Ohjeet diabeetikolle: näin mittaat verensokerin luotettavasti
Tietoa | Diabetes 1 ja 2

Ohjeet diabeetikolle: näin mittaat verensokerin luotettavasti

Verensokerin mittaus on tärkeä osa diabeetikon arkea. Näiden ohjeiden avulla saat mitattua verensokerin luotettavasti.

Veren glukoosiarvo ilmoittaa veressä tiettynä aikana olevan glukoosin eli verensokerin määrän. Veren glukoosin määrä ilmoitetaan pitoisuutena, joka mitataan millimoolina litraa kohden.

Normaalisti verensokeriarvo pysyy päivän aikana kapeissa rajoissa (noin 4–8 mmol/l). Se on korkeimmillaan syömisen jälkeen ja yleensä matalimmillaan aamulla ylös noustessa.

Diabetesta sairastavalla henkilöllä verensokeri voi välillä olla liian korkea tai liian matala verrattuna normaaliarvoihin. Syynä on se, että elimistön normaali verensokerin säätely ei toimi.

Tämän takia verensokeri pyritään tasapainottamaan normaalille tasolle glukoosia alentavalla lääkkeellä (insuliinilla tai tableteilla). Ravinnon hiilihydraatit vaikuttavat eniten verensokerin kohoamiseen.

Kohonneen verensokerin hoito

Kun verensokeri on liian korkea, on tärkeää saada hoitoa tilanteen normalisoimiseksi. Kun tavoite saavutetaan, vältytään "akuuteilta" diabeteksen oireilta, kuten runsaalta juomiselta ja virtsaamiselta. Näin estetään myös ketoasidoosi (happomyrkytys), joka voi olla hengenvaarallinen tila.

Pitkällä aikavälillä vähenee myös riski saada diabeteksen jälkitauteja. Nämä niin kutsutut myöhäiskomplikaatiot vaikuttavat verenkiertoon, hermojen toimintaan, silmiin ja munuaisiin. Mikäli sairaus on vaikuttanut hermoihin (neuropatia), jolloin yleensä myös verenkierto on heikentynyt, henkilöllä on kohonnut riski saada huonosti paranevia diabeettisia jalkahaavoja.

Yksi hoidon tärkeä tavoite on pitää verensokeritaso vakaana. Verensokeritason vaihtelut ylös ja alas eivät ole toivottavia. Erityisen matalat verensokeritasot huolestuttavat potilaita. Nämä hypoglykemiat tai insuliinituntemukset tuntuvat epämiellyttäviltä, mutta ne voivat myös aiheuttaa tajunnan alenemista ja todella vakavissa tapauksissa aivovaurioita.

Miten verensokeri mitataan?

Verensokerin mittaus onnistuu hyvin helposti ja nopeasti erilaisilla välineillä. Verensokerimittareita on useita erilaisia, ja niillä on omanlaisensa mittausliuskat.

Mittaus tapahtuu siten, että ensin laitetaan mittausliuska mittalaitteeseen, sitten pistetään itseä sormeen tai kyynärvarteen lansetilla ja annetaan mittausliuskan imeä pieni määrä verta. Muutaman sekunnin kuluttua sokeriarvo on luettavissa mittarista.

Verensokerimittareita myydään edullisesti, ja mittausliuskat sekä lansetit ovat maksuttomia apuvälineitä.

Kehitys etenee jatkuvasti. Nykyisin markkinoilla on useita tuotteita, joissa erilaiset anturit mittaavat verensokerin joko jatkuvasti tai langattoman mittarin avulla. Näin diabeetikon ei tarvitse pistää itseään joka kerta mitatessaan verensokeria.

Verensokerin ihanteelliset tasot ovat seuraavat:

• 4–6 mmol/l ennen aterioita 
• alle 10 mmol/l aterian jälkeen (noin 1,5 tuntia) 
• lisäys enintään 2 mmol/l 1,5 tunnin jälkeen verrattuna mittaukseen ennen ateriaa 
• noin 7–10 mmol/l nukkumaan mennessä tyypin 1 diabeteksessa, tyypin 2 diabeteksessa mieluiten alle 7 mmol/l.

Kuinka usein verensokeri pitää mitata?

Verensokerin mittaukset ovat joustava keino saavuttaa hyvä hoitotasapaino. Niiden avulla potilas pystyy optimoimaan insuliinihoitonsa ja mukauttamaan sen vallitseviin olosuhteisiin, kuten ruoan hiilihydraattien määrään, liikuntaan, stressiin ja infektioihin.

Lähtökohtana on, että tyypin 1 diabetesta sairastavat mittaavat verensokerin päivittäin ennen aterioita juuri ennen ateriainsuliinin ottamista. Mikäli potilaan hoitotasapaino on erittäin hyvä, mittausten määrää voi vähentää.

Ja päinvastoin: huono hoitotasapaino edellyttää useampia mittauksia, mieluiten 90 minuuttia aterian jälkeen, jotta annetun insuliinin vaikutus voidaan arvioida. Verensokeri mitataan näin ollen usein kolmesta neljään kertaan päivässä.

Lääkärin määräämää insuliinin perusannosta pidetään potilaan insuliinihoidon lähtökohtana, jota muutetaan tarvittaessa. Toimintatavan edellytys on, että potilaalla on tarvittavat tiedot sen ymmärtämiseen, miten insuliinihoito toimii ja miten keho reagoi erilaisiin hoidon muutoksiin.

Tarvittaessa potilas voi olla yhteydessä diabeteshoitajaan, joka auttaa määrittämään oikean annostuksen. Seuraavan ateriamittauksen tai 90 minuuttia ruokailun jälkeen tehtävän mittauksen yhteydessä potilas saa vastauksen siihen, oliko edellinen insuliiniannos sopiva.

Päivittäiset verensokerimittaukset ovat usein helpoin tapa, koska silloin muodostuu rutiini. Mittausten unohtaminen on epätodennäköistä, koska ne liittyvät ateriainsuliiniin. Tällä menetelmällä diabetes saadaan hallintaan tyydyttävällä tavalla.

Tyypin 2 diabetesta sairastavien ja insuliinihoitoa saavien on mitattava verensokerinsa päivittäin aamuisin ennen aamiaista ja mahdollisesti ennen muita aterioita, varsinkin jos hoitotasapaino ei ole tyydyttävä. Tyypin 2 diabeetikon, jota hoidetaan ruokavaliolla ja liikunnalla ja/tai tableteilla, on mitattava paastoarvo aamulla ennen aamiaista joka päivä.

Etuna on, että kun verensokeri mitataan tyypin 2 diabeteksessa joka aamu, saadaan samalla palautetta hoidosta. Jos verensokeri on jonain aamuna korkea, se on merkki siitä, että tarvitaan jonkinlainen toimi, jonka avulla taso on seuraavana aamuna toivottavasti jälleen hyvä. Riski saada myöhäiskomplikaatioita on paljon pienempi, jos hoitotasapaino on hyvä.

Verensokeri nukkumaan mennessä

Tyypin 1 diabeteksessa veren glukoosipitoisuuden pitäisi olla nukkumaan mennessä mieluiten 7–10 mmol/l. Nykyaikaisen insuliinihoidon ansiosta on pieni riski, että verensokeri laskee yöllä liian matalalle (hypoglykemia).

Jos verensokeri on nukkumaan mennessä matala, on syötävä ylimääräinen iltapala. Jos verensokeri on nukkumaan mennessä hyvin korkea, voi ottaa ylimääräisen nopeasti vaikuttavan insuliinin.

Tyypin 2 diabeteksessa veren glukoosipitoisuuden tulisi mieluiten olla alle 7 mmol/l. Tyypin 2 diabeteksessa verensokeri laskee harvoin yöllä matalalle, jos insuliinihoitoa ei ole annettu. Jos kaikesta huolimatta on huolissaan, voi laittaa muutaman kerran kellon herättämään ja tarkistaa glukoosiarvon kahden, kolmen maissa yöllä.

Onko muita aikoja, jolloin verensokeri pitää mitata?

Verensokeri on mitattava, jos voi huonosti tai tuntuu siltä, ​​että verensokeri on joko liian matala tai liian korkea.

Jos sairastaa tyypin 1 diabetesta ja verensokeri on korkea (yli 20 mmol/l), on mitattava liuskatestillä, onko virtsassa niin kutsuttuja ketoaineita. Virtsan ketoaineet ovat varoitusmerkki siitä, että henkilölle on joko kehittymässä tai on jo kehittynyt happomyrkytys (ketoasidoosi), joka vaatii välitöntä hoitoa. Tällaisessa tilanteessa on otettava yhteyttä terveydenhoitoon.

Mikä on glykoitunut hemoglobiini?

Potilaat käyttävät glykoituneesta hemoglobiinista (HbA1c) myös nimitystä pitkäaikaisverensokeri. Sillä ilmaistaan se, kuinka suuri osa hemoglobiinista (punasolujen punainen väriaine) on glykoitunut (hemoglobiiniin sidottu glukoosi).

Uusimpien kansallisten ohjeiden mukaan HbA1c:n pitäisi olla alle 52 mmol/ml (IFCC; aiemmin 6 prosenttia Mono S:n mukaan). Näyte otetaan joko normaalina verinäytteenä käsivarresta tai kapillaarisesti kotitestinä, jonka potilas lähettää laboratorioon analysoitavaksi.

HbA1c on hyvä mittari siihen, millaisia verensokeriarvot ovat keskimäärin olleet viimeksi kuluneiden kahden kuukauden aikana.

Arvot, jotka ovat yli 63 mmol/mol, ovat liian korkeita ja merkitsevät pitkällä aikavälillä selvästi kohonnutta myöhäiskomplikaatioiden riskiä.

Toimittanut: Netlääkärin toimitus
Kuvitus: iStockphoto

 

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja