Kylmänokkosihottuma vaivaa kylmässä ilmastossa – miten suojautua?

Kylmänokkosihottuma on toinen nimi ihosairaudelle, jota lääketieteessä kutsutaan kylmäurtikariaksi. Sana urtikaria tulee nokkosen latinankielisestä nimestä urtica dioica.

Urtikariassa ihon reaktio nimittäin muistuttaa paljon sitä, jonka kosketus nokkoseen aiheuttaa. Kylmäurtikariassa oireet aiheuttaa kylmyys, minkä takia sairaudesta käytetään toisinaan nimitystä kylmäallergia. Kylmänokkosihottumaa esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta erityisen paha se on kylmässä ilmastossa.

Syyt vaivan taustalla ovat epäselviä

Kutinaa, punoitusta ja ihon turvotusta aiheuttavat välittäjäaineet, erityisesti histamiini, joita vapautuu ihosoluista kylmälle altistuttaessa. Kylmyyden voi aiheuttaa kylmä ilma, kylmä vesi tai hien nopea haihtuminen iholta.

Syy siihen, miksi joillekin kehittyy kylmänokkosihottuma, on useimmiten tuntematon. Se on hieman yleisempi henkilöillä, joilla on tavallinen allergia (siitepöly, eläinten karvat), mutta sitä esiintyy myös henkilöillä, jotka eivät ole allergisia.

Toisinaan kylmänokkosihottuma tulee virusinfektion jälkeen. Kylmänokkosihottumasta on perinnöllinen muoto, joka on kuitenkin erittäin harvinainen.

Voimakas reaktio aiheuttaa jopa verenpaineen laskua

Kylmälle altistuvat ihoalueet reagoivat siten, että iholle muodostuu erikokoisia paukamia alkaen herneen kokoisista kolikon kokoisiin tai suurempiin. Paukamien ympärille muodostuu yleensä punoitusta. Kutina on huomattava oire, ja joskus esiintyy myös polttavaa tunnetta.

Oireet voivat alkaa ulkona kylmässä ilmassa ja yleensä ne vahvistuvat, kun henkilö tulee sisälle lämpimään. Yleensä oireet kestävät tunnin tai korkeintaan kaksi tuntia.

Usein oireet ilmestyvät kylmälle altistuviin ruumiinosiin, kuten käsiin ja jalkoihin. Kun koko keho altistuu kylmälle, esimerkiksi uitaessa kylmässä vedessä, kylmänokkosihottumaa voi tulla ympäri kehoa. Voimakas reaktio voi aiheuttaa verenpaineen laskua ja sokin.

Diagnoosi voidaan varmistaa jääpalatestillä

Kylmänokkosihottumaa epäillään, kun edellä kuvatut oireet alkavat kylmälle altistumisen yhteydessä.

Diagnoosi voidaan varmistaa niin sanotulla jääpalatestillä, jossa iholle laitetaan jäätä tietyksi ajaksi. Mikäli kosketus jäähän aiheuttaa urtikarialle tyypillistä ihottumaa, diagnoosi varmistuu.

Reaktion laukeamiseen tarvittu altistusaika kertoo tilan vakavuudesta: mitä lyhyempi aika, sitä vaikeampi ihottuma.

Ihottuma riesana vuosia

Joillakin ihmisillä kylmänokkosihottuma kestää vain muutaman kuukauden, toisilla vuosia. Joidenkin raporttien mukaan vaikuttaisi siltä, että ihottuma kestää keskimäärin kuudesta yhdeksään vuotta.

Sairaus on harvinainen 60 ikävuoden jälkeen.

Paras hoito on lämmin pukeutuminen

Tärkein hoitokeino on pukeutua kunnolla ja suojata kylmälle altistuvat ruumiinosat kylminä vuodenaikoina.

Myös kesällä saatetaan tarvita varovaisuutta, esimerkiksi ilmastoiduissa tiloissa on hyvä olla lämpimästi pukeutunut.

Jos oireita ilmenee jo varhain syksyllä ja ne loppuvat vasta kesällä, kannattaa hakeutua lääkärin hoitoon. Lääkäri voi määrätä suuremman annoksen antihistamiinitabletteja, UV-valohoitoa ja tarvittaessa muita lääkkeitä.

Herkimmät oireilevat lämpimälläkin

Reaktioita voi esiintyä myös lämpiminä päivinä liikunnan yhteydessä, kun hiki haihtuu ja siten jäähdyttää ihoa. Nämä oireet voi estää kuivaamalla ihon pyyhkeellä.

Jos henkilö kärsii vaikeasta kylmänokkosihottumasta, uinti ulkona, ja jopa 24-asteisessa sisäuima-altaassa, voi laukaista yleisen urtikariareaktion ja alentaa verenpainetta. Tämä voi aiheuttaa hukkumisvaaran.

Kylmänokkosihottumaa sairastavilla henkilöillä on siksi oltava uimassa mukana toinen henkilö, kunnes he ovat testanneet herkkyytensä. Heidän on myös otettava antihistamiinitabletteja vähintään tunti ennen uimista.

Lähteet: Netdoktor.se, Terveyskirjasto
Toimittanut: Maaret Tiensuu
Kuva: iStockphoto