Lasten astmaa voidaan hoitaa tehokkaasti

Tietoa lasten astmasta:

• Astma on krooninen sairaus, joka johtaa hengitysvaikeuksiin liian ahtaiden hengitysteiden vuoksi.
• Astman syitä ei tunneta täysin.
• Tyypillisiä oireita ovat vinkuva hengitys, hengitysvaikeudet ja yskä. Oireet ovat yleensä vaikeimmillaan yöllä.
• Sairaus todetaan tyypillisen oirekuvauksen, joskus tutkimuslöydösten perusteella, pyrkimällä havaitsemaan heikentynyt ilmavirtaus keuhkojen toimintamittausten avulla.
• Hoito koostuu astman laukaisevien ja/tai sitä pahentavien tilanteiden ja aineiden välttämisestä sekä lääkehoidosta.
• Astman ennuste riippuu astman vakavuudesta.

Mitä astmalla tarkoitetaan?

Astma on keuhkoputkien sairaus, joka aiheuttaa keuhkoputkien turpoamista ja ahtautta, niin että ilman kulku vaikeutuu. Astmalle on tyypillistä keuhkoputkien koon vaihtelu. Putkien ahtaus lisääntyy keuhkoputkien ärtyessä ja tila kohenee, kun laukaiseva tekijä poistetaan tai käytetään lääkitystä. Ahtauden aste vaihtelee kohtaus kohtaukselta ja henkilöstä toiseen.

Astma on yleinen sairaus, erityisesti pienillä lapsilla. Jopa yksi viidestä lapsesta saa kahteen ikävuoteen mennessä astman infektioiden yhteydessä (infektioastma). Sairaus häviää kuitenkin usein ennen kuin lapsi on täyttänyt kolme tai neljä vuotta. 5–7 prosentilla kouluikäisistä lapsista on astma, ja 8–10 prosenttia sairastuneista on alle 15-vuotiaita. Astman esiintyvyys kasvoi voimakkaasti 2000-luvun alkuun saakka, ja esiintyvyys kasvaa edelleen hieman.

Astman puhkeamiseen vaikuttavat monet tekijät

Astman tarkkaa syytä ei ole selvitetty, mutta sen uskotaan olevan synnynnäisten tekijöiden, ympäristötekijöiden ja infektioiden yhdistelmä.

Limakalvon paksuuntuessa (kuten nenässä vilustuessa) hengitysteiden lihaskerros supistuu ja keuhkoputket ahtautuvat. Samaan aikaan muodostuu yleensä liikaa limaa, joka kerääntyy hengitysteihin ja heikentää ilmanvirtausta.

Astma jaetaan yleensä varsinaiseen astmaan ja infektioastmaan. Varsinainen astma on muoto, jota tässä artikkelissa kutsutaan astmaksi. Allerginen astma on yleisin muoto, jonka laukaiseva tekijä löytyy ympäristöstä. Näihin voivat kuulua siitepöly, pöly tai turkiseläimet. Varsinaisesta astmasta kärsivillä ei löydetä mitään laukaisevia tekijöitä ympäristöstä, jolloin puhutaan ei-allergisesta astmasta.

Infektioastma tarkoittaa, että hengitystiet ahtautuvat hengitystieinfektioiden yhteydessä. Synnynnäisten tekijöiden uskotaan aiheuttavan infektioastman kehittymisen lapsilla. Muita laukaisevia tekijöitä ei ole ja sairaus häviää vähitellen. Monilla infektioastmasta kärsivillä lapsilla ei ole (varsinaista) astmaa.

Riski sairastua astmaan on suurempi, jos lapsella on merkkejä allergiasta tai ihottumasta, tai sikiö on altistunut tupakkatuotteille raskauden aikana, tai jos lapsi joutuu kosketuksiin tekijöiden kanssa, joille hän voi allergisoitua, kuten esimerkiksi pölypunkit.

Oireilu voi olla kausittaista

Astma aiheuttaa oireita, kuten vinkuvaa hengitystä, hengitysvaikeuksia ja yskää. Oireet ovat usein voimakkaampia yöllä, ja nuoremmilla lapsilla lievä astma voi esiintyä yöllisenä yskänä ilman muita oireita. On kuitenkin tärkeää muistaa, että valtaosa lasten yskistä ei ole astmaa. On myös yleisesti lisääntynyttä hengitysteiden ärsytystä (bronkiittinen hyperaktiivisuus), joka laukaisee astmaoireet tupakansavun ja hajuvesien kaltaisten aineiden yhteydessä. Lapsen sairaushistoria voi osoittaa vaihtelua havaitussa keuhkoputkien ahtaudessa. Hyvinä aikoina lapsi voi olla täysin oireeton, mutta vilustuessaan tai kosketuksissa johonkin jolle lapsi on allerginen, oireet voivat jälleen palata.

Seuraavat tekijät antavat aiheen epäillä astmaa lapsella:

• Pitkäaikainen yskä ja ylempien hengitysteiden infektio.
• Lapsi yskii aina kauemmin ja kovemmin kuin sisarukset ja ystävät.
• Vilustumisen yhteydessä yskä painuu aina alas rintaan.
• Vinkuva hengitys ja/tai yskä liikunnan, naurun ja leikin yhteydessä.
• Väsymys ja huono kestävyys, ärsyyntyvyys:
• Suosii rauhallisia leikkejä
• Ei pysy kavereiden tahdissa
• ”On mukana joukkueessa, mutta on aina maalivahti”
• Useita kuukausia jatkuva yöllinen yskiminen.
• Toistuvat antibioottihoidot "lähes keuhkokuumeen" vuoksi tai pitkäaikainen ja toistuva beeta-adrenergisten agonistien (astmalääke) käyttö.

Yleisiä tekijöitä, jotka laukaisevat astman tai pahentavat astmaa ovat:

• Tekijät, joille lapsi on allerginen, kuten pölypunkit, kissa, koira, hevonen ja siitepöly.
• Hengitystieinfektiot (kuten vilustumisesta johtuvat), keuhkoputkien alempaan osaan sijoittuvat virusinfektiot (esimerkiksi RS-virus), korvatulehdukset, sivuontelotulehdus ja keuhkokuume.
• Ärsyttävät kaasut/höyryt, rasitus, kylmä ja/tai kuuma ilma ja kuiva ilma.
• Lääkkeet, kuten tulehdusta ehkäisevät lääkkeet.
• Alakuloisuus, lapsen pitkäaikainen stressi ja lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta.

Onnistuuko pienen lapsen diagnosointi?

Oireiden kuvaus antaa usein riittävät tiedot astmaepäilyn syntyyn tai sairauden diagnosointiin. Lasta tutkittaessa ei useinkaan havaita merkkejä astmasta, mutta joissakin tapauksissa keuhkoista voi kuulla vinkuvaa ääntä. Vaikeassa astmassa lapsen hengitystiheys voi olla korkea. Diagnoosi voidaan vahvistaa etsimällä merkkejä siitä, että sairaus vaikuttaa ilman virtaukseen. Tämä tehdään erityisellä spirometriksi kutsutulla laitteella, jolla mitataan potilaan uloshengitystä. Tutkimus ei aiheuta lapselle kipua tai epämukavuutta, mutta lapsen on ymmärrettävä ohjeet ja pystyttävä hengittämään voimakkaasti ja pitkään ulos. Joillakin lapsilla (yli 10-12-vuotiailla) astma voidaan osoittaa PEF-mittarilla, joka mittaa kuinka nopeaa maksimaalinen uloshengitys on, mutta menetelmä on tarkkuudeltaan heikompi. Pienemmillä lapsilla spirometrian tai PEF-mittauksen suoritus voivat osoittautua hankalaksi. Diagnoosi perustuu tällöin sairaushistoriaan, lapsen tutkimiseen ja annetun hoidon havaittuun vaikutukseen.

Pienillä lapsilla astmaa ei diagnosoida suoraan, koska kyse on usein infektioastmasta. Astmadiagnoosiin päädytään, jos lapsella todetaan toistuvaa hengitysvaikeutta tai pitkittynyttä yskää, ja voidaan poissulkea muut syyt. 

Hoidossa korostuu laukaisevien tekijöiden välttäminen

Astman hoidon tavoitteena on lapsen oireettomuus, fyysisen aktiivisuuden palautuminen ilman rajoituksia, astman pahenemisen estäminen ja sairauden sivuvaikutukseton hoito. Vanhempien ja itse lapsen (riittävässä iässä) tulee ymmärtää sairauteen liittyvät perusasiat, jotta astman itsenäinen hoito sujuisi mahdollisimman hyvin.

Astman kehittymisen tai pahenemisen estämiseksi lasta on altistettava mahdollisimman vähän pölypunkeille, turkiseläimille, linnuille ja tupakansavulle, tai muille tekijöille, joiden voidaan epäillä laukaisevan tai pahentavan astmaa. Tupakansavun välttäminen on tärkeä toimenpide. Astmaa sairastavia lapsia on rohkaistava liikkumaan, mikä voi parantaa keuhkojen toimintaa.

Useimmat astmaa sairastavat lapset tarvitsevat astmalääkitystä oireiden pahenemisen välttämiseksi. Hoito muodostuu usein päivittäin sisäänhengityksen yhteydessä otettavista lääkkeistä, jotka rauhoittavat keuhkoputkien tulehdusta. Joissain tapauksissa saatetaan tarvita myös nopeavaikutteisia lääkkeitä äkillisten oireiden hoitamiseksi.

Astman vaikutus aikuisiässä on yleensä lievä

Infektioastmaa sairastavilla astma yleensä katoaa lapsen kasvaessa. Lievää astmaa sairastavilla on myös hyvä ennuste ja useimmilla heistä ei ole lainkaan tai on vain lieviä astmaoireita aikuisiässä. Lapsilla, joilla on kohtalainen tai vaikea astma, on kuitenkin olemassa suuri riski, että astmaoireet jatkuvat myös aikuisena. Onneksi astmaan on olemassa tehokas hoito ja useimmat astmaa sairastavat kykenevät elämään tavalla, johon astma ei vaikuta.

Joillakin lapsilla on jatkuvia jaksoja, jolloin hengitys on vinkuvaa ja raskasta, rinnan alueella tuntuu tukkoisuutta ja lapsi yskii. Tällöin on mahdollista akuutti astman paheneminen ja oireita laukaiseviin tekijöihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Vaikea astma, jonka hoito ei ole tasapainossa, voi aiheuttaa pysyviä muutoksia hengitysteihin. Tupakoivat astmapotilaat ovat erityisen alttiita. Monissa tapauksissa heidän hengitystiensä tukkeutuvat kroonisesti ja potilaille kehittyy niin kutsuttu krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus (COPD).

Tiedot tarkastanut: Remy Waardenburg, yleislääketieteen erikoislääkäri, lääketieteellinen toimittaja Medibas

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

HUS