Tunnista luunmurtuma ja hanki ajoissa apua

Hoidon kannalta on tärkeä selvittää, onko luu korjausta vaativassa virheasennossa vai onnistuuko murtuman hoitaminen ilman leikkaushoitoa.

Murtumatyypit:

• Ruhjemurtuma tarkoittaa, että luun osat ovat enemmän tai vähemmän jauhemaiset, kuten esimerkiksi huokoisesta hohkaluusta koostuvissa selkänikamissa.
• Luun halkeama on yleinen lapsilla. Halkeamia kutsutaan myös "pajunoksamurtumiksi", koska ne muistuttavat rikki mennyttä nuorta puunoksaa. Luu ei katkea vaan menee rikki esimerkikisi luun etupinnalta, mutta pysyy yhteinäisenä ja ehjänä luun takapinnalta.
• Toisistaan erotetaan myös avo- ja umpimurtumat. Avomurtumalle on ominaista murtuman yhteydessä esiintyvä haava. Tällöin luunpalat voivat työntyä ulos haavasta ja infektioriski on erittäin korkea. Umpimurtumissa ihon pinta säilyy ehjänä.

Murtumia aiheuttavia tekijöitä

Murtumiin voi olla monia syitä. Usein murtumia syntyy onnettomuuksissa, joissa isku osuu luuhun, mutta ne voivat syntyä myös "epäsuorien" vaurioiden jälkeen, esimerkiksi vääntymisen seurauksena.

Rasitusmurtumia esiintyy useimmiten jalan tai säären alla ja ne johtuvat pitkäaikaisesta kuormituksesta, esimerkiksi pitkien kävelymatkojen tai juoksun seurauksena.

Murtumat voivat johtua myös luussa olevasta tekijästä. Muun muassa luiden hauraus lisää riskiä. Luuhun levinnyt syöpä heikentää kudosta, mikä voi johtaa murtumiin myös pienten vammojen yhteydessä.

Miten luunmurtuma oireilee?

Yleisimpiä murtumien merkkejä ovat:

• Kivut ja voimakas arkuus murtumakohdassa. Kipu kuormitettaessa luuta pituussuunnassa.
• Epänormaali liikkuvuus murtumakohdassa tai sen yläpuolella. Muuttunut muoto saattaa näkyä tai tuntua, kuten katkos tai taipunut ruumiinosa. Avomurtumissa esiintyy haavoja ja joskus luut voivat työntyä haavan läpi.
• Murtumakohdasta kuuluu narisevaa ääntä, kun ruumiinosaa yritetään liikuttaa.
• Murtumakohdan ympäristö on turvonnut. Lyhyen ajan kuluttua voi näkyä ihon värjäytymistä sinerväksi ihonalaisen verenvuodon seurauksena.
• Ruumiinosan heikentynyt toimivuus.

Voiko murtuma aiheuttaa komplikaatioita?

Valtaosa murtumista aiheuttaa harvoin ongelmia, jos ne hoidetaan oikealla tavalla. Suurten voimien vaikutuksesta aiheutuvat murtumat, kuten liikenneonnettomuuksissa ja korkealta pudotessa, voivat kuitenkin olla vakavampia. Murtumien yhteydessä esiin nousee kolme riskitekijää:

• Infektiot voivat olla suuri ongelma avomurtumissa. Bakteerien päästessä haavaan ja luuhun voi syntyä vakavia ja vaikeasti hoidettavia tulehduksia. Infektio voi sitten levitä vereen ja johtaa verenmyrkytykseen veressä olevien bakteereiden vuoksi. Tila voi olla hengenvaarallinen.
• Verenvuoto. Verta voi vuotaa melko paljon jopa umpimurtumissa. Luut eivät ole kuollutta kudosta, vaan ne ovat täynnä verisuonia. Avomurtumissa verta pääsee vuotamaan, mikä voi johtaa suureen verenhukkaan. Umpimurtuman verenvuoto on yleensä rajallinen. Poikkeuksia ovat lantio- ja reisimurtumat, joissa pahimmassa tapauksessa voi syntyä hengenvaarallinen verenvuoto.
• Hermovaurio. Murtumien ympärillä olevat hermot voivat altistua erilaisille rasituksille. Luun virheasento ja murtumaa ympäröivä turvotus voivat ärsyttää tai vahingoittaa hermoja. Tämä voi tuntua pistelynä, tunnon alenemisena ja/tai voiman heikkenemisenä hermon hermotusalueella. Yksittäistapauksissa terävät luun reunat voivat aiheuttaa hermon katkeamisen, jolloin kirurgin on yritettävä ommella hermopäät yhteen.
• Lihasvauriot. Murtuma voi syntyä myös suljetulle alueelle, esimerkiksi reiteen, jossa luuta ympäröivää lihasryhmää peittää sidekudoskalvo. Kalvon sisäpuolella oleva verenvuoto ja turvotus voivat nostaa paineen niin suureksi, että lihaksiston verisuonet puristuvat yhteen ja on olemassa vaara, että lihaskudos kuolee (akuutin osaston oireyhtymä).

Miten murtumia hoidetaan?

Ensiapu murtumaa epäiltäessä:

1. Pysäytä mahdollinen verenvuoto. Tyrehdytä verenvuoto painamalla haavaa steriilillä sidoksella, puhtaalla liinalla tai vaatteella. Jatka painamista, kunnes verenvuoto on loppunut. Aseta tarvittaessa paineside.
2. Pidä murtuma-alue liikkumattomana.
3. Jos mahdollista, pidä murtumakohta koholla ja seuraa potilaan tilaa avun saapumiseen saakka.

Kivut ja toimintakyvyn heikkeneminen saavat useimmat ihmiset hakeutumaan lääkäriin. Murtuman toteamiseksi sekä hyvän hoidon varmistamiseksi tutkimuksissa käytetään usein röntgentutkimusta.

Usein tärkein hoito on luun paikoilleen asettaminen ja sen pitäminen parhaassa mahdollisessa asennossa hyvän luutumisen mahdollistamiseksi. On myös tärkeää pitää luu vakaana, etteivät rikkoutuneet luun päät pääse liikkumaan ja vahingoittamaan ympäröivää kudosta, kuten verisuonia ja hermoja. Murtumat tulisi siksi tukea mielellään väliaikaisella lastalla ennen kuin loukkaantunutta henkilöä siirretään. Myös vaurioituneen ruumiinosan nostaminen koholle voi estää turvotusta ja verenvuotoa murtuman ympärillä.

Ortopedinen hoito määräytyy useiden tekijöiden perusteella. Tärkeimmät tekijät ovat murtuman vakavuus, murtumatyyppi ja murtuman sijainti. Seuraavassa luettelo yleisimmistä murtumien hoitotavoista:

• Kipsi. Murtuman ollessa hyvässä asennossa (minimaalinen virheasento) hoidoksi riittää yleensä murtuman jäykistäminen kipsin avulla. Luun asettaminen paikalleen ennen kipsiä voi olla välttämätöntä. Vamman turvotuksen vuoksi laitetaan yleensä ensin tilapäinen kipsi ("lasta"), joka on auki toiselta puolelta. Koko murtumaa ympäröivä kipsi saattaisi aiheuttaa sen, että hermot ja verisuonet joutuisivat kipsin alla ahtaalle ja siten alttiiksi vaurioille. 5-10 päivän jälkeen lasta korvataan useimmissa tapauksissa varsinaisella kipsillä.
• Veto. Joidenkin murtumien kohdalla tarvitaan enemmän aikaa ennen luiden paikalleen asettamista. Tämä koskee erityisesti reisi- ja säärimurtumia. Vetohoidossa käytetään erilaisia apuvälineitä (painoja, remmejä, tukia jne.) joilla pyritään varmistamaan oikeaan suuntaan kohdistuva veto. Tällöin voidaan harkita naulan asettamista luun läpi, mikä voi olla tarpeen vetohoidon yhteydessä. Vetohoito suoritetaan yleensä ennen muiden hoitomuotojen käyttämistä.
• Kirurgia. Osa murtumista tarvitsee leikkaushoitoa. Ortopedi varmistaa luiden oikean asennon ja poistaa kaikki pienet mahdollisesti tiellä olevat luunsirpaleet. Yleensä käytetään metallinauloja, ruuveja ja levyjä pitämään murtuneet luunpäät yhdessä. Useimmiten ruuveja ei tarvitse poistaa murtuman parannuttua (erityisesti iäkkäillä). Asennetut tukirakenteet poistetaan kuitenkin kasvuiässä olevilta, jotta kasvu ei häiriytyisi. 

Jos murtumaasi hoidetaan kipsillä:

On otettava yhteys lääkäriin, jos tunto häviää tai sormet/varpaat muuttuvat sinertäviksi kipsin asettamisen jälkeen. Kipsi voi olla liian ahdas ja silloin murtuma on kipsattava uudelleen vahinkojen välttämiseksi.

Kipsin alla olevasta ihosta tulee normaalia hauraampi. Kipsin aiheuttamaa kutinaa hoidettaessa tulee varoa vaurioittamasta kipsin alla olevaa ihoa ja esimerkikisi kutinan raapimista pitkällä tikulla tulisi välttää.

Liikkumattomuus aiheuttaa nivelten jäykistymistä ja lihaksiston heikkenemistä. Siksi oikea harjoittelu on tärkeää, sekä hoitojakson aikana että sen jälkeen, kun kipsi on poistettu. Ortopedi ja fysioterapeutti voivat auttaa sopivien harjoitusten valinnassa. 

Miten murtumia voidaan ehkäistä?

Kaksi tärkeintä tekijää luuston vahvana pitämisessä ovat:

• Riittävä kalsiumin saanti ruokavaliossa.
• Riittävä aktiivisuus ja luiden kuormitus.

Erityisesti vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla on riski saada liian vähän kalsiumia. Vaihdevuosien jälkeen elimistö tuottaa vähemmän estrogeenihormonia ja kalsiumin aineenvaihdunta kehossa muuttuu. Siksi on tärkeää vahvistaa luita riittävällä määrällä kalsiumia ja harjoittelulla jo ennen vaihdevuosi-ikää.

Luihin pätee sama kuin lihaksiin – mitä enemmän niitä käytetään, sitä vahvemmat niistä tulee! Aktiivisen elämäntavan säilyttäminen on tärkeää luiden hyvinvoinnin kannalta.

Palautuuko murtunut kohta ennalleen?

Kehon alemman puoliskon murtuman paraneminen kestää yleensä kaksi kertaa kauemmin (16 viikkoa) kuin yläosan (8 viikkoa) paraneminen. Kipu on usein voimakkainta ensimmäisten neljän viikon aikana. Vasta puolen vuoden kuluttua murtumakohta on yleensä täysin kivuton. Lapsilla murtumat kasvavat yhteen kaksi kertaa nopeammin.

Valtaosa murtumista luutuu hyvin ja jonkin ajan kuluttua täysi toimintakyky palautuu. On normaalia, että murtumakohdassa luu tuntuu hieman paksummalta. Joidenkin murtumien kohdalla luiden tarkka kohdistaminen ei ole mahdollista, mikä voi johtaa pieniin virheasentoihin ja hieman heikentyneeseen liikkuvuuteen. Keholla on kuitenkin loistava kyky sopeutua pieniin virheasentoihin ja toimintarajoitus jää yleensä minimaaliseksi.

Monimutkaiset murtumat, joiden yhteydessä esiintyy esimerkiksi hermojen ja lihaksiston vaurioita, voivat jättää pysyviä vammoja heikentäen vahingoittuneen ruumiinosan tuntoa, toimivuutta ja liikkuvuutta.

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Punainen Risti