Voimaharjoittelusta apua insuliiniresistenssiin
Tutkimus | Diabetes 2

Voimaharjoittelusta apua insuliiniresistenssiin

Insuliiniresistenssillä on keskeinen rooli diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien synnyssä. Väitöstutkimus paljastaa, miten insuliiniresistenssin voi tunnistaa ja miten insuliiniherkkyyttä voi parantaa.


Julkaisupäivä: 5.3.2019
Kirjoittaja: Maaret Tiensuu

Insuliiniresistenssissä insuliinin vaikutus kudoksissa on heikentynyt. Tämä ilmenee lihaksessa, maksassa ja rasvakudoksessa muun muassa heikentyneenä kykynä ottaa vastaan glukoosia verenkierrosta aterian jälkeen. Maksassa insuliiniresistenssi esiintyy lisääntyneenä glukoosin tuottamisena verenkiertoon. Haiman lisääntynyt insuliinineritys kompensoi insuliinin heikentynyttä vaikutusta, mutta insuliiniresistenssin jatkuessa pitkään insuliinineritys jää usein riittämättömäksi ja verensokeri nousee.

FM Miikka-Juhani Honka selvitti väitöstutkimuksessaan insuliiniresistenssin taustalla vaikuttavia perinnöllisiä riskitekijöitä ja resistenssin ilmenemistä kudostasolla. Lisäksi tutkimuksessa kehitettiin uusia paastoverinäytteisiin perustuvia indeksejä insuliiniresistenssin tunnistamiseen ja selvitettiin, kuinka tilaa vastaan voidaan taistella voimaharjoittelun avulla.

– Insuliiniresistenssi on yleistynyt voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana. Ilmiön taustalla vaikuttavat lihavuus, vähäinen liikunta sekä vähäinen ja epäsäännöllinen uni. Lisäksi resistenssiä lisäävät geneettiset riskitekijät, jotka itsessään eivät ole yleistyneet, mutta yhdessä elintapojen kanssa lisäävät alttiutta, Honka sanoo Turun yliopiston tiedotteessa.

Insuliiniresistenssiä ei aina tunnisteta

Insuliiniresistenssi on keskeinen tekijä tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien synnyssä. Nämä sairaudet aiheuttavat suuren osan maailmanlaajuisesta kuolleisuudesta, elämänlaatua heikentävistä liitännäissairauksista ja terveydenhuoltomenoista. Terveydenhuollossa ei kuitenkaan ole käytössä testiä, jolla insuliiniresistenssi todettaisiin.

– Esimerkiksi ylipainoisilla ja vähän liikkuvilla insuliiniresistenssi voi olla merkittävää, vaikka veren glukoosiarvot olisivatkin vielä normaalien viitearvojen sisällä, Honka sanoo.

Osana Hongan väitöstutkimusta kehitettiin paastoverinäytteistä mitattaviin aineenvaihduntamuuttujiin sekä helposti mitattaviin kliinisiin muuttujiin perustuvat indeksit lihasten ja koko kehon insuliiniherkkyydelle.

Väitöstutkimuksessaan Honka tutki insuliiniresistenssin ilmenemistä kudostasolla mittaamalla kudosten glukoosinottoa ja maksan glukoosin tuottoa radioaktiivisen fluorodeoksiglukoosin ja positroniemissiotomografian (PET) avulla. 

Honka havaitsi, että luurankolihaksen ja rasvakudoksen insuliiniherkkyys ovat tiiviimmin yhteydessä toisiinsa kuin maksan insuliiniherkkyyteen. Siten esimerkiksi maksa voi olla insuliiniresistentti, vaikka insuliiniherkkyys lihaksessa ja rasvakudoksessa olisikin normaali. Lisäksi tutkimuksessa insuliinin maksan glukoosintuottoa estävä vaikutus oli heikompi miehillä kuin naisilla.

Voimaharjoittelulla voidaan parantaa insuliiniherkkyyttä

Yhdessä väitöskirjan osatutkimuksessa Honka selvitti lihasvoimaharjoittelun hyötyjä noin 70-vuotiailla naisilla, joilla oli tutkimuksen alkaessa heikko lihaskunto. Tutkimuksessa todettiin, että säännöllinen voimaharjoittelu parantaa paitsi lihasvoimaa ja -massaa, myös lihaksen ja maksan insuliiniherkkyyttä.

– Mikä tärkeintä, insuliiniherkkyys parani erityisesti tutkittavilla, joilla se oli huono tutkimuksen alussa, Honka iloitsee.

Viime aikoina huomiota on saanut sikiökaudella tapahtuva ohjelmoituminen, jonka seurauksena lihavien äitien lapsilla on suurempi alttius insuliiniresistenssille, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille.

– Tutkimuksessa saimme viitteitä, että voimaharjoittelun avulla on mahdollista korjata myös sikiökaudelta periytyvää insuliiniresistenssiä lihavien tai ylipainoisten äitien jälkeläisillä, Honka kertoo.

Kuvitus: Shutterstock

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja