Kaliumarvon kohoaminen voi olla merkki munuaissairaudesta

Kaliumarvon kohoaminen voi olla merkki munuaissairaudesta

Ylimääräinen kalium erittyy munuaisten toimesta virtsaan, mutta tasapaino voi häiriytyä sairauden tai lääkityksen seurauksena.


Julkaisupäivä: 14.8.2019
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Veren kohonnut kaliumpitoisuus voi poikkeustapauksissa olla hengenvaarallinen. Kohonneita pitoisuuksia tavataan erityisesti munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Veren kaliumpitoisuuden ylittäessä arvon 5,0 mmol/l käytetään termiä hyperkalemia.

Veren kaliumtasapainoon vaikuttavat lääkkeet, munuaisten vajaatoiminta, jotkin muut sairaudet tai heikentynyt nestetasapaino ovat tekijöitä, joita tavataan hyperkalemian yhteydessä. Tila voi johtua myös elimistön liiallisesta happamuudesta (metabolinen asidoosi) sekä insuliinin puutoksesta diabeteksessa.

Miten elimistö säätelee kaliumtasoa?

Terveellä ihmisellä veren kaliumpitoisuuden taso säilyy varsin kapealla alueella. Elimistö huolehtii tästä pääasiassa kahdella mekanismilla: tärkein mekanismi on ylläpitää elimistön solujen sisäisen ja niiden ulkopuolisten kehon nesteiden välistä tasapainoa. Yleensä vaaditaan melko suuria muutoksia elimistön kaliumin määrässä ennen kuin muutos on verikokeella havaittavissa. Munuaisilla on myös keskeinen rooli kaliumtasapainon säilyttämisessä. Ylimääräinen kalium erittyy virtsaan munuaisten avulla.

Akuutti, vakava sairaus tai merkittävät kudosvauriot voivat johtaa äkilliseen veren kaliumpitoisuuden nousuun. Selkeästi heikentynyt munuaisten toiminta (munuaisten vajaatoiminta) on yleisin syy jatkuvaan kohonneeseen kaliumpitoisuuteen.

Miten tunnistaa oireet?

Kaliumtason nousu voi johtaa erilaisiin oireisiin, kuten lihasheikkouteen tai väsymykseen. Yksittäistapauksissa lihasheikkoudesta tulee niin voimakas, että se johtaa tiettyjen lihasryhmien halvaantumiseen. Joissain tilanteissa suolen seinämän lihakset voivat heiketä, mikä voi johtaa paisuneeseen ja laajentuneeseen vatsaan. Ripuli on myös yleistä hyperkalemiassa. Suuri kaliumpitoisuus voi aiheuttaa myös sydämen rytmihäiriöitä.

Riskiä kohottavat tekijät

Munuaisten vajaatoiminta on yleisin syy kaliumtason kohoamiseen. Insuliinihormonin puutos, joka johtaa kohonneeseen verensokeriin, voi aiheuttaa hyperkalemian. Beetasalpaajan kaltaiset sydänlääkkeet aiheuttavat harvoin hyperkalemiaa itsessään, mutta ne voivat pahentaa jo olemassa olevaa sairautta. Myös monet lääkkeet voivat aiheuttaa kaliumtason nousua, kuten verenpainelääkkeinä käytettävät ACE-estäjät, angiotensiini II-antagonistit ja aldosteronin estäjät.

Miten hyperkalemiaa tutkitaan?

Epäiltäessä hyperkalemiaa veriplasman suoloja mittaavilla kokeilla saadaan tärkeää tietoa potilaan terveydestä. Tutkimuksia täydennetään tarvittaessa munuaisten toimintaa mittaavilla veri- ja virtsakokeilla. Sydämen rytmihäiriöiden havaitsemiseksi tai poissulkemiseksi on yleensä tarpeen tehdä EKG-tutkimus.

Jos mittaukset osoittavat kaliumarvon kohonneen, lääkärin on aina selvitettävä, voiko selitys olla niin kutsuttu pseudohyperkalemia, virheellisesti kohonnut kaliumarvo. Ilmiö johtuu virheestä verinäytteen otossa, näytteen varastoinnissa tai analysoinnissa. Yleensä virhe voidaan huomata ottamalla kontrollinäyte. Tavanomaisin selitys on näytteen virheellinen säilytys. Tällöin kalium vuotaa verisoluista veriplasmaan, mikä nostaa virheellisesti kaliumarvoa.

Hyperkalemian hoito

Hyperkalemian hoito riippuu sairauden aiheuttajasta ja veren kaliumpitoisuuden tasosta. Munuaisten vajaatoiminnasta johtuvassa hyperkalemiassa hoidon painopiste on munuaisten toimintakykyä parantavissa ja siten kaliumin poistumista lisäävissä toimissa.

Vakavaa hyperkalemiaa epäiltäessä potilas ohjataan välittömästi sairaalaan tarkempia tutkimuksia ja hoitoa varten. Kaliumin poistumista nopeutetaan tarvittaessa suun tai peräsuolen kautta annosteltavalla resiinilääkityksellä. Munuaissairaudesta johtuvassa hyperkalemiassa voidaan käyttää myös keinomunuaishoitoa.

Voiko sairautta ehkäistä?

Mahdollinen ehkäisevä hoito mukautetaan hyperkalemian taustalla olevan syyn mukaan. Tällöin kyseeseen voivat tulla matalakaliuminen ruokavalio ja sellaisten lääkkeiden välttäminen, jotka lisäävät hyperkalemian riskiä. Joissakin tapauksissa taustalla on parantumaton perussairaus. Riskin pienentämiseen pyritään silloin harkitun lääkehoidon avulla.

Vaikuttaako sairaus elämään?

Hoitamaton vaikea hyperkalemia voi olla hengenvaarallinen. Sairauden hoitoon ja ennusteeseen vaikuttavat myös potilaan mahdolliset muut sairaudet. Selvien oireiden, kuten lihasheikkouden tai sydämen rytmihäiriöiden esiintyessä tiivis seuranta ja hoito veren kaliumpitoisuuden alentamiseksi on tärkeää.

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa vaaditaan ennen kaikkea sekä ruokavaliomuutoksia että pitkäaikaista lääkehoitoa kohonneen kaliumpitoisuuden välttämiseksi.

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja