Aivokalvojen välistä verenvuotoa ei aina tunnisteta riittävän ajoissa

Tietoa subaraknoidaalivuodosta:

• Subaraknoidaalivuoto on akuutti verenvuoto aivojen sisimpien kalvojen välissä, mutta varsinaisen aivokudoksen ulkopuolella, mikä voi johtaa useisiin vakaviin komplikaatioihin.
• Subaraknoidaalivuoto alkaa useimmilla äkillisenä ja erittäin kovana päänsärkynä. Päänsärky alkaa usein pään toiselta puolelta tai takaraivolta. Usein esiintyy myös niskan jäykkyyttä ja pahoinvointia.
• Äkillinen ja voimakas päänsärky yhdessä niskan jäykkyyden ja myöhemmän tajunnantason laskun kanssa on tyypillistä tälle sairaudelle. Diagnoosi tehdään tietokonetomografialla.
• Verenvuoto alkaa, kun valtimon pullistuma (aneurysma, joka edustaa 75–80 prosenttia tapauksista) tai synnynnäinen verisuonen epämuodostuma (10 %) repeää.
• Hoidon tavoitteena on estää uusi verenvuoto ja vähentää nykyisen verenvuodon aiheuttamia vaurioita. Varhainen toteaminen ja hoito mahdollistavat leikkauksen ja voivat estää uuden verenvuodon.
• Leikattavien potilaiden, joilla ei ole edeltävää aivovammaa, ennuste on erittäin hyvä.

Mitä subaraknoidaalivuodolla tarkoitetaan?

Subaraknoidaalivuoto (SAV), toiselta nimeltään lukinkalvonalainen verenvuoto, tarkoittaa akuuttia verenvuotoa aivojen sisimpien kalvojen välissä, mutta varsinaisen aivokudoksen ulkopuolella. Vuotovaurioiden lisäksi verisuonten vasospasmi (supistuminen) voi johtaa heikentyneeseen aivojen verenkiertoon, mikä voi vahingoittaa aivokudosta. Subaraknoidaalivuoto voi johtaa useisiin vakaviin komplikaatioihin. Uhkaavan uuden verenvuodon riskin vuoksi potilas on saatava nopeasti neurokirurgiseen hoitoon. Noin puolelle henkiinjääneistä jää pysyvä vaurio olemassa olevasta modernista neurokirurgisesta hoidosta huolimatta.

Subaraknoidaalivuoto on hieman yleisempää naisilla kuin miehillä. Sairastuneiden keski-ikä on 55 vuotta ja useimmat tapaukset esiintyvät 40-60 vuoden iässä. Sairautta tavataan vuosittain noin 700 henkilöllä.

Miten tunnistaa oireet?

Subaraknoidaalivuoto alkaa useimmilla äkillisenä ja erittäin kovana päänsärkynä. Päänsärky alkaa usein pään toiselta puolelta tai takaraivolta. Usein esiintyy myös niskan jäykkyyttä ja pahoinvointia.

Muita oireita voivat olla:

• Äkillinen valonarkuus.
• Kipu silmäkuopassa.
• Näköhäiriöt.
• Riippuva silmäluomi (ptoosi).
• Halvausoireet.
• Puhevaikeudet.
• Huimaus.
• Selkäkivut.
• Kouristukset.

Verenvuodon ollessa suurta tajunnantaso saattaa laskea. 25 prosentilla tajunnan heikkeneminen tapahtuu 15 minuutissa, osalla ilmenee sekavuutta ja 10–50 prosenttia voi saada kouristuksia, joita seuraa epätavallisen voimakas päänsärky. Noin 15 prosenttia kuolee akuuttivaiheessa.

Sairaus voi myös olla vähemmän dramaattinen ja kolmasosalla päänsärky alkaa hitaasti ja voimistuu joidenkin (yleensä muutamien) minuuttien kuluessa. Osalla potilaista oireet voivat olla varoitus tulevasta voimakkaammasta verenvuodosta. Varoitusvuoto aiheuttaa äkillisen keskivoimakkaan päänsäryn, valoherkkyyttä, pahoinvointia, niskan jäykkyyttä ja kestää 1-3 päivää.

Äkillisen ja erittäin voimakkaan päänsäryn ilmaantuessa on otettava aina yhteys lääkäriin. Voimakas päänsärky ei läheskään aina johdu subaraknoidaalivuodosta. Tutkimus osoittaa, että vain 12-15 prosentilla sairaalaan tulevista, joilla on "pahin päänsärky ikinä" on subaraknoidaalivuoto.

Verenvuotoriskiä lisääviä tekijöitä

Aivoja ympäröi kolme aivokalvoa. Niistä keskimmäinen on araknoidea, lukinkalvo. Subaraknoidaalivuoto on verenvuoto tämän kalvon alla olevassa tilassa, joka siis sijaitsee aivojen päällä. Kallon seinämät ovat aikuisiässä kiinteät. Verenvuodon syntyessä joustamattoman kallon sisällä veri valtaa tilaa muulta kudokselta painaen aivoja kasaan ja paine kallon sisällä kasvaa.

Verenvuoto alkaa, kun valtimon pullistuma (aneurysma, joka edustaa 75–80 prosenttia tapauksista) tai synnynnäinen verisuonen epämuodostuma (10 %) repeää. Aneurysmat sijaitsevat yleensä aivojen suurten valtimoiden haaroissa. Syy siihen miksi joillakin on aneurysmia aivoissa on suurelta osin tuntematon.

Aneurysman repeytymisen riski liittyy aneurysman paineeseen, ja riski kasvaa aneurysman koon myötä. Korkea verenpaine lisää aneurysman repeytymisen riskiä.

Tärkeimmät vältettävissä olevat riskitekijät ovat:

• Tupakointi.
• Korkea verenpaine.
• Korkea alkoholinkulutus.
• Kokaiinin käyttö.

Joillakin on myös perinnöllisiä tekijöitä. Kohtalainen tai voimakas fyysinen rasitus voi olla laukaiseva tekijä, mutta useimmat tapaukset syntyvät kevyiden askareiden, levon, tai unen aikana.

Havaitaanko vuoto aina?

Äkillinen ja voimakas päänsärky yhdessä niskan jäykkyyden ja myöhemmän tajunnan tason laskun kanssa on tyypillistä tälle sairaudelle. Yleisin sairauden yhteydessä tehtävä kuvantamistutkimus on aivojen tietokonetomografia (TT).

Kuvauksessa paljastuu lähes 100 prosenttia verenvuodoista, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä heikompi on kuvauksella saatava hyöty. Kolmen päivän kuluttua joka neljäs verenvuoto voi olla vaikea havaita aivojen tietokonetomografiassa.

Verisuonten röntgentutkimusta (angiografia) tai TT-angiografiaa voi myös käyttää vuotavan verisuonen tai aneurysman paikantamiseen. Vuodon johtuessa aneurysmasta potilaan jatkohoito suunnitellaan yleensä siten, että mahdolliset myöhemmät verenvuodot kyettäisiin välttämään.

Miten verenvuoto hoidetaan?

Epäiltäessä subaraknoidaalivuotoa potilas otetaan välittömästi sairaalahoitoon.

Hoidon tavoitteena on estää uusi verenvuoto ja vähentää nykyisen verenvuodon aiheuttamia vaurioita. Varhainen toteaminen ja hoito mahdollistavat leikkauksen ja voivat estää uuden verenvuodon. Ehdoton vuodelepo on tärkeää ja kaikkia ponnisteluja on vältettävä.

Vuotokohdan sulku koileilla (metallilankavyyhdin tapainen osa) on yleisimmin käytetty hoitomenetelmä. Toimenpiteessä katetri työnnetään valtimoon, esimerkiksi nivusesta, ja kuljetetaan sen jälkeen aivojen siihen paikkaan, jossa verenvuoto/aneurysma sijaitsee. Aneurysma suljetaan viemällä sen sisään ohutta metallilankaa, joka muodostaa ympärilleen hyytymää. Tämä saa aneurysman vuodon hyytymään nopeasti.

Menetelmän tulokset ovat parempia ja varmempia kuin avoleikkauksessa. Myös vanhemmat ja heikkokuntoiset ihmiset, joilla avoleikkaus ei tule kyseeseen, voidaan hoitaa koileilla.

Jos aneurysmaan ei päästä käsiksi katetrilla, tehdään avoleikkaus, jossa aneurysmaan asetetaan metalliklipsit. Tämä on monimutkaisempi toimenpide ja vaatii potilaan nukuttamisen.

Useimmat subaraknoidaalivuotopotilaat saavat ensimmäisinä päivinä lääkehoitoa traneksaamihapolla, joka vähentää uuden verenvuodon riskiä.

Akuutissa vaiheessa subaraknoidaalivuotopotilaita on seurattava tarkasti tehohoitoyksikössä. Koileilla tai klipseillä tehtävä aneurysmaleikkaus kestää muutaman tunnin leikkausosastolla tai angiografialaboratoriossa. Muu hoito neurologisella teho-osastolla tai seurantayksikössä voi kestää yli 1-2 viikkoa.

Sairaalasta kotiuttamisen jälkeinen kuntoutus on tärkeää kaikille, joiden toimintakyky ei ole täysin palautunut. Kuntoutuksen toteutus riippuu toiminnan menetyksen asteesta ja laadusta.

Voiko sairaudesta toipua täysin?

Subaraknoidaalivuoto on nopeaa hoitoa vaativa ja vaarallinen tila. Residiivivuodot (uusiutuvat verenvuodot) ovat potilaan kannalta erittäin riskialttiita ja ennustetta huonontavia tekijöitä.

On mahdollista, että verenkierto heikkenee osassa aivoja kahden ensimmäisen viikon aikana subaraknoidaalivuodon jälkeen. Tämä pyritään estämään huolellisilla tarkastuksilla ja seurannalla tehohoitoyksikössä.

Leikkauspotilailla, joilla ei ole leikkausta edeltävää aivovammaa, ennuste on erittäin hyvä. Joissakin tapauksissa sairaudesta jää kuitenkin pysyvä aivovamma ja pysyviä toimintahäiriöitä tai potilaalle voi puhjeta epilepsia. Pahimmassa tapauksessa sairaus on kohtalokas. Eräässä tutkimuksessa noin puolet selviytyneistä kuvaili sairauden jälkeistä vointiaan ja elämänlaatuaan hyväksi tai erittäin hyväksi.

Tiedot on tarkastanut: Anna Nager, LT ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Karoliininen instituutti

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Duodecim-lehti