Tulehduksellinen selkäkipu on selkärankareuman esiaste – tunnista oireet
Tietoa | Reuma

Tulehduksellinen selkäkipu on selkärankareuman esiaste – tunnista oireet

Pitkittynyt selkäkipu on yleinen vaiva, jonka syynä on harvoin mikään sairaus. Joskus se voi kuitenkin kieliä sairaudesta, joka vaatii hoitoa.

Yleensä selkäkipuun ei löydy mitään suoraa syytä, ja usein se paranee itsestään jonkin ajan kuluttua. Joskus kipu voi kuitenkin johtua syistä, jotka on hoidettava, ja tällöin on ennusteen kannalta usein tärkeää, että hoito aloitetaan mahdollisimman pian.

Yksi tällainen sairaus on tulehduksellinen selkäkipu, jolloin puhutaan myös aksiaalisesta spondylartriitista (SpA).

Aksiaalinen spondylartriitti puolestaan on esiaste selkärankareumalle. Tällöin on kyse lantion nivelten nivelvauriosta tai nivelsiteiden jäykistymisestä (ankyloosi) näissä nivelissä tai selkänikamien välissä.

Tulehduksellisen selkäkivun syy tuntematon

Tulehduksellisen selkäkivun (mukaan lukien selkärankareuma) syntymissyy ei ole täysin selvillä, mutta siihen vaikuttavat sekä ympäristötekijät, kuten infektiot, että perintötekijät.

Seitsemällä kymmenestä tulehduksellista selkäkipua sairastavasta on perinnöllinen alttius, kudosantigeeni HLA-B27. HLA-B27 lisää riski sairastua, mutta se ei silti merkitse varmaa sairastumista.

Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että jos identtisistä kaksosista toinen saa sairauden, toisella on 60 prosentin riski sairastua. Tämän on tulkittu tarkoittavan, että perinnöllisyys on vahva tekijä tässä sairaudessa, mutta myös muilla tekijöillä on merkitystä.

Henkilöillä, joilla on HLA-B27-antigeeni, on kohonnut riski reagoida suolistoinfektioon nivelten turpoamisella eli niin sanotulla reaktiivisella niveltulehduksella. Suvuissa, joissa on HLA-B27-antigeenia, esiintyy myös enemmän tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten haavaista paksusuolentulehdusta ja Crohnin tautia, sekä psoriaasia. Näiden sairauksien oireena on joskus myös nivelturvotusta.

Selkärankareuma on yleisempi miehillä, kun taas tulehduksellinen selkäkipu ilman selviä luuston muutoksia on yleisempi naisilla. Tulehduksellinen selkäkipu alkaa yleensä 20–30-vuotiaana ja hyvin harvoin yli 45-vuotiaana.

Oireet pahenevat hiljalleen

Tulehduksellisen selkäkivun ensimmäinen, usein "hiipivä" oire on yleensä jäykkyys ja kipu lantion nivelissä tai alaselässä. Jäykkyys on pahimmillaan yöllä ja aamulla ja helpottuu päivän aikana fyysisen aktiivisuuden ansiosta.

Sekä sairauden varhaisessa että myöhäisessä vaiheessa oireita voi olla muuallakin kuin selässä, esimerkiksi muissa nivelissä, tulehdus kantapäässä ja polvessa, kivulias tulehdus silmän värikalvossa (iriitti), psoriaasi ja suoliston krooninen tulehdussairaus.

Kun tulehduksellinen selkäkipu on kestänyt vuosia, selkärankareumaa sairastaville potilaille tulee nivelvaurioita lantion niveliin ja jäykkyyttä nikamien välisiin nivelsiteisiin.

Selkärankareuman riskitekijöitä ovat varhainen ilmeneminen, miessukupuoli, korkea tulehdusaste ja tupakointi. Vaikeita sairauden oireita voi toki tulla sekä varhain että myöhään tämän kehityksen siihen vaikuttamatta.

Diagnoosi vaikea määrittää

Tulehduksellisen selkäkivun diagnoosi on usein vaikea määrittää varsinkin siksi, että muun tyyppinen selkäkipu on niin yleistä. Diagnoosi perustuu edellä mainittujen oireiden huolelliseen tarkasteluun: niistä merkittävin on vähintään kolme kuukautta kestänyt selkäkipu. Tätä täydennetään kysymyksillä, joilla kartoitetaan tulehduksellisen selkäkivun esiintymistä lähisuvussa. Lisäksi otetaan verikokeita.

Diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan yleensä kuvantamisdiagnostiikkaa. Kun oireita on kestänyt monia vuosia, tietokonetomografiassa nähdään usein tyypillisiä muutoksia. Magneettikuvaus taas on herkempi menetelmä, jolla voidaan havaita muutoksia aikaisemmin.

Lantion nivelten tavanomaisen röntgentutkimuksen diagnostinen tarkkuus on heikko, erityisesti sairauden varhaisessa vaiheessa, minkä takia sitä ei pitäisi käyttää.

Tärkein hoito on liikunta

Tulehduksellisen selkäkivun hoidon peruspilari on liikunta, jolla estetään kipua, jäykkyyttä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Fysioterapeutti voi antaa aluksi ohjeita, minkä jälkeen on tärkeää harjoitella säännöllisesti omatoimisesti. Lisäksi tupakoinnin lopettaminen on tärkeää.

Fysioterapeutin johdolla tehdyt erilaiset liikuntaohjelmat lämmitetyssä uima-altaassa voivat olla sopiva ja tehokas hoitomuoto.

Lääkehoitona annetaan ensisijaisesti tulehdusta rauhoittavia ja kipua lievittäviä tulehduskipulääkkeitä. Selkärankarauman pitkäaikaishoidossa käytetään sulfasalatsiini-lääkettä, joka rauhoittaa taudin puolella potilaista.

Alaraajojen niveltulehduksiin ja nivelsidekipuihin voidaan käyttää kortisonipistoksia. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää uusia biologisia lääkkeitä, joita annostellaan pistoksina.

Miten tauti kehittyy?

Tulehduksellisen selkäkivun myötä joidenkin selkä jäykistyy, millä on hyvin suuri haitallinen vaikutus toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tulehdusoireet saattavat vähentyä vanhemmiten, mutta asiaa ei ole tutkittu riittävästi.

Muita mahdollisia lisäsairauksia, erityisesti selkärankareuman yhteydessä, ovat osteoporoosi ja vaikutus sydämeen, joka kuitenkin on melko harvinainen.

Kirjoittaja: Lennart Jacobsson, reumatologian ylilääkäri, Sahlgrenskan yliopistollinen sairaala
Muu lähde: Terveyskirjasto
Kuvitus: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja