Aivokalvotulehdus vaatii pikaista hoitoa

Aivokalvotulehdus eli meningiitti on aivoja peittävien kalvojen, selkäytimen ja aivo-selkäydinnesteen infektio. Yleisimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki (Suomessa aikuisilla 15–30 tapausta vuodessa), meningokokki (3–10 tapausta) ja listeria (5–10 tapausta). Meningokokkibakteerin (Neisseria meningitidis) aiheuttamaa aivokalvotulehdusta kutsutaan tarttuvaksi aivokalvotulehdukseksi.

Faktoja 

• Aivokalvotulehdus on aivoja ja selkäydintä ympäröivien kalvojen tulehdus.
• Korkea kuume, heikko yleiskunto, tajunnan tason lasku, päänsärky, niskan ja selän jäykkyys, huonovointisuus, oksentelu, valonarkuus ja kouristukset ovat tavallisia aivokalvotulehduksen merkkejä.
• Aivokalvotulehdus on akuutti sairaus, joka useimmissa tapauksissa kehittyy nopeasti.
• Pneumokokit ja meningokokit ovat vastuussa 80 prosentista kaikista vakavan aivokalvotulehduksen tapauksista, mutta myös muut bakteerit voivat aiheuttaa aivokalvotulehduksen.
• Hoidon tarkoitus on pysäyttää infektio ja rajoittaa komplikaatioiden määrää ja astetta.

Bakteerin aiheuttamassa tulehduksessa rajut oireet

Meningiitin tavallisia oireita ovat korkea kuume, heikentynyt yleiskunto, sekava tietoisuuden taso, päänsärky, niskan ja selän jäykkyys, huonovointisuus, oksentelu, valonarkuus ja kouristukset.

Meningokokkibakteerin aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa sairastuneella on korkea kuume, vilunväristyksiä, tietoisuuden tason heikkeneminen, merkkejä sokin kehittymisestä (kylmä, kalpea, kostea iho) ja ihossa voi esiintyä verenpurkaumia (ihottuma, joka ei häviä, kun painaa lasin ihoa vasten).

Alle 2-vuotiailla lapsilla on vähemmän tyypillisiä oireita ja löydöksiä. Heillä on usein laskenut tietoisuuden taso, merkittävä velttous, ärtymys, oksentelu ja mahdollisesti myös ihon verenpurkaumia.

Virustaudissa yleiskunto säilyy koko ajan hyvänä. Tauti paranee itsestään yleensä parin viikon aikana, eikä se johda juurikaan jälkitauteihin. Päänsärkytaipumus voi kuitenkin jatkua useita viikkoja.

Bakteeritulehdus vakavan sairastumisen taustalla

Pneumokokki- ja meningokokkibakteerit ovat vastuussa 80 prosentista kaikista vakavan aivokalvotulehduksen tapauksista, loput 20 prosenttia johtuvat muista bakteerityypeistä. Meningokokkeja on useita alaryhmiä, joista seitsemän ryhmän tunnetaan voivan aiheuttaa vakavia sairauksia: ryhmien A, B ja C, W135, X, Y ja Z. Ca.

Myös virukset voivat aiheuttaa aivokalvotulehduksen, mutta tällöin tulehdus on lievä ja valtaosa paranee hyvin itsestään. Lääkehoitoa ei ole. Samat virukset, jotka aiheuttavat aivokalvotulehdusta, aiheuttavat myös aivokudoksen tulehduksia.

Aivokalvotulehdus etenee nopeasti

Kuumetaudeissa, esimerkiksi korkeassa kuumeessa ja yleiskunnon heikennyttyä, lääkärit etsivät aina merkkejä, jotka voivat viitata aivokalvotulehdukseen. Jos on syytä epäillä, että kyseessä on aivokalvotulehdus, potilas otetaan sairaalaan saamaan ensiapua.

Diagnoosi tehdään sairaushistorian, tyypillisten oireiden ja löydösten perusteella: Korkea kuume, ihottuma, joka ei painettaessa häviä, niskan jäykkyys ja mahdollisesti alentunut tietoisuuden taso. Aivokalvotulehdukselle on tyypillistä tilanteen huononeminen lyhyessä ajassa – minuuteista tunteihin.

Jos epäillään aivokalvotulehdusta, potilas on otettava sairaalaan tutkimuksia ja hoitoa varten. Silloin tutkitaan selkäydinneste ja veri. Valkoisten verisolujen ja bakteerien tai virusten löytyminen selkäydinnesteestä vahvistavat diagnoosin. Aina tehdään myös bakteerien värjäys ja viljely.

Aivokalvotulehdusta hoidetaan sairaalassa

Hoidon tarkoitus on pysäyttää infektio ja pysäyttää komplikaatioiden määrän ja asteen kehittyminen, erityisesti verenkiertohäiriöt.

Aivokalvotulehdusta hoidetaan suoraan suoneen annettavalla antibiootilla. Kohonnutta aivopainetta hoidetaan yleensä kortisonilla. Hoidot annetaan sairaalassa, ja ne on aloitettava niin aikaisin kuin mahdollista. Jos potilaan lähiympäristössä on muita sairaita, joilla on todettu tarttuva aivokalvotulehdus, sairaalaan ottamisen, diagnostiikan ja mahdollisen hoidon kynnys on alhainen.

Lisäksi on aiheellista suojata meningokokkitautiin sairastuneen lähipiiri 1–2 päivän antibioottihoidolla. Tämä koskee esimerkiksi perheenjäseniä ja muita läheisiä kontakteja.

Pneumokokkia ja meningokokkia vastaan on rokote. Joissakin maissa lasten yleinen rokottaminen on vähentänyt aikuistenkin vakavia pneumokokki-infektiota. Näin ei ole ainakaan vielä todettu käyneen Suomessa. On kuitenkin todennäköistä, että iäkäs henkilö itse saa pneumokokkirokotuksen ottaessaan ainakin jonkin verran suojaa.

Aivokalvotulehdus tarttuu vain tiiviissä sosiaalisessa kanssakäymisessä, kuten perheissä ja seurustelukumppaneiden välillä. Tartunnan vaaraa ei ole tavallisissa kokoontumisissa, koulussa, bussissa tai vastaavissa paikoissa.

Kuolemanvaara ilman hoitoa

Aivokalvotulehdus on akuutti sairaus, joka useimmissa tapauksissa kehittyy nopeasti. Ilman oikeaa hoitoa vakava bakteerinen meningiitti johtaa kuolemaan 24 tunnin kuluessa. Kuolleisuus meningokokin ja pneumokokin aiheuttamaan aivokalvotulehdukseen onkin suuri (10–20 prosenttia). Viruksen aiheuttamalla infektiolla on sitä vastoin parempi ennuste.

Sairastettu vakava aivokalvontulehdus voi pitkällä tähtäimellä johtaa huonokuuloisuuteen tai -näköisyyteen tai muihin hermovaurioihin. Noin 5–20 prosenttia saa näitä jälkivaurioita.

Artikkelissa asiantuntijana Bjørn Waagsbø, infektiotautiosaston ylilääkäri, St. Olavs Hospital, Trondheim.
Muut lähteet: Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock