Sydämen vajaatoiminta yleistyy ikääntyessä – terveelliset elintavat suojaavat
Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan sydämen pumppaustoiminnon heikkenemistä. Sen yleisimmät syyt ovat sepelvaltimotauti ja verenpainetauti.
Harvinaisempia syitä sydämen vajaatoiminnalle ovat synnynnäiset sydänviat, hankitut läppäviat sekä sydänlihassairaudet.
Saitko RSV-diagnoosin?
Oletko yli 60-vuotias? Sairastuitko RSV-infektioon? Millaisen sairauden RSV aiheutti sinulle tai läheisellesi? Olemme kiinnostuneita kuulemaan sinun tai läheisesi kokemuksista.
Oireet
Sydämen vajaatoiminnassa sydänlihas ei pysty normaalisti hoitamaan tehtäväänsä, joka on veren pumppaaminen elimistöön. Vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan oireyhtymä, joka voi johtua useasta eri sydänsairaudesta.
Sydämen vajaatoiminnan oireet syntyvät sekä elimistön vajaasta verenkierrosta että elimistön yrityksesta palauttaa verenkierto. Riittämättömän verenkierron tavallisimpia merkkejä ovat poikkeava uupuminen ja hengästyminen tai heikotus rasituksessa. Elimistön yrittäessä lisätä verenkiertoa alkaa nestettä kertyä elimistöön, raajat viiletä ja sydämen syke nousta.
Vajaatoiminnan yleisyys kasvaa iän myötä. Alle 50-vuotiailla se on harvinainen ja yli 75-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.
Tutkimukset
- Potilaan kliininen tutkiminen vastaanotolla tai potilaan luona
- Sydämen sähkökäyrä (EKG)
- Sydämen ultraäänitutkimus
- Sydämen ja keuhkojen röntgenkuva
- Verikokeet
- Rasituskoe
- Kajoavat tutkimukset kuten sepelvaltimoiden varjoainekuvaus
Diagnoosi
Sydämen vajaatoimintaa on haastava diagnosoida. Diagnoosin täytyy perustua kliiniselle tutkimukselle. Tutkimuksessa tulee löytää sekä typillinen oireisto että taustalla vaikuttava sydänsairaus.
Turvotus raajoissa tai ylimääräinen neste voivat aiheuttaa rahinaa keuhkoissa. Sydämessä voi olla kuultavissa sivuääniä, jotka kertovat vajaatoiminnan mahdollisuudesta. Nopeasti, muutamassa viikossa tapahtunut usean kilon painonnousu on useimmiten selitettävissä nesteen kertymisellä.
Seuraavilla tutkimuksilla poissuljetaan tai varmistetaan sydämen vajaatoiminta:
1. Sydänsähkökäyrä
Sydänsähkökäyrän (EKG) avulla voidaan selvittää muun muassa sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin tai rytmihäiriön osuutta oireyhtymän syntyyn.
2. Verikokeet
Oireyhtymän tunnistamisessa voidaan hyödyntää veren plasmasta mitattavaa B-tyypin natriureettista peptidiä (BNP). Verinäytteistä tutkitaan myös mahdollisen anemian tai piilevän diabeteksen osuutta, elimistön suolatasapainoa sekä munuaisten, maksan ja kilpirauhasen toimintaa.
3. Keuhkojen röntgenkuvaus
Keuhkojen röntgen- eli thoraxkuvauksella saadaan viitteellistä tietoa sydämen koosta, nesteen kertymisestä keuhkokudokseen ja keuhkopussiin sekä mahdollisista tulehduksista.
4. Sydämen ultraäänitutkimus
Sydämen ultraäänitutkimus antaa kaikista luotettavinta tietoa sydämen vajaatoiminnasta. Ultraäänitutkimus on välttämätön, kun diagnoosi on epävarma, sekä kun tarvitaan tarkka arvio sydämen tilanteesta kajoavia hoitoja suunniteltaessa. Syysairauksista läppäviat ja sydänlihassairaudet saattavat varmistua vasta ultraäänikuvantamisella.
5. Rasituskoe
Sydämen rasituskoe eli polkupyörätesti on tutkimus, jossa rasitetaan verenkierto-, hengitys- ja liikuntaelimistöä. Se on erityisen tärkeä sepelvaltimotaudin toteamisessa.
6. Varjoainekuvaus
Verisuonten varjoainekuvaus eli angiografia on paikallispuudutuksessa tapahtuva röntgentutkimus, jossa potilaan sepelvaltimoihin ruiskutetaan varjoainetta. Varjoaineen ruiskuttamisen jälkeen sepelvaltimot kuvataan eri suunnilta.
Varjoainekuvausta ei siis läheskään aina tarvita. Sepelvaltimotaudin diagnoosi voidaan hyvin usein tehdä potilaan oireiden, lääkärin kliinisen tutkimuksen ja rasitus-EKG:n perusteella. Se on kuitenkin aiheellinen, jos potilaan ajatellaan hyötyvän pallolaajennuksesta tai ohitusleikkauksesta, joita ennen tarvitaan mahdollisimman tarkka tieto sepelvaltimoiden tilasta. Myös mikäli potilaan oireet ovat jääneet epäselväksi, varjoainekuvaus on hyvä tehdä.
Hoidot
Sydämen vajaatoiminnan hoidossa pyritään vaikuttamaan sen perussyyhyn eli taustalla olevaan syysairauteen. Vajaatoiminnan tavallisin aiheuttaja, kohonnut verenpaine, hoidetaan tehokkaasti.
Sepelvaltimotauti voidaan usein hoitaa lääkkeillä, joskus pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Lääkityksenä vajaatoiminnassa käytetään verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeitä. Läppävika korjataan leikkauksella.
Myös tarpeellinen määrä liikuntaa ja lepoa sekä painonhallinta ovat tärkeitä. Alkoholin, tupakan ja suolan käytön vähentäminen on oleellista.
Jos oireet eivät pysy lääkkeillä poissa, hoitona on sepelvaltimon pallonlaajennus tai ohitusleikkaus. Hoitomuotoon päädytään varjoainekuvauksen perusteella.
Sydämen vajaatoiminnan oireita on syytä seurata kotona. Paino, verenpaine ja syke on hyvä kirjata ylös. Tämä helpottaa hoidon suunnittelua. Mikäli oireet pahenevat, on syytä muuttaa lääkitystä ja elämäntapoja.
Ennuste
Sydämen vajaatoiminta on yleensä merkki loppuvaiheessa olevasta sydänsairaudesta. Suurin osa potilaista on iäkkäitä.
Ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa taustalla piilevä sydänsairaus, vajaatoiminnan vaikeusaste ja vaste lääkehoitoon. Potilaan korkea ikä vajaatoiminnan puhjetessa ja muut sairaudet heikentävät ennustetta.
Ennaltaehkäisy
Sepelvaltimotautia voidaan hyvin tehokkaasti ehkäistä vähentämällä valtimotaudin riskitekijöitä ja muuttamalla elämäntapoja.Tärkeimmät muutosta vaativat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo.
Ennaltaehkäisy liikunnalla, painonhallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee sepel- ja muun valtimotaudin synnyn lisäksi myös muun muassa diabetesta. Kiinnittämällä huomion näihin jo nuorella iällä voidaan myöhemmällä iällä syntyvän sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.
Sepelvaltimotauti ja muut valtimotaudit johtuvat yleensä useiden vaaratekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siten päätökseen ryhtyä ehkäiseviin toimenpiteisiin, varsinkin lääkehoitoihin, vaikuttaa arvio kokonaisvaarasta sairastua valtimotauteihin. Sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota sellaisilla potilailla, joilla on jo todettu jokin muu valtimotauti.
Lääkehoito on yleensä viimeinen keino ennaltaehkäistä sepelvaltimotautia.
Asiantuntija: Peter Holmström, sisätautien ja päivystyslääketieteen erikoislääkäri, ensihoidon erityispätevyys.
Toimittaja: Lotta Laine
Muu lähde: Terveyskirjasto
Kuvitus: iStockphoto
-
Jokainen poltettu savuke lisää sydänkohtauksen riskiä
Sepelvaltimotaudin riski kasvaa suhteessa poltettujen savukkeiden määrään. Tupakoimattomiin verrattuna riski on yli kaksinkertainen. Jopa muutama savuke päivässä on vaarallista.
-
Verenpaineen nousun taustalla voi olla harvinainen suolahormonin liikatuotto
Suolahormonin liikaerityksen taustalta löytyy usein lisämunuaisen kuorikerroksen liikakasvu tai hyvänlaatuinen rauhaskasvain.
-
Triglyseridit reagoivat elintapoihin herkästi: vaikuta rasva-arvoihin ruokailulla
Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin lukeutuva kohonnut triglyseridiarvo reagoi kolesterolia herkemmin ruokavaliossa tehtäviin muutoksiin. Oikea ruokavalio pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä tehokkaasti.
-
Terveet elintavat vähentävät metabolisen oireyhtymän haittoja
Verensokerin, rasva-arvojen ja verenpaineen samanaikaiset häiriöt ovat tyypillinen löydös metabolista oireyhtymää tutkittaessa.