranee sairaudesta ja voi elää täysin normaalia elämää. Tavoitteena on myös rajoittaa hoidon pitkäaikaisia ​​haittavaikutuksia.

Kirjoittaja: Mats Jerkeman, onkologian klinikan lääkäri Lundissa ja lymfoomien alueellinen potilasprosessin johtaja
Kuvitus: iStockphoto