Liikahikoilu on kiusallinen vaiva – näin sen saa kuriin
Tietoa | Iho

Liikahikoilu on kiusallinen vaiva – näin sen saa kuriin

Hikoilu on yleinen vaiva, mutta liikahikoilusta puhutaan silloin, kun hikoilu häiritsee normaalia sosiaalista kanssakäymistä, pilaa vaatteita tai vaikeuttaa työntekoa. Onneksi vaivaa voidaan useimmiten hoitaa tehokkaasti.


Julkaisupäivä: 23.4.2018
Kirjoittaja: Maaret Tiensuu

Liikahikoilua esiintyy noin kolmella prosentilla väestöstä ja päivittäistä haittaa siitä aiheutuu noin prosentille. Hikoilu voi olla oire jostain muusta, mutta aina taustalta ei löydy mitään aiheuttavaa syytä.

Tavallista vai liiallista hikoilua?

Hikoilu on varsin yleinen vaiva, jota esiintyy joskus lähes jokaisella. Liikahikoilusta on kyse vasta silloin, kun hikoilu vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti niin paljon, että se häiritsee normaalia arkea tai työntekoa tai pilaa vaatteita. Runsas hikoilu voi tuntua itsestä niin häiritsevältä, että se vaikuttaa myös sosiaalisiin tilanteisiin ja voi saada välttelemään niitä tyystin.

Noin 25 prosenttia liikahikoilupotilaista kärsii hikoilusta yhdellä alueella, puolella potilaista ongelma-alueita on kahdesta kolmeen ja 25 prosenttia hikoilee runsaasti usealla eri vartalonalueella.

Kädet voivat hikoilla niin paljon, että kämmenillä kimaltaa hikilammikot. Jalat puolestaan hikoilevat sukat läpimäriksi ja vaatteissa näkyy kainaloiden kohdilla selvät läikät jopa takissa. Hiki saattaa myös haista pistävältä ihon bakteerien ja hiivakasvun aineenvaihdunnan seurauksena.

Liikahikoilu alkaa tavallisesti jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Se on pahimmillaan varhaisessa aikuisuudessa ja heikkenee iän myötä. Jos hikoilu alkaa aikuisena, lääkäri pohtii mahdollisia taustatekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa hikoilua: esimerkiksi lääkkeiden haittavaikutukset, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta tai lymfooma voivat aiheuttaa hikoilua.

hikikammen

Vinkit itsehoitoon

Itsehoitotuotteista voi saada avun liikahikoiluun. Alkoholittomat antiperspiranttituotteet sopivat useimmille. Antiperspirantin idea on, että sen sisältämä alumiinikloridiheksahydraatti tukkii hikirauhasen tiehyen, jolloin hiki imeytyy takaisin elimistöön.

Ellei tavallinen antiperspirantti auta, voi kokeilla alumiinikloridiheksahydraatin vedetöntä alkoholiliuosta tai aluminiumzirkoniumkloridia sisältäviä tuotteita, joita saa apteekista. Käsiteltävä alue kannattaa ensin voidella perusvoiteella tai vaikkapa kookosöljyllä, sillä tuotteet voivat aiheuttaa ärsytystä.

Milloin hoitoon?

Jos itsehoito ei tuota toivottua tulosta, apua voi hakea ihotautilääkärin vastaanotolta. Liikahikoilua hoidetaan yleensä joko iontoforeesilla tai botuliinilla.

Käsien ja jalkojen liikahikoiluun käytetään iontoforeesia, joka auttaa tavallisesti hyvin. Hoito on vaaraton ja hyvin siedetty. Menetelmässä veden ionit johdetaan sähkövirran avulla hikitiehyisiin, jolloin hikirauhasten suuaukot tukkeutuvat. Hoidettavat raajat asetetaan vesialtaisiin ja sähkövirran voimakkuutta lisätään hitaasti.

Yksi hoitokerta kestää 15–30 minuuttia ja aluksi iontoforeesi-hoitoa annetaan monta kertaa viikossa. Liikahikoilu loppuu tai ainakin vähentyy 1–3 viikossa. Sen jälkeen hoito toistetaan 1–3 viikon välein. Hoito aloitetaan ihotautilääkärin vastaanotolla, mutta jatkohoito tapahtuu itse hankittavalla laitteella.

Toinen hoitovaihtoehto on botuliini, jota käytetään etenkin kainaloihin. Botuliinitoksiini estää hien tuotossa tarvittavan hermovälittäjäaineen erittymisen.

Botuliinitoksiini pistetään neulalla ihonsisäisesti noin 1,5 sentin välein kainalon hikoilevalle alueelle. Hikoilu vähenee tehokkaasti 2–5 päivässä, mutta hoidon vaikutus häviää noin 3–9 kuukaudessa.

Vartalon ja kasvojen liikahikoilua voidaan koittaa vähentää beetasalpaajalääkityksellä. Jos hikoilu johtuu vaihdevuosista, hormonikorvaushoito auttaa.

Lähteet: Terveyskirjasto, Terveystalo, Tamro
Kuvitus. iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja