Huomaamaton diabeettinen munuaissairaus vaarantaa munuaisten toiminnan

Huomaamaton diabeettinen munuaissairaus vaarantaa munuaisten toiminnan

Diabeettinen munuaissairaus on munuaisensiirron yleisin syy. Sairaus ei aiheuta mitään oireita, kunnes munuaiset alkavat kärsiä vajaatoiminnasta.

Diabeettinen munuaissairaus havaitaan virtsa- ja verinäytteiden rutiinitarkastuksissa, jotka tehdään diabetesta  sairastaville vuosittain.

Useimmilla diabeetikoilla vaikutus munuaisten toimintaan näkyy 15–20 vuoden sairastamisen jälkeen. Mikäli verensokeria ei hoideta hyvin, tämä kielteinen kehitys voi nopeutua.

Munuaisten toiminnan aktiivinen tutkiminen on kaikkien diabetespotilaiden hoidon kulmakivi. Sen ansiosta riski sairastua munuaisten vajaatoimintaan pienenee ja sen myötä myös dialyysin eli keinomunuaishoidon ja munuaisensiirron tarve vähenee.

Mikä aiheuttaa diabeettisen munuaissairauden?

Sairauden aiheuttavat veren korkeat glukoosipitoisuudet. Ne vaikuttavat munuaisten pieniin verisuoniin, jotka alkavat vuotaa veren proteiinia virtsaan.

Diabeettinen munuaissairaus tuo mukanaan korkean verenpaineen, jota on hoidettava verenpainetta alentavalla lääkityksellä. Samalla korkea verenpaine pahentaa munuaissairautta.

Diabeetikolla verenpaineen hoidon tavoite onkin tavallista tiukempi: yläpaine alle 130 ja alapaine korkeintaan 80–85 elohopeamillimetriä.

Mistä diabeettisen munuaissairauden huomaa?

Diabeettinen munuaissairaus ei aiheuta mitään oireita, kunnes munuaisten vajaatoiminta on kehittynyt. Tuolloin on usein menetetty jo 80–90 prosenttia munuaisten toiminnasta. Tästä syystä on erittäin tärkeää seurata kaikkien diabeetikoiden munuaisten toimintaa.

Kun munuaisten toiminta on heikentynyt merkittävästi, on havaittavissa seuraavia oireita:

• väsymys
• pahoinvointi ja oksentelu
• ihon kutina
• metallin maku suussa
• happamat röyhtäykset.

Mitä voi tehdä itse?

Veren glukoosipitoisuudet on pidettävä mahdollisimman lähellä normaalia. Jokaisella lääkärikäynnillä on vuosittain tarkastettava proteiini (virtsassa, kutsutaan albumiiniksi), kreatiniini (veressä) ja verenpaine.

Miten lääkäri tekee diagnoosin?

Lääkäri tekee diagnoosin mittaamalla albumiinin ja kreatiniinin suhteen virtsassa. Se kertoo munuaisten toiminnasta enemmän kuin proteiini albumiinin pitoisuus virtsanäytteessä.

Jos arvo ylittää ensimmäisen rajan, sanotaan, että potilaalla on mikroalbuminuria eli varhainen merkki munuaisongelmista.

Seuraavan rajan ylityttyä sanotaan, että potilaalla on makroalbuminuria. Tällöin munuaissairaus on jo tosiasia, ja on olemassa huomattava riski, että potilaalle kehittyy munuaisten vajaatoiminta.

Kun diabeettinen munuaissairaus on todettu, potilaan munuaisten toimintaa mitataan säännöllisesti.

Auttaako ruokavalion parantaminen?

Mikäli testitulokset viittaavat munuaisten toiminnan huomattavaan heikentymiseen, voi olla aiheellista siirtyä vähäproteiiniseen ruokavalioon. Tällöin potilas lähetetään ravitsemusterapeutille.

Joskus terveellisen ruokavalion lisäksi tarvitaan kolesterolilääkitys.

Miten diabeettista munuaissairautta hoidetaan?

• Optimoimalla veren glukoosipitoisuudet.
• Jos potilaalla on mikroalbuminuria ja lievästi kohonnut verenpaine, hoito aloitetaan erityisellä verenpainelääkityksellä, ACE:n estäjillä, jotka hidastavat munuaissairauden kehittymistä.
• On tavallista, että vähitellen ACE:n estäjät yhdistetään toiseen verenpainelääkkeeseen.
• Jos munuaisten toiminta on heikentynyt voimakkaasti, siirrytään vähäproteiiniseen ruokavalioon.
• Dialyysi.
• Munuaisensiirto.

Kirjoittajat: Lars Einar Bresäter, diabeteksen asiantuntija ja ylilääkäri, Sahlgrenskan yliopistollinen sairaala, Göteborg ja Hindrik Mulder, endokrinologian ja diabetologian professori, Lundin yliopisto
Muut lähteet: Terveyskirjasto
Kuvitus: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja