Kolmoishermosärky voi oireilla useita kertoja päivässä – terävä kipukohtaus lamauttaa

Kolmoishermosärky on voimakkaita, lyhyitä, teräviä ja läpitunkevia iskeviä kipukohtauksia kasvojen tuntohermon (kolmoishermon) osista. Kolmoishermo koostuu kolmesta haarasta, ja kolmoishermosäryn kivut paikallistuvat yleensä niihin haaroihin, jotka huolehtivat kasvojen keski- ja alaosan alueiden tuntohermoista (sensoriset hermot).

Tauti on epätavallinen, mutta esiintyvyys kasvaa iän myötä. Suomessa sairastuu kolmoishermosärkyyn joka vuosi lähes 600 henkilöä. Pääsääntöisesti se tulee yli 50-vuotiaille ja esiintyy hieman useammin naisilla kuin miehillä.

Taudin aktiivisuus vaihtelee, mutta sairaudella on taipumus lieventyä vuosien myötä. Vaivat voivat kuitenkin kestää useita vuosia.

Mitä kolmoishermosärky on?

• Kolmoishermosärky on voimakkaita, lyhyitä, teräviä ja läpitunkevia iskeviä kipukohtauksia kasvojen tuntohermon (kolmoishermon) osista.
• Tyypillisiä oireita ovat voimakkaat, sähköiskumaiset kivut, jotka kestävät sekunnin murto-osasta kahteen minuuttiin asti.
• Kohtaukset johtuvat hermon yliherkkyydestä, jossa kosketussignaalit tulkitaan väärin ja ne laukaisevat voimakkaita kipureaktioita hermosäikeissä.
• Diagnoosi voidaan määrittää sairaushistorian ja neurologisen tutkimuksen perusteella. Oireet ovat tyypillisiä.
• Hoidon tarkoituksena on lievittää kipua kohtausten aikana ja estää uudet kohtaukset.
• Taudin aktiivisuus vaihtelee, mutta sairaudella on taipumus lieventyä vuosien myötä. Vaivat voivat kuitenkin kestää useita vuosia.

Oireet ovat voimakkaita

Yleensä kivut ovat toispuolisia, mutta joissakin tapauksissa kipua voi esiintyä kasvojen molemmilla puolilla. Tyypillisiä oireita ovat voimakkaat, sähköiskumaiset kivut, jotka kestävät sekunnin murto-osasta kahteen minuuttiin asti. Suurin osa paikantuu nenän ja poskien sekä alaleuan yläpuoliselle alueelle.

Vaikeissa tapauksissa kohtauksia voi tulla jopa sata kertaa päivässä, ja kohtauksen voi laukaista esimerkiksi:

• Pureminen
• Puhuminen
• Hampaiden harjaus
• Kylmä tuuli
• Tiettyjen kasvojen tai suun alueiden koskettaminen (triggerivyöhykkeet) jne.

Toisinaan kipukohtaus syntyy ilman laukaisevaa tekijää. Kipukohtaukseen liittyy usein tahdottomia irvistyksiä. Kivut tulevat harvoin nukkuessa.

Sairaudella on hyvin vaihteleva kulku. Joinakin kausina henkilöllä voi olla paljon vaivoja hyvin tiheiden kohtausten vuoksi. Toisina kausina henkilö on täysin vapaa kohtauksista jopa vuoden ajan.

Mistä kohtaukset johtuvat?

Kolmoishermosäryn aiheuttajaa ei useimmissa tapauksissa tiedetä, mutta kohtaukset johtunevat hermon yliherkkyydestä, jossa kosketussignaalit tulkitaan väärin ja ne laukaisevat voimakkaita kipureaktioita hermosäikeissä.

Jatkuva hermoon kohdistuva paine vaikuttaa olevan yliherkkyyden selitys. Hermo ja sen verenkierto ovat puristuksissa yleensä siinä kohtaa, jossa hermo kulkee ulos aivoista aivorungon keskiosassa. Puristunut hermon osa menettää osan suojaavasta kerroksestaan (myeliini), mikä aiheuttaa hermon demyelisoitumisen ja vaurioitumisen. Tämä voi johtaa oikosulkuihin, joissa hermojen tunnesäikeiden johtamat impulssit voivat "hypätä yli" kipusignaaleja johtaviin hermosäikeisiin – ja laukaisevat näin kipukohtauksen.

MS-tautia sairastavat ovat muita alttiimpia tälle sairaudelle. MS-tauti on nimenomaan myeliiniä vaurioittava sairaus. Kuitenkin arvioidaan, että vain noin kehdella prosentilla kolmoishermosärystä kärsivistä on myös MS-tauti.

Muita taustalla olevia syitä voivat olla kasvaimet, kystat tai aneurysmat, jotka painavat hermoa, mutta yleensä mitään taustalla olevaa syytä ei löydetä.

Hoito pyrkii lievittämään kipua ja ehkäisemään kohtauksia

Diagnoosi voidaan määrittää sairaushistorian ja neurologisen tutkimuksen perusteella. Oireet ovat tyypillisiä.

Hoidon tarkoituksena on lievittää kipua kohtausten aikana ja estää uudet kohtaukset.

Kohtauksien tiheyden vähentämiseksi voi pyrkiä välttämään laukaisevia tekijöitä esimerkiksi seuraavasti:

• Peitä kasvot kaulahuivilla, kun on kylmä.
• Harjaa hampaat haalealla vedellä. 
• Pureskele niin pitkälle kuin mahdollista ongelmattomalla puolella.

Lääkehoitoa voidaan antaa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Epilepsialääkkeitä karbamatsepiini tai okskarbatsepiini pidetään ensisijaisina valintoina. Annostusta porrastetaan varovasti ylöspäin sivuvaikutusten välttämiseksi. Jos lääke tehoaa hyvin ja oireet pysyvät poissa 3–6 kuukauden ajan, yhdessä lääkärin kanssa voidaan porrastaa lääkitystä hitaasti alaspäin ja lopettaa lääkehoito.

Jos lääkehoito tehoaa huonosti, voi olla aiheellista kokeilla hermon salpausta pistämällä lääkettä kohtaan, josta hermo lähtee aivorungosta.

Muita mahdollisuuksia ovat leikkaus, joka helpottaa hermoon kohdistuvaa painetta tai tuhoaa hermon.

Tiedot tarkastanut Anna Nager, LT ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Karoliininen instituutti
Kuvitus: iStockphoto