Diabeteksen hyvä hoitotasapaino vähentää liitännäissairauksien riskiä

Diabetes mellitus on sairaus, jossa on lisääntynyt liitännäissairauksien riski. Riski kasvaa merkittävästi, jos hoitoa noudatetaan huonosti ja potilaan verensokeriarvot ovat olleet pitkään koholla.

Liitännäissairaudet johtuvat verisuonten ja hermojen vaurioista. Aikaisemmin, kun tehokasta hoitoa ei ollut vielä saatavilla, sokeus tai amputaatio diabeteksen seurauksena ei ollut harvinainen. Tilanne on nykypäivänä onneksi toinen.

Mistä liitännäissairaudet johtuvat?

Huonosti hoidettu diabetes johtaa kehon pienissä ja suurissa verisuonissa keräytymiin ja ahtaumiin. Ahtaumat johtavat puolestaan silmien, munuaisten, hermojen, jalkojen, aivojen, sydämen ja suurten verisuonien (valtimoiden) vaurioihin.

Valitettavasti useimmat liitännäissairaudet ovat peruuttamattomia. Sairauksien ennaltaehkäisy on siten erittäin tärkeää.

Kokonaisriski ratkaisee

Peruuttamattomien vaurioiden riski kasvaa sitä enemmän, mitä useampia seuraavista riskitekijöistä henkilöllä on.

Muutamia näistä ovat:

• Korkea verenpaine.
• Kohonneet veren lipidit (kolesteroli ja triglyseridit).
• Tupakointi.
• Ylipaino.
• Perinnöllinen rasite lisääntyneen sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyden kanssa lähisuvussa.
• Aiempi sydäninfarkti tai aivohalvaus.
• Liikunnan vähäisyys.

Liitännäissairauksille altistavilla riskitekijöillä on siten suuri merkitys henkilön kokonaisterveyden kannalta. Liitännäissairauksien ennaltaehkäisyyn tulisikin kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin varsinaisen diabeteksen hoitoon.

Diabetesta sairastavan liitännäissairaudet

Silmät

Pienten verisuonten ahtautuminen (verisuonten rasvoittuminen, ateroskleroosi) voi johtaa verenkierron heikkenemiseen ja verenvuotoon silmän verkkokalvolla (retinopatia). Sairaus voi johtaa näön heikkenemiseen ja pahimmillaan sokeutumiseen. Säännöllisillä silmälääkärin tekemillä tarkastuksilla sairaus voidaan havaita aikaisessa vaiheessa ja hoito voidaan aloittaa ajoissa.

Munuaiset

Munuaisten verenkierto voi heikentyä diabetesta sairastavilla, mikä on munuaisvaurioille altistava tekijä.

Ensimmäisiä munuaisvaurion merkkejä ovat:

• Valkuaisen lisääntynyt erittyminen virtsaan.
• Munuaisten tuottaman kreatiinin lisääntyminen.

Munuaisten toiminnan heikentyminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa dialyysihoidon tarpeeseen.

Hermot

Diabetes voi vaurioittaa hermokudosta. Tämä koskee erityisesti jalkojen hermoja. Hermokudoksen heikentynyt verenkierto voi johtaa siihen, että henkilö menettää kyvyn tuntea:

• Kipua
• Tärinää
• Lämpötilan muutoksia

Jaloissa voi tuntua myös kipua ja polttavaa tunnetta varsinkin yöaikaan.

Jalat

Diabetespotilaan jalat voivat olla vaaravyöhykkeessä seuraavista syistä:

• Huono verenkierto.
• Alentunut kipuherkkyys.
• Infektiotaipumus.
• Haavojen huono paraneminen.

Mikäli jaloissa on huonosti parantuvia haavoja ja jalkojen tunto on heikentynyt on oltava varuillaan. Ellei tällaisia muutoksia hoideta kunnolla, ne voivat pahimmassa tapauksessa johtaa kuolioon (spontaaniin kudoskuolemaan), mikä tarkoittaa, että osa jalkaterää tai jalkaa saatetaan joutua amputoimaan. Tästä syystä jalkojen tutkiminen on tärkeä osa lääkärintarkastusta.

Sydän ja aivot

Diabetespotilailla on lisääntynyt sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski. Riski kasvaa, jos henkilöllä on samanaikaisesti useita edellä mainituista riskitekijöistä.

Miten liitännäissairauksia voidaan ehkäistä?

Sydän- ja verisuonitautien riskin vähentämiseksi on:

• Pidettävä verenpaine normaalina.
• Lopetettava tupakointi.
• Pyrittävä alentamaan veren kolesterolia ja muita veren lipidejä, kuten triglyseridejä.
• Yritettävä tarvittaessa laihtua.
• Liikuttava säännöllisesti.
• Pidettävä verensokeritaso hallinnassa.

On selvää näyttöä siitä, että verensokerin tasapainon hyvä hallinta vähentää diabeteksen liitännäissairauksien esiintyvyyttä hermoissa, verkkokalvolla ja munuaisissa. Samalla pienenee myös sydän- ja verisuonitautien riski.

Diabeteksen hyvä hallinta, säännöllinen seuranta ja riskitekijöiden minimoiminen on paras keino diabetespotilaan toimintakyvyn ylläpitämiseksi ikävuosien karttuessa.

 Tiedot tarkastanut: Remy Waardenburg, yleislääketieteen erikoislääkäri, lääketieteellinen toimittaja Medibas

Lähteet:

Medibas

Duodecim-lehti

Apteekki.fi-sivusto