Yleinen HPV-infektio paranee usein itsekseen, mutta voi joskus kehittyä syöväksi

HPV (human papilloma virus) ei valikoi kantajaansa. Se tarttuu ihmisen ihon ja limakalvojen kautta sukupuoleen katsomatta. Vaikka HPV onkin yleisin sukupuoliteitse tarttuva virustauti se ei silti ole vain sukupuolitauti. Virus voi tarttua myös raskauden, synnytyksen tai varhaislapsuuden aikana. Sen aiheuttamia infektioita tavataan siten myös lapsilla.

Valtaosa ihmisistä sairastaa HPV:n aiheuttaman harmittoman infektion elämänsä aikana, moni jopa tietämättään. Suurin osa infektioista paranee itsestään ja virus jää nukkumaan elimistöön loppuelämän ajaksi.

Useita eri virustyyppejä

Kyse ei ole vain yhdestä viruksesta ja Papillooma-virustyyppejä on löydetty noin 180. Ne voidaan jakaa suuren ja pienen riskin tyyppeihin sen mukaan, mikä niiden yhteys on syöpämuutosten syntyyn. Neljäkymmentä näistä aiheuttaa muutoksia suun ja sukuelinalueen limakalvoilla.

Tavallisimmat suuren riskin virustyypit ovat 16 ja 18 ja ne voivat pitkittyessään aiheuttaa kohdunkaulansyövän lisäksi emättimen, ulkosynnytinten, peräaukon, pään ja kaulan alueen sekä peniksen syöpää. Pienen riskin virustyypit aiheuttavat kondyloomia, joiden taustalta löytyy yleensä tyypin 6 ja 11 papilloomavirukset. Suuren riskin tyyppien aiheuttamat muutokset ovat yleensä täysin oireettomia ja siksi seulonta onkin tärkeää.

Oireeton vaiva, ja siksi petollinen

Suurin osa papilloomavirusinfektioista on täysin oireettomia. Virusinfektion näkyvät oireet ilmenevät usein ihon ja limakalvojen syylinä ja kondyloomina. Aikuisiässä ulkoisissa sukuelimissä infektio voi esiintyä kukkakaalia muistuttavina vaaleina kasvaimina tai tummina luomimaisina muutoksina.

Papilloomaviruksen salakavaluus piileekin siinä, että syöpää aiheuttavien virustyyppien synnyttämät muutokset sukuelimissä tulevat oireettomuutensa takia usein yllätyksenä potilaalle.

Papa-näyte paljastaa muutokset

Virustartunnan diagnostiikasta puhuttaessa huomio kääntyy usein melko hyvin tunnettuun papa-näytteeseen, joka otetaan kohdunkaulan limakalvolta gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. Papa-näytteen tarkoituksena on seuloa HPV:n aiheuttamia hoitoa vaativia solumuutoksia.

Papa-näytteen lisäksi on olemassa niin sanottu suuren riskin papilloomavirusnäyte, jota voidaan papa-näytteen sijasta käyttää joukkoseulonnassa. Jos suuren riskin tyyppi löytyy joukkoseulanäytteestä, katsotaan näiltä potilailta myös papa-näyte, joka on otettu HPV-näytteen yhteydessä. Jos näyte on negatiivinen, papa-näyte jätetään tulkitsematta.

Miesten osalta HPV-liitännäisten syöpien seulontaa ei ole laajamittaisesti tarjolla. Myöskään miehen HPV-infektion luonnollista taudinkulkua ei tunneta vielä riittävästi. Miten HPV vaikuttaa eri anatomisten alueiden sairauksien syntyyn, on myös osittain hämärän peitossa.

Hoitokeinoa ei ole, mutta rokote on

HPV-infektion aiheuttamien muutosten hoidontarve riippuu infektion sijaintipaikasta ja potilaan oireista. Suurin osa infektioista paranee itsekseen kahden vuoden kuluessa, mutta monessa tilanteessa myös hoitoon hakeutuminen on välttämätöntä. Pitkittyneet infektiot voivat johtaa syövän esiasteiden ja lopulta syövän muodostumiseen. Kuten yleensä virustaudeissa, HPV-infektioon ei ole olemassa antibioottia tai muuta täsmähoitoa. Virustulehduksen paras hoito onkin ennaltaehkäisy eli rokottaminen virusta vastaan. HPV-rokotteita on markkinoilla kolme.

HPV:n luonnollinen taudinkulku kestää 8–24 kuukautta. Sen aiheuttamia näkyviä kondyloomia voidaan hoitaa paikallishoitolääkkeillä, mutta jos infektio on vielä aktiivisena elimistössä, näkyviä muutoksia voi tulla hoidon jälkeenkin, kunnes oma immuunipuolustus on nujertanut infektion.

Papa-muutosten avulla löytyneet syövän esiasteet hoidetaan sähkösilmukkahoidolla, joka ei itsessään häädä HPV-infektiota vaan ainoastaan sen aiheuttamat solumuutokset. Virusta voi olla näet samalla kohdunsuulla, emättimessä ja ulkosynnyttimissä.  Usein kuitenkin silmukkahoidon puolivuotiskontrollissa suuren riskin HPV-testi on jo negatiivinen. Papa-muutosten seuranta ja hoito määräytyvät tarkasti Käypä hoito -suosituksen mukaisesti.

HPV paranee yleensä itsekseen

Suurin osa papilloomavirusinfektioista paranee itsekseen ilman lääkärin hoitoa, mutta virus voi aiheuttaa myös pitkäaikaista vaivaa. Tupakointi, klamydia ja bakteerivaginoosi voivat pidentää HPV-infektion kestoa ja siten lisätä pahanlaatuisten muutosten muodostumisen riskiä. Viruksen uudelleenaktivoituminen elimistössä on myös mahdollista.

Papilloomaviruksen aiheuttamien vakavien tautien ja kondylooman ilmaantuvuutta tulevaisuudessa voidaan rajoittaa tehokkaasti vain HPV-rokotteen avulla.

Artikkelissa asiantuntijana Katja Kero, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
Toimittanut: Elina Talvio
Kuvitus: iStockphoto