1. Koti
  2. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet
  3. Osteoporoosi
  4. Artikkelit
  5. Tiesitkö? Kortisoni voi aiheuttaa osteoporoosia
Tiesitkö? Kortisoni voi aiheuttaa osteoporoosia
Tietoa | Osteoporoosi

Tiesitkö? Kortisoni voi aiheuttaa osteoporoosia

Glukokortikoidit, joihin kortisonikin kuuluu, voivat aiheuttaa luukatoa jo pienillä annoksilla. Moni ei tiedä, että murtumariski suurenee nopeimmin heti hoidon alussa.

Kysyimme HUS:n endokrinologian ylilääkäriltä ja sisätautien, endokrinologian ja geriatrian erikoislääkäriltä Leo Niskaselta, miten glukokortikoidit vaikuttavat osteoporoosin syntymiseen.

Sponsoroitu linkki

Saitko RSV-diagnoosin?

Oletko yli 60-vuotias? Sairastuitko RSV-infektioon? Millaisen sairauden RSV aiheutti sinulle tai läheisellesi? Olemme kiinnostuneita kuulemaan sinun tai läheisesi kokemuksista.

Lue lisää täältä »

Mitä glukokortikoidit ovat?

Glukokortikoidit ovat lisämunuaisen kuorikerroksen erittämiä hormoneja. Näiden synteettisiä johdoksia, kuten esimerkiksi prednisolonia, käytetään laajasti lääkehoitona tulehdusreaktioiden hillitsemiseen esimerkiksi astmassa ja niveltulehduksissa. Lääkkeet ovat suosittuja hyvän tehonsa takia, mutta niillä on myös haittapuolensa. Yksi on suurentunut riski sairastua osteoporoosiin.

Miten glukokortikoidit aiheuttavat osteoporoosia?

Kun glukokortikoidihoito aloitetaan, luun hajoaminen kiihtyy, koska luuta muodostavien osteoblastisolujen toiminta hidastuu. Murtumariski on suurimmillaan hoidon ensimmäisten 3–6 kuukauden aikana, jolloin glukokortikoidit pienentävät luun mineraalitiheyttä eniten.

Kampanjan logoEnsimmäisen hoitovuoden aikana luuntiheyden pienentyminen on noin 6–12 prosentin luokkaa ja se on suurimmillaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Tämän jälkeen mineraalitiheyden pienentyminen hidastuu noin kolmeen prosenttiin vuodessa.


Hoito vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan siten, että erityisesti selkärangan nikamat eli niin sanottu hohkaluu ovat vaaravyöhykkeellä.

Puhuttaessa nikamamurtumista tarkoitetaan oikeammin nikamien kasaan painumista.

Jos hoito kestää pitkään, muut haitat korostuvat. Näitä ovat esimerkiksi lihaskato, kalsiumin imeytymisen heikkeneminen suolistossa, painonnousu ja sukuhormonitasojen lasku.

Onko kaikilla glukokortikoideilla sama vaikutus?

Osteoporoosiriskiä ajatellen hengitettävät eli inhaloitavat ja iholle levitettävät lääkkeet ovat yleensä turvallisempia kuin suun kautta otettavat tabletit. Tästä huolimatta murtumariskin kasvaminen liittyy niin suuriin annoksiin hengitettäviä lääkkeitä kuin jaksottaiseen tablettihoitoonkin.

Pistoksena niveliin annetun glukokortikoidihoidon ei arvella vaikuttavan luustoon.

Voiko hoidolle määrittää turvallisen käytön rajaa?

Tiedetään, että mitä suurempi vuorokausiannos on ja mitä pidempään hoito kestää, sitä suurempi on myös riski. Turvallisen käytön rajaa on kuitenkin vaikea määrittää, sillä murtumariski suurenee jo pienillä annoksilla (2,5–7,5 milligrammaa kortisonia vuorokaudessa).

Toisaalta asia ei ole aivan yksiselitteinen, sillä glukokortikoidihoidosta on myös hyötyä. Jo pienellä annoksella saadaan esimerkiksi nivelreumaan liittyvä tulehdusreaktio kuriin, jolloin hoito parantaa luuston kuntoa.

Hoidon haitat ja hyödyt on aina punnittava tapauskohtaisesti.

Ketkä kuuluvat riskiryhmään?

On arvioitu, että väestötasolla yli kolme prosenttia yli 50-vuotiaista käyttää glukokortikoidihoitoa. Menopaussin ohittaneista naisista jopa yli viisi prosenttia. Pitkäaikainen hoito aiheuttaa arvioiden mukaan osteoporoottisia murtumia noin kolmasosassa hoidettavista.

Aikaisemmat murtumat ja yli 70 vuoden ikä suurentavat riskiä. Myös suuria annoksia eli yli 30 milligrammaa vuorokaudessa käyttävät kuuluvat suurentuneen riskin ryhmään.

Nuorilla murtumariski on pienempi, mutta myös heillä aiemmat murtumat suurentavat riskiä.

Yhteistyössä Luustoliitto

Kuvitus: iStockphoto