Kuva: iStock

Sydämen vajaatoiminta: Katso, mitä lääkärissä tapahtuu

Selvitimme, mitä vastaanotolla tapahtuu, kun potilas hakeutuu hoitoon sydämen vajaatoimintaoireiden perusteella.


Päivityspäivä: 26.9.2018
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Kun potilas hakeutuu lääkäriin sydämen vajaatoimintaoireiden perusteella, lääkäri tutkii hänet ensin vastaanotolla. Tämän jälkeen potilaalta otetaan ainakin sydänsähkökäyrä, joka kertoo sydämen sähköisen järjestelmän toiminnasta, sydämen röntgenkuva (thorax-kuva), josta nähdään muun muassa sydämen koko ja sydämen ultraäänitutkimus, jolla mitataan sydämen rakenteita ja toimintaa. Myös muita tutkimuksia voidaan tehdä tarpeen mukaan.

Sydämen vajaatoiminnassa sydänfilmi ja thorax-kuva ovat harvoin täysin normaaleja. Usein tarvitaan lisäksi laboratoriokokeita. Verikokeella tutkittava sydämen erittämä natriureettinen peptidi (BNP tai NT-proBNP) on lähes aina koholla hoitamattomassa sydämen vajaatoiminnassa.

Sydämen vajaatoiminnan toteamisen lisäksi pyritään sen syy aina selvittämään. Syy löytyy usein kohonneesta verenpaineesta, sepelvaltimotaudista tai sydämen läppävioista. Syysairaus pystytään yleensä selvittämään sydämen ultraäänitutkimuksella.

Seuraavilla tutkimuksilla poissuljetaan tai varmistetaan sydämen vajaatoiminta:

1. Sydänsähkökäyrä

Sydänsähkökäyrän (elektrogardiografia, EKG) avulla voidaan selvittää muun muassa sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin tai rytmihäiriön osuutta oireyhtymän syntyyn. EKG kertoo sydämen supistumisen mahdollistavan sydämen sähköisen järjestelmän toiminnasta. Mikäli tämä järjestelmä ei toimi moitteettomasti, ei sydän supistu normaalisti, eikä näin ollen pumppaa verta elimistön tarpeisiin nähden riittävästi. Moni sydämen vajaatoiminnan taustalla oleva sairaus aiheuttaa tyypillisiä häiriöitä EKG:hen, jonka avulla saadaan näin ollen tietoa mahdollisesta taustasairaudesta.

2. Verikokeet

Oireyhtymän tunnistamisessa voidaan hyödyntää veren plasmasta mitattavaa B-tyypin natriureettista peptidiä (BNP) tai sen inaktiivista muotoa (NT-proBNP). Verinäytteistä tutkitaan myös mahdollisen anemian tai piilevän diabeteksen osuutta, elimistön suolatasapainoa sekä munuaisten, maksan ja kilpirauhasen toimintaa.

3. Keuhkojen röntgenkuvaus

Keuhkojen röntgen- eli thorax-kuvauksella saadaan viitteellistä tietoa sydämen koosta, nesteen kertymisestä keuhkokudokseen ja keuhkopussiin sekä mahdollisista tulehduksista.

4. Sydämen ultraäänitutkimus

Sydämen ultraäänitutkimus antaa kaikista luotettavinta tietoa sydämen rakenteesta ja sen toiminnasta. Näin ollen se on luotettavin sydämen vajaatoiminnan diagnosointimenetelmä. Ultraäänitutkimus on välttämätön, kun diagnoosi on epävarma, sekä silloin, kun tarvitaan tarkka arvio sydämen tilanteesta esimerkiksi kajoavia hoitoja suunniteltaessa. Syysairauksista läppäviat ja sydänlihassairaudet saattavat varmistua vasta ultraäänikuvantamisella.

5. Rasituskoe

Sydämen rasituskoe eli polkupyöräkoe on tutkimus, jossa rasitetaan verenkierto-, hengitys- ja liikuntaelimistöä. Se on erityisen tärkeä sepelvaltimotaudin toteamisessa. Rasituskokeen aikana mitataan EKG:aa ja verenpainetta.

6. Varjoainekuvaus

Verisuonten varjoainekuvaus eli angiografia on paikallispuudutuksessa tapahtuva röntgentutkimus, jossa potilaan sepelvaltimoihin ruiskutetaan varjoainetta. Varjoaineen ruiskuttamisen jälkeen sepelvaltimot kuvataan eri suunnilta. Tällä menetelmällä saadaan tarkempaa tietoa sydämen verisuoniston rakenteesta ja mahdollisista tukoksista.

Varjoainekuvausta ei siis läheskään aina tarvita. Sepelvaltimotaudin diagnoosi voidaan hyvin usein tehdä potilaan oireiden, lääkärin tutkimuksen ja rasitus-EKG:n perusteella. Varjoainekuvaus on aiheellinen, jos potilaan ajatellaan hyötyvän pallolaajennuksesta tai ohitusleikkauksesta, koska näitä varten tarvitaan mahdollisimman tarkka tieto sepelvaltimoiden tilasta ja rakenteellisista yksityiskohdista.

Esimerkkikysymyksiä lääkärille:

1.            Mitä voin itse päivittäin tehdä parantaakseni kuntoani?

2.            Kuinka vakava tilani on?

3.            Miten minun pitäisi muuttaa elintapojani?

4.            Keneltä saan tietoa minulle sopivasta liikunnasta?

5.            Miten muut sairauteni vaikuttavat sydämen vajaatoimintaan?

6.            Miten muut lääkkeeni vaikuttavat sydämen vajaatoimintaan?

7.            Miten sairaus oletettavasti etenee lähivuosina?

8.            Miten sairauttani seurataan?

9.            Mihin olen yhteydessä, jos kuntoni huononee nopeasti?

10.         Miten sairauteni vaikuttaa päivittäisiin askareisiini?

11.         Minne voin olla yhteydessä, jos tunnen oloni alakuloiseksi?

Kirjaa kysymykset etukäteen paperille ja ota ne mukaan lääkärin vastaanotolle, näin varmistut siitä, että muistat kysyä kaiken olennaisen.

Seuraa oireitasi ja keskustele hoitohenkilökunnan kanssa.

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja