Tunnista diabeteksen esioireet ja ehkäise sairaus elintavoilla

Elimistö säätelee verensokerin (glukoosin) määrää tehokkaasti pitäen sen aina oikealla tasolla. Glukoosiarvo ei saa olla liian alhainen, koska solut tarvitsevat glukoosia toimiakseen, eikä liian korkea, sillä liian korkeat glukoosipitoisuudet voivat olla haitallisia verisuonille. Henkilöillä, joiden sokerinsietokyky heikentynyt on suurempi riski diabeteksen kehittymiselle ja tilaa kutsutaan esidiabetekseksi. 

Esidiabetes on hyvin yleinen. Esidiabeteksen kehittymisen riskiä kasvattavat ylipaino, liian vähäinen liikunta, tyypin 2 diabeteksen perinnöllisyys, korkea ikä ja aikaisempi raskausdiabetes.

Onko esidiabetes vaarallinen?

Esidiabetes on riskitekijä tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymiselle. Ruotsalaisen vuonna 2009 julkaistun tutkimuksen mukaan diabetes kehittyy noin 40 prosentille yhden esidiabeteksen kriteereistä täyttävistä ja 90 prosentille molemmat kriteerit täyttävistä. Veren kohonnut glukoosipitoisuus on vain yksi monista riskitekijöistä. Huomion kiinnittäminen myös muihin riskitekijöihin on ensiarvoisen tärkeää. 

Muita riskitekijöitä ovat:

• Tupakointi.
• Kohonnut verenpaine.
• Lisääntyneet veren lipidit.
• Ylipaino/lihavuus.
• Riittämätön fyysinen aktiivisuus.

Tulevien sairauksien riskin pienentämiseksi on tärkeää vähentää tai poistaa niin monta riskitekijää kuin mahdollista.

Esidiabetes on helppo todeta

Diagnoosi tehdään sokeritasoa (glukoosia) mittaavilla verikokeilla. Nimitystä esidiabetes käytetään, kun verensokerin asettuessa tiettyihin raja-arvoihin on paaston tai sokerirasituskokeen jälkeen. Tarvittaessa voidaan käyttää myös veren sokerihemoglobiinin mittausta.

• Arvojen ollessa 6,1–6,9 mmol/l paastoverensokeria pidetään kohonneena.
• Sokerin sietoa kutsutaan heikentyneeksi arvojen ollessa 7,8-11,0 mmol/l laskimoverestä tai 8,9 – 12,1 mmol/l kapillaarista mitattuna kaksi tuntia 75 gramman glukoosiannoksen nauttimisen jälkeen.
• Kohonnut paastosokeri ja heikentynyt sokerinsieto todetaan niin kutsutulla sokerirasituskokeella: ensin paastoverinäyte, sen jälkeen nautitaan 75 grammaa glukoosia, jota seuraa uusi verinäyte kaksi tuntia myöhemmin.

Elintapamuutokset parasta hoitoa

Elintapojen tarkistaminen on esidiabeteksen hoidossa tärkeintä. On havaittu, että riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen voidaan vähentää elintapojen muutoksilla, kuten:

• Hyvällä ruokavaliolla. Runsas hedelmien ja vihannesten, palkokasvien, kalan, täysjyvätuotteiden ja pähkinöiden saanti.
• Riittävällä fyysisellä aktiivisuudella. Vähintään kaksi ja puoli tuntia liikuntaa viikossa kohtalaisella teholla, tai vähintään 75 minuuttia liikuntaa viikossa korkealla teholla.
• Tupakoinnin lopettamisella.

Lisäksi on tärkeää hoitaa myös muita riskitekijöitä, kuten kohonnutta verenpainetta, kohonneita veren lipidejä ja ylipainoa/lihavuutta.

Esidiabeteksen hallinnassa on kokeiltu myös lääkehoitoa, mutta saavutetut tulokset ovat jääneet heikommiksi liikunnan lisäämiseen ja laihduttamiseen verrattuna.

Paraneeko sairaus?

Esidiabeteksen oireiden havaitseminen ja aikainen hoito voivat estää tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen. Potilaan omalla toiminnalla on erittäin suuri merkitys sairauden hallinnassa ja vaikeampien liitännäissairauksien riskin vähentämisessä. Terveiden elinvuosien lisääminen onnistuu parhaiten kohtuullisilla elämäntavoilla. 

Tiedot tarkastanut: Remy Waardenburg, yleislääketieteen erikoislääkäri, Vårdcentralen Hökarängen

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

THL