Diabetes oli Helenalle sokki:
Haastattelu | Diabetes 1

Diabetes oli Helenalle sokki: "Suvussani ei ole diabetesta"

Helena on sairastanut tyypin 1 diabetesta 16 vuotta, sairastuessaan hän oli 44-vuotias. Yllättäen alkanut sairaus oli Helenalle sokki.  

 Diabetes huomattiin työterveydessä perusverenkuvasta. Flunssan jälkeen Helenan verensokeriarvot alkoivat nousta ja työterveyslääkäri lähetti hänet laboratoriokokeisiin. Huomattiin, että verensokeriarvot olivat kohonneet.

– Olin ihmeissäni. En tiennyt sairaudesta mitään, suvussani ei ole kumpaakaan laatua diabetesta.  Hyväksyähän se piti, kun ei muutakaan voinut, Helena toteaa.

Tyypin 1 diabetes on seurausta siitä, että haiman insuliinia tuottavat solusaarekkeet hiljalleen tuhoutuvat elimistön puolustusjärjestelmän toimiessa epätavanomaisesti. Tämä johtaa insuliinin puutteeseen, jonka vuoksi verensokerin määrä suurenee.

Edelleenkään ei tiedetä, mikä aiheuttaa solusaarekkeita tuhoavan ilmiön. Insuliinin puutteen vuoksi hoitona tarvitaan alusta lähtien insuliinipistoksia. Tyypin 1 diabetes on periytyvä.

– Olin jo pitkään ollut hyvin väsynyt ja juoksin tiheästi vessassa. Yhtenä päivänä tuntui siltä, että näköni alkaa sumentua. Silloin tajusin, että jotain on vialla.

Oireet kehittyivät nopeasti

Helenan oireet olivat tyypillisiä tyypin 1 diabetesoireita.

Diabetes 1 oirehtii yleensä lisääntyneenä virtsanerityksenä, sairastunut laihtuu ja on väsynyt. Oireet kehittyvät yleensä nopeasti, useimmiten päivien tai viikkojen kuluessa. 
Helena hoitaa diabetestaan syömällä säännöllisesti terveellistä ruokaa. Hän mittaa usein verensokeriarvojaan, jotta ne eivät pääse liian alas.

– Elämän täytyy olla hyvin tasaista. Päivät ovat tasapainoilua arvojen kanssa, mittaamista ja insuliinin piikittämistä.  Kaikki on tullut kuitenkin hyvin luonnolliseksi osaksi elämää. Sairaudesta ei voi parantua, se täytyy hyväksyä osaksi elämää, Helena sanoo.

Helena pistää aamulla pitkäkestoista insuliinia. Ennen ruokailua hän pistää ateriainsuliinia hiilihydraattien määrän mukaan. Verensokerin tasoa ei saa päästä alle kolmen.

Hän kantaa mukanaan aina sokeripitoista syötävää välttääkseen liian alas painuvan verensokerin eli hypoglykemian. Kotona ja työpaikalla hän huolehtii siitä, että mehua on lähellä, jotta verensokerin määrän saa nopeasti ylös, jos se laskee liian mataliksi.

– On tärkeää kertoa työpaikalla sairaudesta, jotta siellä tiedetään suhtautua oikealla tavalla, mikäli verensokerit heittelevät ja käyttäytyminen muuttuu.

Jatkuva, elinikäinen insuliinintuotanto on elämän edellytys. Kun ihminen sairastuu diabetekseen, elimistö ei enää kykene tuottamaan insuliinia itse, ja se on annosteltava pistoksina tai pumpulla.

Verensokerin omaseuranta ja hiilihydraattien arvioiminen ruuasta on tärkeää, koska insuliiniannokset sovitetaan syötyjen hiilihydraattimäärien mukaisiksi. Liikunta ja terveellinen syöminen tukevat hyvinvointia ja ehkäisevät siten lisäsairauksia.

Hoidon päämääränä on hyvä elämä. Tavoitteena on pitää veren sokeripitoisuus sopivana. Tällöin sekä lisäsairauksien että liian matalien verensokereiden eli hypoglykemioiden vaara on mahdollisimman pieni.

Toimittaja: Lotta Laine
Kuvitus: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja