Näin ehkäiset ja hoidat paleltumat

Mitä paleltumalla tarkoitetaan?

Paleltumavammassa soluihin muodostuu jääkiteitä. Jääkiteiden muodostuminen soluihin ja verisuoniin voi aiheuttaa solukuolemia. Paikalliset paleltumat luokitellaan vaikeusasteen mukaan:

• Ensimmäinen ja toinen aste ovat pinnallisia vammoja.
• Kolmas ja neljäs aste ovat syviä paleltumia, jotka eivät rajoitu ihoon.

Paleltumia esiintyy luonnollisista syistä pääosin kylminä talvikuukausina. Valtaosa paleltumista tavataan ihmisillä, joilla on myös muita ongelmia. Ryhmään kuuluvat alkoholin ja huumausaineiden väärinkäyttäjät, vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ja kodittomat. Kylmissä oloissa aktiivista ulkoilua harrastavat, kuten tuntureilla vaeltajat, hiihtäjät ja vuorikiipeilijät voivat myös altistua voimakkaalle kylmyydelle ja tuulelle. 90 prosenttia paleltumista kohdistuu käsiin ja jalkoihin. Seuraavina ovat korvat, nenä, posket ja penis.

Paleltumavamma yhdistettynä alkoholin käyttöön lisää vakavan paleltuman riskiä. Alkoholi laajentaa verisuonia ja lisää kehon lämmönhukkaa.

Miten paleltumat luokitellaan?

Paleltumavamma kehittyy useassa vaiheessa.  Ensimmäisiä oireita ovat kutina ja kipu. Ihon verenkierron heiketessä paleltumakohta muuttuu valkoiseksi. Lopulta ihon tunto katoaa ja iho voi tuntua puutuneelta. Ihon pintaan rajoittuva paleltuma ei aiheuta pysyviä vaurioita, mutta ihoalue voi muuttua kylmänherkäksi ja oire voi olla pitkäaikainen. Kun ainoastaan ihon pinta on paleltunut paleltuma lasketaan ensimmäisen asteen vammaksi.

Jos paleltuminen jatkuu, iho jäätyy ja muuttuu kovaksi. Tämä on toisen asteen vamma. Vaikutuksia ei vielä ole syvemmissä ihokerroksissa ja iho on alla oleviin kudoksiin nähden liikkuvaa. Tämäntyyppinen vamma voi aiheuttaa rakkuloita, jotka voivat olla jopa kovia ja mustia, yhden tai kahden päivän kuluttua paleltumisesta. Onneksi ihovauriot näyttävät pahemmilta kuin mitä ne ovat. Rakkuloiden ilmaantuminen on kuitenkin ehdoton syy hakeutua lääkärin hoitoon. Useimmat toisen asteen vammat paranevat 3–4 viikon kuluessa, mutta vaurioitunut alue voi jäädä pysyvästi erityisen herkäksi lämmölle ja kylmyydelle.

Paleltuman edetessä vielä pidemmälle muodostuu syvä paleltumavamma, kolmannen tai neljännen asteen paleltuma. Tällöin paleltuneen raajan (käsivarren tai jalan) lihakset, jänteet, verisuonet ja hermot jäätyvät. Jäätyneestä alueesta tulee kova ja puumaisen tuntuinen, jonka iho vaikuttaa liikkumattomalta muuhun kudokseen nähden. Alue voi muuttua väriltään sinivioletin sävyiseksi ja ihon pinnalle nousevat rakkulat ovat usein veritäytteisiä. Voi kestää viikkoja tai kuukausia ennen kuin kudosvaurion laajuus on tiedossa, toisin sanoen mikä on vielä elossa ja mikä on kuollut. Lääkärit ovat siten varovaisia poistamaan kudosta tai leikkaamaan paleltumavamma-alueita liian aikaisessa vaiheessa. Vakavan paleltuman seurauksena tehtävä sormen tai varpaan amputaatio voi myöhemmin osoittautua kuitenkin välttämättömäksi.

Paikallisten paleltumien luokittelu vaikeusasteen mukaan

• Ensimmäinen aste: Pinnallinen ihovaurio. Tunnottomuutta, valkoinen alue jota ympäröi punainen iho.
• Toinen aste: Hieman syvempi ihovaurio. Rakkuloiden muodostus, kirkas tai maitomainen sisältö. Rakkuloita ympäröi turvotus ja punainen iho.
• Kolmas aste: Ihonalainen vaurio. Verta täynnä olevia rakkuloita, jotka kehittyvät kovaksi, mustaksi kuoreksi noin kahdessa viikossa.
• Neljäs aste: Lihas-, jänne- ja luustovauriot. Kudoskuolema (kuolio) ja kudostuho.

Millaisia oireita paleltuma voi aiheuttaa?

Ensimmäinen aste

• Iho on valkoinen, kunnes se on sulanut.
• Ohimenevä pistely, polttava tunne ja alentunut tunto 12–24 tunnin ajan kylmäaltistuksen jälkeen.
• Jäätynyt iho on alustaansa nähden liikkuvaa.
• Ihon punoitus ja kohtalainen turvotus sulamisen jälkeen.
• Ei rakkuloita eikä kudoskuolemaa.

Toinen aste

• Hävinnyt tunto ja paikalliset verenkiertohäiriöt 24–48 tuntia kylmäaltistuksen jälkeen.
• Jäätynyt iho on alustaansa nähden liikkuvaa.
• Punainen iho ja voimakas turvotus sulamisen jälkeen, valkoinen iho ennen sulamista.
• Pienet tai suuret rakkulat, joissa yleensä kirkasta nestettä.

Kolmas aste

• Ei tuntoa jäätyneellä ihoalueella, myöhemmin tulee särky ja polttava kipu.
• Jäätynyt ihon osa ei muuhun kudokseen nähden liikkuvaa.
• Rakkuloita, joissa verinen sisältö.
• Kuollutta ihoaluetta.

Neljäs aste

• Syvä, jomottava kipu.
• Jäätynyt ihon osa ei ole muuhun kudokseen nähden liikkuvaa.
• Lievä turvotus.
• Ensimmäisinä päivinä vaurioitunut alue on kostea, tummanpunainen tai sinertävä (syanoottinen). Myöhemmin jäätyneet osat muuttuvat kuiviksi, mustiksi ja kutistuneiksi.

Miten paleltumia hoidetaan?

Hoidon tavoitteena on palauttaa paleltuneen alueen normaali lämpötila ja verenkierto, jos mahdollista. Pinnallisissa paleltumissa kylmää aluetta voidaan lämmittää paikan päällä ihokosketuksella, esimerkiksi laittamalla lämpimät kädet paleltuneiden poskien päälle. Vakavassa tai syvässä paleltumavammassa uhri on saatava sairaalahoitoon.

Jäätyneen alueen nopea ja oikeaoppinen lämmittäminen on paleltumavammojen hoidon perusta. Suurempien vammojen hoidon aloittamista on usein syytä viivyttää, kunnes riittävä kivunlievitys on saatavilla. Infektioriskin ollessa korkea käytetään ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa. Potilaille, joiden rokotushistoriaa ei kyetä varmentamaan, suositellaan jäykkäkouristusrokotteen antamista. Huolellinen haavanpuhdistus vähentää kudosvaurioita ja kirurgisia toimenpiteitä voidaan tarvita myöhemmin vaikeiden paleltumien jälkeen.

Millaista ensiapua tulisi antaa?

Paleltuneen ruumiinlämmön ja nestetasapainon ollessa alhainen ensiavun antaminen on tarpeellista. Paleltunut on siirrettävä sisälle tai tuulensuojaan ja märät ja puristavat vaatteet tulee riisua. Paleltuneet raajat on käärittävä steriileihin siteisiin ja pidettävä koholla. Vaurioituneet sormet ja varpaat on pidettävä erillään siteiden avulla. Juota paleltuneelle lämmintä, mieluiten sokeripitoista juomaa. Vakavan paleltumisen ja tajuttomuuden sattuessa paleltuneen verenkiertoa ja hengitystä tulee seurata.

On tärkeää, että paleltunut alue lämmitetään nopeasti. Kudoksen paleltumisen keston ja kudosvaurion asteen välillä on selvä yhteys. Paleltuneen kudoksen sulatusta EI kuitenkaan pidä tehdä, jos:

• Potilaan on pystyttävä kävelemään lähimpään lämpimään mökkiin tai vastaanotolle.
• Täydellistä lämmitystä ei voida suorittaa. Sulatus ja jäätyminen uudelleen aiheuttavat vakavan vamman riskin.
• Tehokasta kivunlievitystä ei ole saatavilla.

Suojaa paleltunut kudos mekaanisilta vaurioilta. Vältä hankaamasta paleltunutta ihoa!

Miten paleltumaa lämmitetään?

Syvän tai vakavan paleltuman kohdalla paras lämmityskeino on nopea lämmitys 37–40 asteisessa vedessä noin 20–30 minuutin ajan. Paleltunut alue on silloin pehmeä, joustava ja punainen. On todennäköistä, että lämmitys aiheuttaa potilaalle voimakkaita kipuja, eikä siihen pidä ryhtyä ilman tehokasta ja nopeavaikutteista kivunlievitystä.

Lievän ja pinnallisen paleltuman kohdalla riittävä lämmitys saadaan aikaan lämmittämällä paleltunutta kohtaa omaa tai avustavan henkilön ihoa vasten. Paleltunut ruumiinosa on pidettävä koholla ensimmäisten tuntien aikana turvotuksen minimoimiseksi.

Paleltumavamman väärä lämmitystapa voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Huomioi, että:

• Vesi, joka on lämpimämpää kuin 40 °C, voi aiheuttaa enemmän kipua lämmityksen aikana.
• Vesi, joka on lämpimämpää kuin 50 °C, voi pahentaa vaurioita ja heikentää ennustetta.
• Lämmitys lämpimällä, kuivalla ilmalla, esimerkiksi avotulen äärellä tai hiustenkuivaajalla, kuivattaa vaurioituneen alueen. Lämpötilaa on myös vaikea valvoa.
• Lumen hankaaminen vaurioituneelle alueelle pahentaa tilannetta.

Jatkohoito

Pinnallisen paleltumavamman jälkeen iho on erityisen herkkä uusille paleltumille. Altistunut kohta on suojattava erityisen huolellisesti ja vältettävä ruumiinlämmön laskua.

Kun syvä paleltumavamma on sulatettu sairaalassa on tavallista, että vamma hoidetaan vesihauteilla kahdesti päivässä jatketaan vielä muutaman päivän ajan. Haavat pidetään puhtaina ja kivuttomat rakkulat peitetään löysästi istuvilla siteillä. Haavat on hoidettava ja pidettävä puhtaana infektioiden välttämiseksi. Kivuliaat rakkulat on usein tyhjennettävä, mutta infektioriski on silloin korkea. Paikallishoito aloe vera -voiteella kuuden tunnin välein voi olla hyödyllinen ja voi auttaa vähentämään kudostuhoa.

Leikkaushoito

Kirurgista puhdistusta tai amputaatiota ei pidä tehdä, ennen kuin on nähtävissä selkeä raja elävän ja kuolleen kudoksen välillä. Yleensä joudutaan odottamaan 3–6 viikkoa vamman syntymisestä. Oikealla ja varovaisella hoidolla vaurioitunut alue usein kuivuu ja irtoaa vähitellen. Infektion kohdalla leikkaus voi olla perusteltu myös aikaisemmassa vaiheessa.

Voiko paleltumiin varautua?

• Suojaudu kylmältä. Havaittaessa jäätymisen tai paleltuman merkkejä henkilön tulee siirtyä lämpimään niin pian kuin mahdollista. Useat kerrokset ilmavia ja tilavia vaatteita eristävät hyvin. Uloimpien vaatteiden tulee olla tuulenpitäviä. Fyysisen aktiivisuuden tulisi olla sellaista, että ruumiin lämmöntuotanto säilyy sopivalla tasolla hiostuttamatta henkilöä kuitenkaan liiaksi. Märät vaatteet tulee vaihtaa kosteuden haihtumisen aiheuttaman lämmönhukan vähentämiseksi. Vältä kosketusta kylmiin pintoihin ja alkoholin nauttimista ulkona tai ennen ulosmenoa. Nämä tekijät lisäävät lämmön poistumista elimistöstä.
• Vältä verenkierron heikkenemistä. Älä estä verenkiertoa esimerkiksi tiukasti nyöritetyillä kengillä, tyköistuvilla vaatteilla tai siteillä. Hyvä nesteytys on tärkeää ja nautittavien nesteiden tulisi olla lämpimiä. Lääkkeitä, jotka supistavat käsien ja jalkojen verisuonia, on vältettävä. Myös tupakointi supistaa verisuonia ja siten heikentää verenkiertoa.
• Kiinnitä huomiota paleltumien varhaisiin oireisiin. Tutki alttiina olevat ihoalueet usein ja säännöllisesti. Jos iho tuntuu puutuneelta pitkään asia vaatii hoitoa. Ellei tunto, lämpö ja ihonväri palaudu tunnissa on syytä hakeutua lääkäriin.

Ennuste

Ensimmäisen ja toisen asteen paleltumavammojen ennuste on hyvä. Paleltuneille alueille saattaa kuitenkin kehittyä pitkäaikaista kylmänherkkyyttä. Kolmannen asteen vammoista jää usein pysyvä kudosvaurio, ja neljännen asteen vamma voi johtaa toiminnan vajavuuteen tai amputaatioon.

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto