Masennus oireilee monella tavalla – tunnista oireet ja löydä sopiva hoito
Tietoa | Mielenterveys

Masennus oireilee monella tavalla – tunnista oireet ja löydä sopiva hoito

Masennus on yleinen sairaus, joka oireilee monin tavoin. Masentuneen ei kannata jäädä yksin, sillä apua on saatavilla.

Masennukseen sairastuu vuosien varrella 10–15 prosenttia ihmisistä. Siihen, kuka sairastuu vaikuttavat perinnölliset tekijät, lapsuusajan kokemukset, menetykset ja pettymykset.

Masennusjaksot voivat olla toistuvia ja pitkittyviä. Masennustilat voidaan jaotella lievään, keskitasoiseen, vaikeaan ja psykoottiseen depressioon.

Masennuksen oireet ovat moninaiset

Masentunut henkilö voi oireilla monella eri tavalla. Keskeisiä oireita ovat surullisuus, ärtyisyys, itkuisuus ja vähentynyt kyky tuntea mielenkiintoa.  

Myös unettomuutta, väsymystä, laihtumista, painonnousua, keskittymis- ja muistivaikeuksia, kehon liikkeiden hidastuneisuusuutta, levottomuutta, haluttomuutta, arvottomuuden ja toivottomuuden tunnetta sekä vakavimmissa tilanteissa kuolemantoiveita ja itsemurha-ajatuksia voi esiintyä.

Diagnoosissa pyritään tunnistamaan oireyhtymä

Oirekuvan luonteen mukaan masennustiloista voidaan erottaa melankoliset (synkkämieliset), epätyypilliset depressiot ja psykoottiset masennustilat sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus. Masennustilojen keskeisimmät muodot jaetaan masennustiloihin ja toistuvaan masennukseen.

Diagnoosin teossa keskeistä on tunnistaa sekä yksittäiset masennusoireet että koko oireyhtymän toteaminen.

Itse masennusoireyhtymän kriteerit ovat kummassakin tapauksessa samat. Oleellista on, että havaittuja masennustilan oireita on esiintynyt päivittäin ja yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan ja että oireet ovat vaikeusasteeltaan niin merkittäviä, että lääkäri toteaa ne tutkimuksessa. Diagnoosi edellyttää, että kymmenestä masennuksen kriteerinä olevista oireeita esiintyy vähintään neljä.

Melankoliselle masennustilalle on ominaista mielihyvän menettäminen lähes kaikissa toiminnoissa ja tilapäisenkin iloreaktion puuttuminen lähes kokonaan.

Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyypillisessä masennuksessa mielialaan vaikuttaa vahvasti muiden toiminta tai ulkopuoliset tapahtumat. Jokin yksittäinen myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa.

Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai usein syyttäväksi koettuja kuuloharhoja, joiden sisältö on negatiivinen.

Miten masennusta hoidetaan?

Hoidon perusta on lääkärin tekemä kliininen diagnoosi potilaan oireista. Diagnoosin apuna voidaan käyttää masennusdiagnoosilomaketta. Masennuksen hoito jaetaan kolmeen vaiheeseen.

  1. Akuuttivaiheen hoito
  2. Jatkohoito
  3. Ylläpitohoito

Akuuttivaiheen hoito koostuu terapiasta ja masennuslääkkeistä. Usein hoito on tehokkainta, kun se koostuu näistä yhdessä. Hoitomuodon valinta riippuu sekä masennuksen vaikeusasteesta sekä siitä, kuinka hyvin hoitoa on saatavilla.

Joissakin tapauksissa hoitona voidaan käyttää myös sähköhoitoa, kirkasvalohoitoa tai aivojen hermosolujen aktivointia pään ulkopuolelta magneettikentän avulla (transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito) sekä muita hoitomuotoja.

Masennuksen hoidossa käytetään monia erilaisia lääkkeitä, jotka eroavat toisistaan lähinnä vaikutustavan ja haittavaikutusten perusteella. Suuri osa, jopa kaksi kolmesta masennuslääkettä säännöllisesti käyttävästä, saa lääkityksestä avun.

Noin puolella lääkityksen käyttäjistä masennustilan oireet häviävät melko täydellisesti 6–8 viikon aikana. On kuitenkin yksilöllistä, miten lääkehoito tehoaa ja minkälaisia haittavaikutuksia lääkitykseen liittyy.

Tyypillisiä haittavaikutuksia etenkin SSRI-lääkkeille (yleisimmät masennuslääkkeet) ovat suolisto-oireet ja seksuaalisten toimintojen häiriöt, painonnousu, väsyttävä vaikutus tai asentohuimaus. Moni keskeyttääkin lääkityksen haittavaikutusten takia.

Jatkohoito keskittyy oireiden palaamisen estämiseen

Jatkohoidolla pyritään estämän oireiden palaaminen. Oireet saattavat palata helposti, mikäli hoito lopetetaan heti oireiden hävittyä esimerkiksi lääkityksen lopetuksen yhteydessä.

Jos potilas on ollut oireeton puolen vuoden ajan, lääkehoito voidaan lopettaa asteittain. Lääkityksen lopettamiseen saattaa liittyä erilaisia sivuvaikutuksia, kuten huimausta, ahdistuneisuutta, univaikeuksia, pahoinvointia tai päänsärkyä.

Ylläpitohoito aloitetaan, jos potilaalla on takanaan ainakin kaksi masennusjaksoa ja hoito osoittautunut toimivaksi. Potilaan tilaa seurataan vastaanottokäynneillä vähintään vuosittain, vaikka potilas olisi täysin oireeton.

Vasta kun potilas on ollut oireeton useamman vuoden ajan, harkitaan lääkehoidon varovaista asteittaista lopettamista. Lääkkeen käytön lopettamiseen liittyy kuitenkin masennuksen uusiutumisen vaara, joten potilaan tilaa on seurattava tavanomaista tiiviimmin.

Jatkossa seurataan potilaan tilaa

Masennuspotilasta on seurattava säännöllisesti erityisesti itsemurhavaaran takia. Mikäli tilassa tapahtuu muutoksia, on syytä tehdä hoitosuunnitelmaan muutoksia.

Seurannassa arvioidaan potilaan lääkityksen vaikutuksia. Jos joku lääke on tehoton tai aiheuttaa enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyjä, on se syytä vaihtaa toiseen.

Sairauden uusiminen on mahdollista

Masennuksen ennuste on yksilöllinen. Masennus voi uusia helposti esimerkiksi samankaltaisten elämäntilanteiden toistuessa.

Voiko masennusta ennaltaehkäistä?

Mielenterveyttä ehkäiseviä tekijöitä:

  • Liikunta 
  • Riittävä uni
  • Tupakoimattomuus
  • Alkoholin liikakäytön välttäminen 
  • Terveellinen ruokavalio

Kuvitus: iStockphoto

 

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja