Korkea kolesteroli on oireeton ja siten petollinen
Tietoa | Kolesteroli

Korkea kolesteroli on oireeton ja siten petollinen

Kohonnut kolesteroli ei yleisesti ottaen aiheuta oireita, mikä on sydän- ja verisuonitautien petollinen ominaisuus.

 

On olemassa joitain perinnöllisten sairauksien muotoja, jotka aiheuttavat merkittävästi kohonneita kolesteroliarvoja, tällöin kolesteroli on usein yli 8–10 millimoolia litraa kohden. Silloin käden ojentajajänteisiin tai akillesjänteeseen voi tulla kolesterolikertymiä. Lisäksi silmän sarveiskalvoon voi tulla harmaita renkaita, joista käytetään nimitystä arcus corneae. 

Kolesteroli ja verisuonen ahtauma

Taipumus kolesterolin kertymiseen verisuonen seinämään saa verisuonen reagoimaan – usein tulehduksellisilla oireilla. Verisuonen seinämä "turpoaa", mikä vähitellen johtaa siihen, että veren on vaikea päästä ahtauman läpi.

Tästä voi seurata hapenpuutteen oireita kudoksissa, joihin verisuoni johtaa, kuten sydänlihaksessa. Se voi ilmetä rintakipuna (angina pectoris) eli puristavana rintakipuna, jota esiintyy rasituksen yhteydessä, raskaan aterian jälkeen tai ulos kylmään mentäessä. Jos tällaisia ​​oireita ilmenee, on mentävä nopeasti lääkäriin.

Korkean kolesterolin seuraukset

Ihminen voi saada äkillisesti erittäin voimakkaan puristavan rintakivun, johon usein liittyy ahdistusta ja kylmää hikeä. Se voi olla sydäninfarktin oire. Tilaan liittyy hengenvaara, ja se edellyttää kiireellistä hakeutumista sairaalaan.

Tällöin on yleensä käynyt niin, että tulehtunut kolesterolikertymä on hajottanut verisuonen sisemmän seinämän (plakki) ja alla oleva kudos on joutunut kosketuksiin veren kanssa. Veri pitää tätä haavana ja ryhtyy hyydyttämään verta, mikä tässä tapauksessa johtaa helposti veritulppaan. Se saattaa tukkia verisuonen kokonaan ja tekee sydänlihaksen hapensaannin mahdottomaksi.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt voivat koetella myös muita verisuonten alueita kuin sydäntä, esimerkiksi aivoja (aivohalvaus) tai jalan valtimoita aiheuttaen kävelyvaikeuksia ja kipua (katkokävely, claudicatio intermittens).

Kirjoittaja: Anders G. Ohlsson, sisätautien emeritusprofessori
Päivittäjä: Peter M. Nilsson, kliinisen kardiovaskulaarisen tutkimuksen professori
Kuvitus: iStockphoto