Diabetes on kansantauti – tunnetko ykkös- ja kakkostyypin erot?

Sairauden tausta
Diabetes on joukko erilaisia sairauksia, joille yhtenäistä ovat ongelmat insuliinihormonin toiminnassa. Yleisimmin taudit jaetaan ykköstyypin ja kakkostyypin diabeteksen ryhmiin.

Kun verensokeri eli veriplasman glukoosipitoisuus on pysyvästi yön yli kestäneen paaston jälkeen 7,0 mmol/l tai sitä suurempi katsotaan diabeteksen kehittyneen.  

Kakkostyypin diabetes on yleistyvä elintasosairaus, jota sairastaa yli 500 000 ihmistä Suomessa. Tämän lisäksi moni sairastaa kakkostyypin diabetesta tietämättään. 

Tyypin 1 diabetes
Ykköstyypin diabetes syntyy, kun haiman insuliinia tuottavat solusaarekkeet tuhoutuvat hiljalleen elimistön puolustusjärjestelmän hyökätessä elimistön omia soluja vastaan. Tätä kutsutaan autoimmuuni-ilmiöksi.

Ei tiedetä, mikä aiheuttaa solusaarekkeita tuhoavan autoimmuuni-ilmiön, mutta sen seurauksena on insuliinin puute, jonka vuoksi kudokset eivät pysty hyödyntämään veren sokeria ja sokeria sen sijaan kertyy vereen. Insuliinin tehtävänä on tasoittaa elimistön verensokerin määrää, joten insuliinin tehon puuttuessa tasapainojärjestelmä ei toimi riittävän hyvin.

Insuliinin puutteen vuoksi tyypin 1 diabeteksen hoidossa käytetään alusta lähtien insuliinipistoksia. Ykköstyypin diabetes on periytyvä ja alkaa usein jo lapsi-iässä tai nuorena. Se voi toki myös syntyä hankinnaisesti esmerkiksi haimaleikkauksen tai vaikean haimatulehduksen jälkeen.

Tyypin 2 diabetes
Noin 75 prosenttia Suomessa diagnosoiduista diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta.

Kakkostyypin diabetes alkaa usein aikuisiässä ja siihen liittyy hyvin usein ylipaino, kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriö tai useampi oire näistä eli metabolinen oireyhtymä.

Myös tyypin 2 diabeteksen puhkeamisessa on perimällä ja ympäristötekijöillä selvä rooli. Tautiin liittyvät sekä insuliinin liian vähäinen tuotanto että sen heikentynyt vaikutus elimistössä, jolloin verensokerin taso ei pysy terveenä.

Kokska tyypin 2 diabeteksessä potilaalla on insuliinieritystä tallella, kehittyy tauti usein hitaasti ja salakavalan oireettomasti.

Oireet

Korkeaan verensokeriin liittyviä oireita ovat mm.

• väsymys, erityisesti aterioiden jälkeen
• runsas virtsaneritys sekä jano
• masennus ja ärtyisyys
• näön heikkeneminen
• tulehdusherkkyys
• akuutti sydänkohtaus

Insulinipuutteeseen liittyviä oireita ovat mm.

• laihtuminen
• akuutti sydänkohtaus
• vatsakipuja ja pahoinvointia
• nopeasti etenevä jaksamattomuus ja sekavuus
• ilman loppumisen tunne ja tiheä hengitys ("happomyrkytys")

Mikäli virtsaneritys ja jano lisääntyvät, yhtäkkiä laihtuu ja väsyttää kovasti, kannattaa selvittää, ettei ole sairastunut diabetekseen.

Tutkimukset
Epäiltäessä diabetesta mitataan paastoverensokeriarvo. Diabetes voidaan tutkia laskimosta tai sormenpäästä otetusta verinäytteestä, josta mitataan sokeripitoisuus. Paaston jälkeen terveen ihmisen veriplasmassa on sokeria 6 mmol/l tai vähemmän. Kahden tunnin sokerirasituskokeessa terveen ihmisen verensokeri pysyy alle 7,8 mmol/l.

Diagnoosi
Diabetesdiagnoosi tehdään sen jälkeen, kun on mitattu paastoverensokerin taso ja suljettu pois mittausvirhe tai satunnaiset verensokerihäiriöt. Kun diagnoosi on varmistunut, potilaalle räätälöidään sopiva ruokavalio, annetaan neuvontaa ja tukea omahoitoon, ja aloitetaan mahdollisesti myös lääkehoito.

Hoidot
Kakkostyypin diabetesta hoidetaan hallitsemalla painoa, säännöllisellä liikunnalla ja noudattamalla terveellistä ruokavaliota. Lisäksi aloitetaan tarvittaessa lääkehoito. Kohonnut verenpaine ja veren rasvahäiriöt sekä veren liiallisen hyytymisen esto täytyy hoitaa lisäsairauksien estämiseksi.

Ykköstyypin diabetes sen sijaan vaatii aina insuliinihoidon. Insuliinihoito sovitetaan yhteen ruokailun ja liikkumisen kanssa. Tyypin 1 diabeteksessa yhdistellään yleensä pitkä- ja lyhytvaikuteista insuliinia. Elimistössä on normaalistikin sekä jatkuva pieni insuliinimäärä veressä, että syömisen yhteydessä isommat insuliinipurskeet. 

Pitkävaikutteinen niin sanottu perusinsuliini vaikuttaa ympäri vuorokauden ja säätää sokerin vapautumista maksasta yöllä ja aterioiden välillä. Syömisen yhteydessä otetaan lyhytvaikutteista ateriainsuliinia. Tarvittaessa käytetään lyhytvaikutteista insuliinia korjausinsuliinina tilapäisesti kohonneen verensokerin hoitamiseen.

Kaikki insuliinit pistetään ihon alle rasvakudokseen. Yleisimpiä pistopaikkoja ovat vatsa, reidet ja pakarat.

Lapsilla ja nuorilla sekä aikuisdiabeetikoilla, joilla on hyvä sokeritasapaino, voidaan käyttää insuliinipumppua. Tämä on taskukokoinen laite, joka antaa ihon alle jatkuvasti insuliinia ja josta voi nappia painamalla antaa itselle lyhytvaikutteista insuliinilisää.

Seuranta
Ykköstyypin diabeteksessa hyvä hoitotasapaino on ehdottoman tärkeää. Tämän takia ainakin sairauden alussa on tärkeä seurata arvoja mahdollisimman tarkasti.

Lisäksi seulotaan säännöllisin väliajoin mahdollisia kehittyviä komplikaatioita (virtsanäyte, silmäpohjien tutkimus ja lääkärin tutkimus vastaanotolla).

Suurin osa potilaista tarvitsee myös diabeteksen hoitoon erikoistuneen hoitotiimin muita apuja jo siitä syystä, että diabetes on elinikäinen sairaus ja vääjäämättä tulee vastaan arkisia huolia, joihin on helppoa puuttua tukihenkilöiden ja erikoisosaajien avulla.

Ennuste
Kakkostyypin diabetes voi pysyä hyvällä hoidolla uinuvana aiheuttamatta lisäsairauksia vuosien ajan.

Myös ykköstyypin diabetes on elinikäinen sairaus. Koska siinä on täysi insuliinipuutos, potilas on erityisen altis akuuteille verensokerihäiröille ja sairaus edellyttää erityisen tarkkaa hoitoa.

Ennaltaehkäisy
Kakkostyypin diabeteksen puhkeaminen on ehkäistävissä terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla ja pitämällä paino kurissa. Ykköstyypin diabetekseen ei ole ehkäisykeinoja, tutkimuksia aiheesta on meneillään.

Asiantuntija: Peter Holmström, sisätautien ja päivystyslääketieteen erikoislääkäri, ensihoidon erityispätevyys
Toimittaja: Lotta Laine
Muu lähde: Terveyskirjasto
Kuvat: iStockphoto