Sukuelinherpesinfektioon ei ole parantavaa hoitoa – voi uusiutua monesti

Tietoa sukuelinherpesinfektiosta

• Sukuelinherpes on yleinen herpes simplex -viruksen (HSV-1 tai HSV-2) aiheuttama genitaalialueen infektio. 
• Ensimmäisen kerran puhjetessaan se voi olla hyvin kiusallinen muun muassa kivuliaiden rakkuloiden vuoksi.
• Virus on erittäin tarttuva. Ainakin neljännes kaikista 30-vuotiaista on saanut HSV-2-tartunnan.
• Lääkäri tekee diagnoosin tyypillisten rakkuloiden perusteella, joita seuraavat haavaumat ja lopulta ruvet.
• Tautiin ei ole parantavia lääkkeitä, mutta tarvittaessa viruksen kasvua voi estää asikloviirilla tai valasikloviirilla. Se vähentää myös tartuttavuutta.
• Joillakin herpes puhkeaa vain kerran, kun taas toisilla virus voi olla aktiivinen monta vuotta.
• Jos saa sukuelinherpeksen raskauden aikana, siitä on kerrottava lääkärille.

Mikä on sukuelinherpes?

Sukuelinherpes on erittäin tarttuva herpes simplex -viruksen (HSV) aiheuttama genitaalialueen infektio. Viruksia on kaksi eri tyyppiä: HSV-1 ja HSV-2.

Ensimmäisen kerran tauti puhkeaa (primääri-infektio) yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon tartunnan saamisesta. Monilla (yli 50 prosenttia tartunnan saaneista) se on oireeton, mutta voi ensimmäisen kerran puhjetessaan olla joillakin hyvin kiusallinen, aiheuttaen muun muassa turvotusta ja kivuliaita rakkuloita.

Monilla, mutta ei kaikilla, herpes uusii toistuvasti. Seuraavat uusimiset (relapsit) ovat lievempiä kuin primääri-infektio ja aiheuttavat vähemmän rakkuloita ja haavaumia, yleensä ilman yleisoireita.

Viimeisten vuosikymmenien aikana HSV-1 -infektio ensimmäisen sukuelinherpeksen yhteydessä on yleistynyt. HSV-1 uusiutuu kuitenkin hyvin harvoin, vaan on useimmiten sukuelimiin kohdistuessaan “kertainfektio”. Toistuva sukuelinherpes johtuu yli 90 prosentissa tapauksista HSV-2:sta.

HSV-2 on käytännössä yksinomaan sukupuoliteitse tarttuva, kun taas HSV-1 tarttuu sekä sukupuoliteitse (silloin usein suuseksissä) ja muilla tavoilla. Vain noin 20 prosenttia HSV-2:n saaneista tietää, että heillä on ollut genitaaliherpes. Lisäksi 20 prosentilla on ollut oireita sukuelimissä, mutta he eivät ole saaneet erityistä diagnoosia. Sukuelimiinsä HSV-1-tartunnan saaneilla on harvoin mitään toistuvia oireita.

Tauti voi olla oireeton, mutta aiheuttaa myös rakkuloita ja yleisoireita

Ensimmäisen kerran tauti puhkeaa (primääri-infektio) yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon tartunnan saamisesta. Monilla (yli 50 prosentilla) se on oireeton, mutta voi ensimmäisen kerran puhjetessaan myös olla hyvin kiusallinen. Ilman hoitoa sairaustila menee ohi 2–4 viikossa. Yleisiä sukuelinherpeksen oireita ovat:

• yleinen huonovointisuus
• väsymys, päänsärky ja kuume
• kosketusarkuus
• ihon punoitus
• turvotus
• kirvely ja kipu
• kivuliaat rakkulat ja haavaumat
• virtsaaminen voi olla kivuliasta

Koska sukuelinten hermot yhdistyvät nivusten ja reiden yläosan hermoihin, herpesoireita voi tulla myös muihin paikkoihin:

• virtsaputkeen
• peräaukkoon
• emättimeen ja sen ympäristöön
• penikseen tai kivespussiin
• pakaroihin ja reisiin

Monilla, mutta ei kaikilla, herpes uusii toistuvasti. Seuraavat uusimiset (relapsit) ovat kuitenkin huomattavasti lievempiä kuin primääri-infektio. Useimpien sukuelinherpestartunnan saaneiden oireet ovat niin lieviä, että he eivät huomaa infektiota.

Kondomikaan ei 100-prosenttinen suoja

Sukuelinherpes tarttuu seksuaalisessa kanssakäymisessä. HSV-2 tarttuu ensisijaisesti yhdynnässä tai muussa sukuelinten limakalvojen/ihon kosketuksessa limakalvoon/ihoon. Suuseksi aiheuttaa tartuntariskin suusta sukupuolielimiin (HSV-1). Virus vaeltaa hermoratoja pitkin ja jää lepäämään niin kutsuttuihin hermosolmukkeisiin. Kun virus on lepovaiheessa, oireita ei ole havaittavissa. Virus voi kuitenkin herätä horroksesta ja vaeltaa hermoja pitkin ja puhjeta uudelleen samassa paikassa.

Tartuntariski on suurin oireisessa vaiheessa, mutta tartuttaa voi myös silloin kun oireita ei ole, erityisesti HSV-2:ssa. On siis mahdollista tartuttaa joku ilman että on tietoinen siitä. Kondomi on hyvä suoja tartuntaa vastaan, mutta ei sataprosenttinen.

Diagnoosi yleensä oireiden perusteella

Lääkäri tekee diagnoosin tyypillisten oireiden perusteella, joita ovat kivuliaat rakkulat, niitä seuraavat haavaumat ja lopulta ruvet.

Näytteenotto rakkuloista tai haavaumista vahvistaa tarvittaessa diagnoosin. Nykyaikaiset herpestestit ovat hyvin herkkiä, mutta näyte voi antaa virheellisen negatiivisen tuloksen, jos se otetaan liian myöhäisessä taudin vaiheessa.

Taudin puhjetessa ensimmäisen kerran näyte on otettava 5–6 päivän kuluessa, sen uudelleen puhjetessa 2–3 päivän kuluessa.

Ei parantavaa lääkettä

Tautiin ei ole parantavaa lääkettä, mutta on viruksen kasvua ja aktiivisuutta estäviä lääkkeitä (esimerkiksi asikloviiri ja valasikloviiri), jotka vähentävät tarttuvuutta. Lääke on ensisijaisesti hyödyllinen voimakkaisiin primäärioireisiin, mutta sitä käytetään myös hyvin tehoavana potilailla, joilla tauti uusiutuu usein ja hankalana. Näissä tapauksissa voi olla perusteltua käyttää lääkitystä ennaltaehkäisevänä pitkään, vähintään puoli vuotta, mutta mahdollisesti usean vuoden ajan.

Ensimmäisessä infektiossa hoito tehoaa, jos se päästään aloittamaan 4–7 päivän kuluessa oireiden alkamisesta. Hoitoa annetaan yleensä viisi päivää, mutta jotkut suosittelevat kymmentä päivää. Paranemista voidaan odottaa kolmannesta päivästä alkaen.

Oireisena aikana kipua voi lievittää paikallispuudutteella, esimerkiksi lidokaiinigeelillä tai -voiteella. Jotkut kokevat myös, että sinkkivoide kuivattaa haavaumat nopeammin.

Kuinka suuri on tartuntariski?

Lääkehoito ei korvaa muita toimenpiteitä, joilla estetään infektion leviäminen. On käytettävä kondomia ja kumppanille on kerrottava tarttuvasta infektiosta.

Lääkehoito ja kondomin käyttö eivät poista toisten tartuttamisen riskiä, mutta vähentävät sitä.

Ennuste

Tartunnan saamisesta kuluu yleensä alle viikko oireiden ilmestymiseen (jos oireita tulee) ja usein kestää kahdesta neljään viikkoa ennen kuin primääri-infektio paranee kokonaan. Tauti uusiutuu yli 50 prosentilla potilaista, mutta vähemmän hankalana ja oireet kestävät yhdestä kahteen viikkoon. Toistuvat uusimiset ovat harvinaisia sukuelinten HSV-1 -infektiossa.

Taudin voimakkuus vähenee yleensä ajan kuluessa. Joillakin se puhkeaa vain kerran, kun taas toisilla tauti on aktiivisempi. Tartunnan jälkeisen vuoden aikana on yleistä, että tauti uusii useamman kerran. Oireet häviävät yleensä nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, yleensä viidestä kymmeneen päivään. Uusiutumistaipumus rauhoittuu myös yleensä ajan mittaan, mutta voi aktivoitua stressin, väsymyksen tai kuukautisten aikana tai jos immuunipuolustus on heikentynyt. 

Kun on kerran saanut herpestartunnan, virus jää elimistöön koko eliniäksi, senkin jälkeen, kun oireet ovat hävinneet. 

Ei ole kuitenkaan viitteitä siitä, että tauti olisi vaarallinen pitkällä aikavälillä. Herpestartunnan saaneilla potilailla ei ole esimerkiksi muita suurempaa syövän tai lapsettomuuden esiintyvyyttä.

Genitaaliherpes ja raskaus

Raskauden aikana herpesvirusinfektion saavan on oltava erityisen tarkka, koska virus voi tarttua lapseen synnytyksen aikana. Se voi aiheuttaa vakavan sairauden vastasyntyneelle lapselle. Tämä riski on ehdottomasti suurin, jos saa tartunnan raskauden loppuvaiheessa ja saa niin sanotun primääri-infektion.

Primääri-infektio aiheuttaa 40–50 prosentilla ja uusintainfektio 3–4 prosentilla vastasyntyneistä sairastumisen. Uusintatulehduksen yhteydessä virusmäärä on matala ja äidin vasta-aineet suojaavat sikiötä tartunnalta.

Raskaana olevan on aina kerrottava lääkärille ja kätilölle, jos sukuelinherpes on tiedossa, jotta he voivat synnytyksessä tarkistaa, että rakkuloita ei ole juuri silloin kun lapsi tulee ulos. Tällaisissa harvinaisissa tapauksissa keisarinleikkaus voi olla perusteltu. Niillä, joilla herpes on jo tiedossa ja joka uusii tiheästi raskauden loppuvaiheessa, voi myös ennaltaehkäisevä tablettihoito (esim. asikloviirilla) olla ajankohtainen ennen synnytystä.

Tiedot on tarkastanut: Anna Nager, LT ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Karoliininen instituutti
Kuvitus: Shutterstock