Aivotärähdys voi tuoda kroonisia oireita
Tietoa | Neurologia

Aivotärähdys voi tuoda kroonisia oireita

Kuukausia tai jopa vuosia kestävät oireet voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi.


Julkaisupäivä: 15.8.2019
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Mitä postkontusionaalisella oireyhtymällä tarkoitetaan ?

Postkontusionaalinen oireyhtymä on yleinen seuraus aivovammasta, joka on saatu onnettomuudessa. Post tarkoittaa jälkeen, kontusio tarkoittaa aivotärähdystä ja oireyhtymä tarkoittaa, että on olemassa yhtenäinen taudinkuva. Oireita ovat päänsärky, huimaus, neuropsykiatriset oireet ja aivojen henkisen toiminnan häiriöt (kognitiiviset häiriöt).

Oireyhtymä syntyy yleensä lievän aivovamman seurauksena, mutta voi ilmetä myös kohtalaisten ja vaikeiden aivovammojen, sekä piiskaniskavammojen jälkeen. Lievä aivovamma johtuu tylpästä iskusta päähän ilman että esineet tai luunsirut ovat tunkeutuneet aivoihin.

Useimmilla postkontusionaalisesta oireyhtymästä kärsivistä on ollut aivotärähdys, joka määriteltiin lieväksi aivovammaksi. Aivotärähdys aiheuttaa väliaikaisen muutoksen aivojen toimintaan ja joissain tapauksissa asiaan liittyy lyhytaikainen tajunnan menetys.

Onko oireyhtymä yleinen?

Oireyhtymää ja erityisesti sen kroonistunutta muotoa pidetään kiistanalaisena. Lievien tai kohtalaisten aivovaurioiden kohdalla 30–80 prosentilla potilaista on jonkinasteinen postkontusionaalinen oireyhtymä. Raportoidun esiintyvyyden suuri vaihtelu johtuu erilaisten diagnostisten ohjeiden käytöstä. Naisilla ja ikääntyneillä on suurin riski saada postkontusionaalinen oireyhtymä. Oireyhtymää sairastavat potilaat muodostavat heterogeenisen ryhmän, jossa on havaittavissa eriasteisia pään ja aivojen vammoja.

Yksilölliset ominaisuudet voivat vaikuttaa siihen, miten tila ilmenee. Vielä ei ole selvitetty, mitä aivoissa tapahtuu tämän tilan yhteydessä, mutta tiedetään, että aivovamman asteen ja oireyhtymän ilmenemisriskin välillä ei ole selvää yhteyttä.

Onko oireyhtymä merkki aivokudoksen vaurioista?

On olemassa erilaisia teorioita siitä, mitä aivoissa tapahtuu. Jotkut uskovat, että aivokudoksessa on vaurioita ja että biokemialliset muutokset ovat syntyneet aivovamman yhteydessä. Toisten mielestä oireyhtymän syy on psyykkinen. Todennäköisesti molemmilla tekijöillä on vaikutusta.

Erityisillä kuvantamistekniikoilla, joilla nähdään aivojen toimintaa (fysiologinen ja toiminnallinen kuvantaminen, SPECT ja toiminnallinen magneettikuvaus, PET), on mahdollista havaita suurempia epänormaalin toiminnan alueita kallovamman jälkeen kuin tavallisessa tietokonetomografiassa (TT). Nämä ovat kuitenkin epäspesifisiä löydöksiä, eikä muutosten laajuuden ja potilaan kokemien oireiden välillä ole osoitettu olevan yhteyttä.

Vaikuttavatko psyykkiset tekijät oireisiin?

Useat havainnot viittaavat siihen, että henkiset tekijät ovat keskeisiä oireyhtymän kehittymiselle:

  • Oireet (päänsärky, huimaus, unihäiriöt) ovat samat kuin somaattisissa tiloissa.
  • Ahdistuneisuus ja masennus voivat aiheuttaa samoja aivotoiminnan subjektiivisia ja objektiivisia häiriöitä kuin postkontusionaalisesta oireyhtymästä kärsivillä ja oireet paranevat antidepressiivisillä lääkkeillä.
  • Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 50 prosentilla oireyhtymän saaneista on ollut masennusta ennen aivovamman syntyä.
  • Monet tutkimukset osoittavat oireyhtymän ja onnettomuutta edeltäneen persoonallisuustyypin välisen, mahdollisesti aivovammaa edeltäneiden psyykkisten ongelmien, yhteyden.
  • Jotkut tutkimukset osoittavat myös, että pitkään voimakkaammista oireista kärsivillä oli heikompi kyky selviytyä erilaisista tilanteista ja vähemmän sosiaalista tukea kuin potilailla, joiden oireet hävisivät nopeammin.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että joissakin maissa ja myös lapsilla on hyvin alhainen postkontusionaalisen oireyhtymän esiintyvyys. Tämä viittaa siihen, että sosiokulttuurisilla olosuhteilla on keskeinen merkitys sairauden kehittymisessä. Etukäteistiedon pohjalta syntyvät odotukset, että tällaisia oireita pitäisi tulla aivotärähdyksen jälkeen, voivat olla yksi tekijä. Mahdollisia vakuutuskorvauksia pidetään joissakin tapauksissa yksittäisenä tekijänä.

Millaisia oireita voi esiintyä?

Oireet ovat epämääräisiä, subjektiivisia ja yleisiä useimmilla ihmisillä. Havaittavimmat oireet ovat päänsärky, huimaus, väsymys, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, unihäiriöt, keskittymisvaikeudet, muistin heikentyminen ja ääniherkkyys. Näiden oireiden esiintyvyys vaihtelee, mutta niitä esiintyy 50-80 prosentissa tapauksista. Päänsärkyklinikalle lähetteen saaneista potilaista noin puolella havaittiin kognitiivisia ongelmia ja neljäsosalla psyykkisiä ongelmia.

Päänsärky

Päänsärkyä esiintyy 25–80 prosentilla lievän aivovamman jälkeen. Paradoksaalista kyllä, esiintyvyys on korkeampi ja kesto pidempi lievän aivovamman saaneilla verrattuna niihin, joilla oli ollut vakavampia vammoja. Monilla potilaista oli ollut myös aikaisempaa päänsärkyä. Särky voi olla sekä jännityspäänsärkyä (yleisin), migreeniä että muunlaista päänsärkyä.

Huimaus

Noin puolet potilaista toteaa, että heillä on huimausta lievän kallovamman jälkeen. Usein huimaus on epäspesifisistä. Jos huimaus on huomattavaa, mahdollinen tasapainoelinten vaurio tulisi ottaa huomioon.

Psyykkiset ja kognitiiviset oireet

Yli puolet raportoi persoonallisuuden muutoksista, ärtyneisyydestä, sekä ahdistuksesta ja masennuksesta lievien aivovammojen jälkeen. He kokevat, että he eivät siedä ympäristöjä, joissa on korkea melutaso, vahvoja emotionaalisia rasituksia, tai suuria väkijoukkoja ja että he kestävät heikommin alkoholia. Perheenjäsenet kokevat kyseisen henkilön muuttuneen, ja voivat kertoa, että henkilö on ärtyneempi, itsepäinen, kitisevä, kärkäs tai epäluuloinen. Potilaalla saattaa olla ongelmia muistin ja keskittymiskyvyn kanssa. Myös väsymystä ja unihäiriöitä esiintyy. 15–20 prosentilla kehittyy oireita, jotka voidaan liittää psyykkiseen sairauteen. Näitä ovat muun muassa akuutti stressi tai posttraumaattinen stressihäiriö samoin kuin ahdistuneisuus, paniikkihäiriöt ja masennus.

Miten oireyhtymä todetaan?

Useimmissa tapauksissa diagnoosi tehdään potilaan sairaushistorian perusteella. Lääkäri tutkii myös, onko olemassa merkkejä pysyvästä aivovauriosta. Lisätutkimusten tarve harkitaan yksilöllisesti.

Neuropsykologiset testit voivat olla hyödyksi joillekin potilaille, joilla havaitaan näkyviä kognitiivisia tai psyykkisiä häiriöitä. Testitulokset voivat olla normaaleja tai poikkeavia. Poikkeavissa tuloksissa ei havaita mitään tiettyä kaavaa. Neuropsykologiset testit eivät ole kovin standardoituja, ja löydökset voidaan tulkita väärin tai niitä voidaan korostaa liikaa. Psyykkisiä arvioita tulisikin tehdä, jos näkyviä psyykkisiä oireita esiintyy.

Tietokonetomografia- ja/tai magneettikuvaus tehdään usein akuutin kallovamman yhteydessä. Noin 10 prosenttia lievän aivovamman TT-kuvista osoitti pienempiä tai poikkeavia löydöksiä. Herkemmän magneettikuvaustutkimuksen kohdalla poikkeavia löydöksiä havaitaan noin 30 prosentilla niistä, joiden TT-kuvat ovat olleet normaalit.

Postkontusionaalisen oireyhtymän hoito

Hoitosuunnitelma mukautetaan yksilöllisesti potilaan oireiden mukaan. Tärkeintä on selvittää potilaalle, että suurin osa toipuu täysin muutaman kuukauden kuluessa. Oireyhtymän ehkäisyyn tai hoitamiseen ei ole erityistä hoitoa, minkä vuoksi hoito on oireenmukaista. Kuukausia tai vuosia kestävät tapaukset voivat vaatia usean eri ammattilaisen työpanosta.

Hyvänlaatuinen tilanne

On tärkeää, että potilas ja hänen läheisensä ymmärtävät, että koetut oireet eivät suinkaan ole epätavallisia, ja vaikka ne voivat olla epämiellyttäviä, ne menevät useimmissa tapauksissa ohi. Tieto tästä saattaa vaikuttaa positiivisesti oireyhtymän taudinkulkuun. Taudinkulku on osoittautunut lievemmäksi, jos potilaalle annetaan jo varhain tietoa ja vakuutetaan että kaikki menee hyvin.

Lääkehoito

Kuten aiemmin mainittiin, oireyhtymälle ei ole erityistä hoitoa. Masennuslääke amitriptyliini voi kuitenkin helpottaa päänsärkyä. Se voi myös auttaa epäspesifisiin oireisiin, kuten ärtyneisyyteen, huimaukseen, masennukseen, uupumukseen ja unihäiriöihin. Muita lääkkeitä voidaan testata, jos päänsärky on tietyntyyppinen (esimerkiksi jännityspäänsärky, migreeni).

Muu hoito

Ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, että psyykkisten ja kognitiivisten häiriöiden täsmähoidolla olisi vaikutusta. Käyttäytymisterapioista (kognitiiviset menetelmät) lievien kallovammojen jälkeen käydään keskustelua. Ilmeisissä psyykkisissä oireissa tukea antavasta psykoterapiasta sekä antidepressiivisten tai ahdistuneisuutta lieventävien lääkkeiden käytöstä voi olla hyötyä.

Voiko toipumiseen mennä vuosia?

Postkontusionaaliseen oireyhtymään liittyvät oireet ja epämukavuus ovat näkyvimmät valtaosalla potilaista ensimmäisten 7-10 päivän aikana. Kuukauden kuluttua oireet ovat lieventyneet ja monissa tapauksissa jopa poistuneet. Suurin osa on täysin tervehtynyt kolmen kuukauden kuluttua. Viivästynyt toipuminen voi johtua hoidosta, joka ei ole riittävän aggressiivista, kipulääkkeiden liikakäytöstä tai potilaan muista samanaikaisista sairauksista (komorbiditeetti). Potilaista 10–15 prosentilla on oireita, jotka kestävät vuoden tai kauemmin. 

Lähteet:

Medibas

Potilaan Lääkärilehti