Eläinallergia on yleinen vaiva – näin hoidat oireita

Eläinallergia on yleinen vaiva – näin hoidat oireita

Eläinallergia tarkoittaa yliherkkyysreaktiota eläinten hilseessä, karvoissa, syljessä ja virtsassa oleviin proteiineihin, ja sitä esiintyy noin 15 prosentilla suomalaisista.

Eläinallergia aiheuttaa oireita silmiin ja nenään (heinänuha) sekä alahengitysteihin (astma). Allergia voi myös pahentaa atooppista ihottumaa tai aiheuttaa nokkosihottumaa. Lemmikkien aiheuttamia lieviä oireita hoidetaan antihistamiinitableteilla, silmätipoilla ja nenäsuihkeilla.

Vaikka itsellä ei olisikaan lemmikkieläimiä, on vaikea välttää joutumista kosketuksiin eläinten allergeenien eli proteiinien kanssa, joille saattaa olla allerginen. Eläinten kanssa kosketuksissa olleet ihmiset kantavat allergeeneja, ja esimerkiksi koululuokissa on paljon lemmikkieläinten allergeeneja.

Yleisimpiä ovat koira- ja kissa-allergiat, mutta ihminen voi olla allerginen myös rotille, hiirille, marsuille, hamstereille, häkkilinnuille, hevosille, lehmille, kanoille ja matelijoille. Jopa siivoton akvaario voi aiheuttaa herkimmille oireita.

Mikä aiheuttaa eläinallergian?

Allergeenit ovat proteiineja, valkuaisaineita, jotka sisään hengitettyinä tai ihon kanssa kosketuksiin joutuessaan yllyttävät elimistön muodostamaan vastamyrkkyä eli vasta-aineita. Tämä vapauttaa histamiini-nimistä ainetta. Histamiini aiheuttaa ylähengitysteiden turvotusta ja ärsytystä ja saa aikaan heinänuhan ja astman tyypilliset oireet. Taipumus yliherkkyyteen on usein perinnöllistä.

Jos lapsena on astmaattinen keuhkoputkentulehdus ja asuu talossa, jossa on lemmikkejä, erityisesti kissoja, on suuri riski saada vähitellen kissa-allergia.

Toisaalta lapsen lievät oireet (allerginen nuha, silmäoireet) voivat siedättyä pois, kun perheeseen hankitaan lemmikkieläin. Tutkimusten perusteella erityisesti koiran hankkiminen voi suojata allergialta, kun se otetaan perheeseen ennen lapsen ensimmäistä ikävuotta.

Lemmikit ovat olennainen osa nykyajan elämää. Jos muuttaa toiseen asuntoon tai taloon, on todennäköistä, että edellisillä asukkailla on ollut lemmikkieläimiä. Voi mennä kuukausia, ja nykyisissä tiiviissä asunnoissa vuosia, ennen kuin allergeenitaso on niin matala, ettei se aiheuta kohtausta.

Jos epäilee eläinallergiaa, olisi hyvä olla poissa kotoa 14 päivän ajan, jotta näkee, paranevatko oireet. Jos näin käy, omalääkäri tai allergialääkäri voi tehdä allergiatestin diagnoosin vahvistamiseksi.

Mitkä ovat lemmikkieläinallergian oireita?

Kosketus lemmikkieläimiin (ja turkis- tai höyhenpeitteisiin) tai esineisiin, joissa on lemmikkieläinten allergeeneja, tai lemmikkieläinten allergeenien hengittäminen saattaa aiheuttaa

  • heinänuhaa  eli aivastelua ja nenän vuotamista
  • silmäoireita, kuten kutinaa ja silmien vuotamista
  • astmaa, joka ilmenee hengityksen vinkumisena
  • lasten astmaa
  • atooppisen ihottuman pahenemista, joka on jatkuvaa kutiavaa ihottumaa muun muassa kyynärtaipeessa ja polvitaipeessa
  • punaista ja kutiavaa nokkosihottumaa.

Miten lääkäri diagnosoi eläinallergian?

Yleensä riittää, että kertoo lääkärille, milloin, missä ja miten oireita tulee. Ihopistokokeella (allergeenit pistetään ihon alle, minkä jälkeen tulos luetaan) ja erilaisilla verinäytteillä saadaan varmistettua oikea diagnoosi.

Paraneeko allergia?

Eläinallergiasta kärsivän on tärkeää välttää lemmikkieläimen allergeenia niin paljon kuin mahdollista, koska riski sairastua astmaan tai astman pahenemisriski on suurentunut. Oireita voidaan lieventää hoidolla, mutta varsinaista yliherkkyyttä ei voi parantaa.

Jos vaikea lemmikkiallergia on ainoa allergia, voidaan kokeilla siedätyshoitoa, jossa allergeenia pistetään ihon alle tihein väliajoin ja yhä suurempina annoksina jopa viiden vuoden ajan.

Miten allergiaa hoidetaan?

Oireiden lievittämiseen käytetään yleisimmin antihistamiinitabletteja, joita saa myös ilman lääkemääräystä. Tablettien lisäksi voidaan käyttää nenään sumutettavaa kortisonia tai kromoglikaattia.

Silmäoireita voidaan helpottaa allergiaan tarkoitetuilla silmätipoilla.

Jos itsehoito ei riitä oireiden lievittämiseen, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin.

Kirjoittaja: Flemming Andersen, lääkäri
Päivittäjä: Reidar Grönneberg, allergia- ja keuhkosairauksien dosentti, ylilääkäri ja erikoislääkäri, Karoliininen yliopistosairaala, keuhkoklinikka
Muut lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry, Terveyskirjasto
Kuva: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja