Kallonmurtuman hoito vaihtelee liitännäisvammojen mukaan
Tietoa | Neurologia

Kallonmurtuman hoito vaihtelee liitännäisvammojen mukaan

Pieni murtuma korjaantuu jopa itsestään, mutta vaikeammissa vammoissa leikkaus on usein tarpeellinen.


Julkaisupäivä: 15.8.2019
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Mitä kallonmurtumalla tarkoitetaan?

Kallonmurtuma merkitsee kallon luihin syntynyttä murtumaa. Kallonmurtumat jaetaan kolmeen päätyyppiin: pitkittäissuuntainen murtuma pään sivulla (lineaarinen murtuma), painumismurtuma (impressiomurtuma), jossa kallo on sisään painunut, ja murtumat kallon "pohjassa"(kallonpohjamurtuma). Kallonmurtumaa pidetään infektoituneena, jos sen päällä olevassa ihossa on aukko, tai murtuman ulottuessa sivuonteloihin tai välikorvaan.

Kallonmurtumia esiintyy suhteellisen usein suurien päävammojen yhteydessä, erityisesti lapsilla. Yleisimpiä ovat lineaariset murtumat.

Miten kallonmurtuma syntyy?

Kallonmurtuma on yleensä seurausta äkillisestä, voimakkaasta iskusta päähän. Kallonmurtuman lisäksi päähän kohdistuva isku voi johtaa aivotärähdykseen, aivovammaan, hermosäikeiden vahingoittumiseen ja verenvuotoon aivoissa tai niiden ympärillä. Lineaariset murtumat aiheuttavat verisuonten repeämisen ja halkeamisen riskin, ja tämäntyyppinen murtuma on yleisin syy epiduraalivuodon esiintymiseen. Myös kallonpohjamurtumat voivat vahingoittaa verisuonia ja aivohermoja ja johtaa aivokalvontulehdukseen.

Päävamman vakavuusaste voi vaihdella merkittävästi riippuen siitä, missä määrin kallonmurtuman lisäksi syntyy muita vammoja. Lievät vammat voivat aiheuttaa ohimenevää sekavuutta ja päänsärkyä, kun taas vakavat päävammat voivat johtaa jopa kuolemaan.

Oireet johdattavat diagnoosiin

Vamman seuraukset voivat vaihdella lievästä päänsärystä tajuttomuuteen ja kuolemaan. Kallonpohjamurtumassa nenästä tai korvista voi alkaa vuotaa kirkasta nestettä, mikä viittaa aivo-selkäydinnesteen vuotoon. Punaisenkirjava turvotus silmien ympärillä, niin kutsuttu silmälasiverenvuoto, on tyypillinen löydös kallonpohjamurtumaa epäiltäessä. Kuulon heikkeneminen viittaa kuuloluun murtumiseen, välikorvan verenvuotoon tai kahdeksannen aivohermon vaurioon. Hajuaistin ja näön menetys ovat seurausta hajuhermon ja näköhermon vauriosta. Kaksoisnäkö ja heikentynyt näkö voi johtua silmän lihaksiin kulkevien aivohermojen vaurioista, tai silmänpohjan luuston murtumasta.

Lineaarisissa murtumissa potilaalla on usein vain vähän oireita. Kallon sisäpuolisten verisuonten repeäminen voi aiheuttaa epiduraalivuodon, jolle on tyypillistä oireiden voimistuminen, joskus dramaattisesti, ensimmäisten 24 tunnin kuluessa vammasta.

Kallonmurtumaa epäiltäessä peruskuvantamistutkimuksina käytetään tietokonetomografiaa ja tarvittaessa röntgentutkimusta. Tutkimuksilla saadaan tietoa myös mahdollisista aivovaurioista.

Hoito voi olla myös konservatiivista

Useimmat kallonmurtumat voidaan hoitaa konservatiivisesti levon ja särkylääkityksen avulla. Potilaat, joilla on pieniä lineaarisia murtumia tai niin sanottuja impressiomurtumia, joissa pala luustoa on painunut sisään, ja joilla ei ole merkkejä aivovaurioista, kotiutetaan tarkkailujakson jälkeen. Vakavissa vammoissa potilaan tila pyritään vakauttamaan ja ehkäisemään komplikaatioiden syntyminen.

Kirurgisen hoidon tarpeellisuus määrittyy potilaan vammojen perusteella. Avoimet haavat, aivo-selkäydinnesteen vuoto ja verenvuoto vaativat välitöntä leikkausta. Nykyaikaiset kirurgiset menetelmät mahdollistavat monien kallonmurtumiin liittyvien komplikaatioiden hoitamisen.

Voiko kallovammasta toipua täysin?

Kallonmurtumat käsittävät laajan alueen lievistä vammoista aina hengenvaarallisia komplikaatioita aiheuttaviin vammoihin. Kallonsisäinen verenvuoto on kallonmurtuman yleisin komplikaatio. Noin yhdelle neljästä kallonmurtuman saaneesta aikuisesta kehittyy verenvuodon seurauksena verenpurkauma (hematooma). Muita komplikaatioita voivat olla aivo-selkäydinnesteen vuoto, aivokalvontulehdus, aivoveritulppa, aivohermojen vauriot, sekä epilepsia.

Potilaan toipuminen riippuu vamman laajuudesta. Lievemmissä vammoissa ja lapsipotilaiden kohdalla ennuste on usein hyvä. Suuret vammat, pitkäaikainen tajuttomuus ja kallonsisäiset komplikaatiot heikentävät paranemisennustetta.

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Terveyskylä