Pälvikalju saa hiukset irtoamaan läiskittäin – syytä ei tunneta

Pälvikalju eli alopecia areata on yleisimpiä hiustenlähdön muotoja, ja se on autoimmuunitauti, jossa hiukset lähtevät läiskittäin. Ne katoavat joko osittain tai kokonaan. Useimmiten karvat lähtevät pään alueelta, ja se on yleisintä lapsilla ja nuorilla.

Noin kahdella prosentilla väestöstä on ainakin yksi pälvikaljuläiskä elämänsä aikana. Noin 60 prosentilla pälvikaljuisuus on alkanut ennen 20 vuoden ikää, mutta taudin voi saada myös vanhuudessa. Taudin aiheuttajaa ei tunneta täysin.

Pälvikaljua sairastavilla on muita useammin atooppista ihottumaa, vitiligoa (valkopälvi) ja kilpirauhassairauksia. Myös muita autoimmuunisairauksia on liitetty pälvikaljuun.

Hiukset lähtevät nopeasti

Normaalisti pälvikaljuisuus alkaa siten, että hiukset lähtevät läiskittäin suhteellisen lyhyessä ajassa. Monet löytävät aluksi päästään kolikon kokoisen kaljun kohdan. Läntit voivat kasvaa nopeasti, mutta kasvu voi kestää myös kuukausia tai vuosia. Vaihtelu on huomattavaa.

Tavallisimmin hiukset kasvavat takaisin jonkin ajan kuluttua, mutta sitten karvoja voi alkaa lähteä jostakin muusta paikasta. Jotkut potilaat menettävät pälvikaljuisuuden vuoksi kaikki hiuksensa. Nämä tapaukset muodostavat vähemmistön ja heidän arvioidaan edustavan noin 10 prosenttia kaikista, joilla on vaivana pälvikalju.

Pälvikaljuisuudeksi kutsutaan läiskittäistä hiustenlähtöä eri puolilla kehoa. Hiustenlähdön lisäksi pälvikaljuisuus voi vaikuttaa myös sekä sormien että varpaitten kynsiin. Tämä ilmenee tavallisesti pieninä kuoppina tai raitoina kynsissä.

Alopecia totalis tarkoittaa sitä, että menettää kaiken karvoituksen pään alueelta. Alopecia universalis tarkoittaa kaiken kehon karvoituksen menettämistä silmäripset, kulmakarvat, kainalokarvat ja häpykarvoitus mukaan lukien.

Etenkin nuorelle hiustenlähtö voi olla sosiaalisesti traumaattinen kokemus. On kuitenkin tärkeää muistaa, että pälvikaljuisuus ei ole vaarallista itse hiustenlähtöä lukuun ottamatta. Pälvikaljuisuus ei liioin lisää riskiä saada muita sairauksia.

Pälvikaljuisuuden syitä ei tunneta tarkkaan

On arveltu, että tauti voisi johtua allergisesta reaktiosta karvoihin tai karvatuppiin, joista karvat kasvavat. Tiedämme kuitenkin, että tauti on osittain perinnöllistä. Hollantilaistutkimus on osoittanut, että seitsemällä prosentilla pälvikaljuisuudesta kärsiviä ainakin toisella vanhemmista on ollut sama vaiva.

Tutkijat ovat myös pystyneet osoittamaan, että tietyn geeniryhmän variantit, jotka ovat tärkeitä immuunipuolustukselle (HLA-geenit), ovat yliedustettuina pälvikaljuisuutta sairastavilla.

Pälvikaljuisuuteen ei ole tehokasta hoitoa

Pälvikaljuisuuteen ei ole olemassa mitään hoitoa, joka olisi samanaikaisesti tehokasta ja tutkimukseen perustuvaa. Itsehoitolääkkeenä myytävä minoksidiililiuos saattaa nopeuttaa hiusten kasvua, mutta se ei vaikuta muuten taudin kulkuun. Hiustenkasvua voi yrittää lisätä myös vahvalla kortisoniliuoksella. Tieteellinen näyttö sen tehosta pälvikaljun hoidossa on kuitenkin heikko.

Monet pälvikaljusta kärsivät haluavat hankkia peruukin, johon saa maksusitoumuksen omasta terveyskeskuksesta.

Kirjoittaja: Mats Berg, dosentti ja ihotautilääkäri, Uppsalan yliopisto ja ihotautiklinikka Skindoc
Muut lähteet: Terveyskirjasto
Kuvitus: iStockphoto