Aivotärähdys: tajunnan taso laskee iskun myötä
Tietoa | Neurologia

Aivotärähdys: tajunnan taso laskee iskun myötä

Oireet kestävät minuuteista tunteihin, mutta voivat jatkua myös päiviä.


Julkaisupäivä: 15.8.2019
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Mitä aivotärähdyksellä tarkoitetaan?

Aivotärähdys on nimitys päähän kohdistuneen iskun aiheuttamalle välittömälle ja ohimenevälle tajunnan tason laskulle, jota voi seurata myös lyhytaikainen muistinmenetys (amnesia). Tämä on hyvin yleinen tapahtuma: arvioidaan, että Suomessa noin 65 000 ihmistä saa vuosittain aivotärähdyksen. Päähän kohdistunut kolhu, jolloin ”näkee tähtiä” ja tuntee hieman huimausta ensimmäisten sekuntien aikana, kuitenkaan pyörtymättä, mielletään lievimmäksi aivotärähdyksen muodoksi.

Aivotärähdyksen saavat useimmiten pikkulapset. Urheilu- ja polkupyöräonnettomuudet aiheuttavat eniten aivotärähdyksiä 5–14-vuotiaiden lasten keskuudessa, kun taas putoamiset ja auto-onnettomuudet ovat yleisiä syitä aikuisten aivotärähdyksiin.

Muistinmenetys voi harvinaisissa tapauksissa ulottua muutaman päivän tai pidemmän ajan taakse. Poikkeustapauksissa kevyt isku päähän voi aiheuttaa muistihäiriöitä, jotka kestävät useita tunteja loukkaantumisen jälkeen. Muistinmenetysjakso vahingon jälkeisistä tapahtumista on johdonmukaisesti lyhyempi kuin vahinkoa edeltäviin muistoihin kohdistuva jakso. Molemmista muistinmenetystyypeistä toipuu yleensä viimeistään muutaman tunnin kuluessa. Aivotärähdys ei normaalisti johda omaelämäkerrallisten tietojen kuten oman nimen tai syntymäajan unohtamiseen. Tällainen muistinmenetys on useammin merkki hysteriasta tai simuloinnista. Henkilöt, joilla on muistinmenetys aivotärähdyksen seuraksena, eivät houraile, vaan kärsivät ohimenevästä täydellisen muistinmenetyksen tilasta (globaali amnesia).

Muistinmenetys ei ole aina samanlainen

Aivoihin kohdistuvan lievän vamman seuraksena voi aiheutua tajunnan tason laskua tai lyhytaikaista tajuttomuutta ja muistinmenetys.

Sekä lääkäreiden että yleisön keskuudessa vallitsee suuri epävarmuus aivotärähdyksestä ja vamman jälkeen ilmenevistä oireista. Muistinmenetyksen kesto on melko yhdenmukainen tajuttomuuden keston ja päävamman vakavuuden kanssa. Muistinmenetyksestä puhuttaessa voidaan tarkoittaa vahingon jälkeen muistiin vaikuttavia seikkoja (antegradinen muistinmenetys) eli puutteellista kykyä muistaa uutta tietoa, mutta myös sitä mitä tapahtui juuri ennen vahinkoa (retrogradinen muistinmenetys).

Lyhytkestoinen kouristuskohtaus voi ilmetä välittömästi lievän aivotärähdyksen jälkeen, mikä johtaa usein väärinkäsitykseen epilepsiasta. Mekanismi on tuntematon, mutta lyhytaikainen kouristuskohtaus ei ole ennakkovaroitus epilepsiasta eikä tila, joka vaatisi hoitoa epilepsialääkkeillä. Vakavaa aivotärähdystä voi seurata sekavuustila tai unijakso.

Aivovammapotilaan ensiapu

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle saapuvan tulisi varmistua tajuttoman päävammapotilaan hengitysteiden auki pysymisestä. Ensiapua annettaessa pään ja niskan turhaa liikuttamista on vältettävä mahdollisen kaula- tai selkärankavaurion riskin takia. Tajuissaan olevan potilaan valittaessa niskakipua on varmistettava, ettei potilas pääse liikuttamaan päätään ja aiheuttamaan mahdollisia lisävaurioita. Voimakkaan aivotärähdyksen saanut henkilö on usein tarpeen kuljettaa sairaalaan tarkempaa arviointia varten.

Tarkkailu aivotärähdyksen jälkeen

Se, kuinka kauan aivotärähdyksen saanutta on tarkkailtava, riippuu osittain tajuttomuuden ja muistinmenetyksen kestosta, sekä muista mahdollisista vammoista. Lievät aivotärähdykset, joihin ei liity tajunnantason muutoksia, on mahdollista hoitaa kotioloissa. Henkilöitä, joilla ei ole merkkejä hermostovaurioista (neurologiset vammat), tarkkaillaan monissa sairaaloissa noin kaksi tuntia ja kotiutetaan sen jälkeen sillä edellytyksellä, että potilas ei jää yksin seuraavan vuorokauden ajaksi. Kotona suoritettava tajunnantason seuranta on tarpeellista myös lievien aivotärähdysten kohdalla.

Aivotärähdyksen mahdolliset jälkioireet

Päänsärky ja lisääntynyt herkkyys ovat yleisiä yhden päivän ajan tai hieman kauemmin aivotärähdyksen jälkeen, erityisesti lapsilla. On suositeltavaa, että aivotärähdyksen saaneet henkilöt eivät palaisi normaaliin toimintaan ennen kuin he ovat päässeet eroon päänsärystä ja huimauksesta. Hyvin lievän aivovamman jälkeen työhön voi yleensä palata 1-3 vuorokauden kuluttua. Tarvittaessa voi käyttää mietoa kipulääkettä, kuten parasetamolia.

Oireiden myöhempi toistuminen tai vakavampien oireiden (väsymys, halvaukset ja puhevaikeudet) ilmaantuminen voivat olla merkkejä eräästä aivokalvoissa tai niiden välissä syntyneestä aivoverenvuodon muodosta (subduraalinen hematooma, epiduraalinen hematooma) ja edellyttää välitöntä lääkärin hoitoon hakeutumista.

Aivotärähdyksen seurauksena joillekin potilaille saattaa kehittyä pitkäkestoista päänsärkyä, huimausta ja keskittymisvaikeuksia. Oireet alkavat yleensä joitakin päiviä vamman jälkeen ja tilaa kutsutaan aivotärähdyksen jälkeiseksi oireyhtymäksi (post-concussion syndrome). Elleivät oireet katoa muutaman viikon kuluessa, sairauden kroonistuminen on todennäköistä. Ajan mittaan oireet muuttuvat vähemmän havaittaviksi. Jopa kolmannes pysyviä oireita saaneista potilaista kokee ahdistuneisuutta ja masennusta, jonka lääkitseminen voi olla tarpeen.

Aivotärähdys aktiiviurheilun näkökulmasta

Urheilun turvallista aloitusajankohtaa vamman jälkeen on vaikea määritellä tutkimusnäyttöjen perusteella. Yleisesti ottaen potilaita kehotetaan varovaisuuteen uuden aivotärähdysriskin pelossa. Tutkimusten perusteella ei kuitenkaan ole mitään näyttöä siitä, että huoli olisi perusteltu.

Asiantuntijat keskustelevat siitä, voivatko "mikrotraumat", tai pienet pään vammat jotka eivät aiheuta aivotärähdystä, vaikuttaa aivoihin ja henkiseen toimintaan. Esimerkiksi pallon pukkaamista pidetään tällaisia vammoja synnyttävänä tekijänä. On osoittautunut vaikeaksi selvittää, aiheutuuko tällaisista vammoista mitään riskejä.

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Potilaan Lääkärilehti