Sarveiskalvotulehdus voi johtaa pahimmillaan sokeutumiseen – näistä merkeistä tunnistat
Tietoa | Silmät

Sarveiskalvotulehdus voi johtaa pahimmillaan sokeutumiseen – näistä merkeistä tunnistat

Sarveiskalvotulehdus on yleensä herpesviruksen aiheuttama tulehdus, joka voi samentaa sarveiskalvoa ja näin heikentää näköä.


Julkaisupäivä: 10.4.2019
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Herpesvirus on yleisin sarveiskalvon infektion syy. Muut silmän alueet, joihin se voi tarttua ovat silmäluomi (blefariitti), silmän uloin kalvo (konjunktiviitti), värikalvo (iriitti) ja verkkokalvo (retiniitti).

Sarveiskalvon tulehdusta on kaksi muotoa. Yleisin muoto on pinnallinen sarveiskalvotulehdus – epiteliaalinen keratiitti tai keratitis dendritica. Joissakin tapauksissa infektio siirtyy sarveiskalvon syvempiin osiin, ja syntyy niin kutsuttu stromaalinen keratiitti eli keratitis disciformis.

Kuinka yleinen sarveiskalvotulehdus on?

Herpeskeratiitti on yleisin syy sarveiskalvon sairauden aiheuttamaan merkittävään näön heikentymiseen tai sokeuteen. Eräässä tutkimuksessa vuosittaisten uusien tapausten määrä oli 8,4 100 000 henkilöä kohden, ja herpeksen aiheuttamien silmätulehdusten kokonaismäärä (sekä uudet että uusiutuvat) oli 20,7 100 000 henkilöä ja vuotta kohden. Ensimmäinen herpeskeratiittitapaus tulee yleensä nuorella iällä.

Mikä aiheuttaa sarveiskalvotulehduksen?

Syynä on tavallisesti herpesvirusinfektio. On osoitettu, että valtaosa terveistä aikuisista (80–90 prosenttia) on jossain vaiheessa saanut herpesvirustartunnan, ja he ovat viruksen kantajia. Kantajuus tarkoittaa, että elimistössä on virus, mutta se ei aiheuta sairautta. Useimmiten lapsena saadaan niin kutsuttu ensitartunta, jonka oireet ovat usein hyvin lieviä, vilustumista muistuttavia. Ensitartunnan jälkeen virus menee "horrokseen”, mutta tauti voi puhjeta myöhemmin uudelleen.

Jos vastustuskyky heikkenee, infektio voi puhjeta uudelleen. Se voi tapahtua esimerkiksi influenssan, flunssan, kuumeen, kirkkaan auringonvalon, psyykkisen stressin, kuukautisten tai immuunijärjestelmää vaimentavan lääkityksen yhteydessä.

Myös adenovirus tai vesirokkovirus voivat tulehduttaa sarveiskalvon. Sen sijaan bakteeritulehdukset ovat harvinaisempia, joskaan eivät mahdottomia.

Mitä oireita ja merkkejä sarveiskalvotulehduksessa on?

Herpeskeratiitti aiheuttaa silmäkipua. Kivut eivät välttämättä ole voimakkaita, koska sairaus voi heikentää sarveiskalvon tuntoa. Muita tyypillisiä oireita ovat valoherkkyys, kyynelvuoto ja heikentynyt näkö kyseisessä silmässä. Näkö ei heikkene kaikilla, mutta se tapahtuu, jos tulehdus on sarveiskalvon keskellä siten, että se häiritsee keskeistä näkökenttää. Sairaus tarttuu yleensä vain toiseen silmään.

Adenoviruksen aiheuttamiin silmätulehduksiin voi liittyä runsastakin rähmimistä, mikä ei herpesviruksen aiheuttamassa tulehduksessa ole tyypillistä. Vesirokkoviruksen aiheuttamaan silmätulehdukseen liittyy yläluomen ja usein nenän seudun punoitus ja rakkulainen ihottuma. Bakteeritulehdukseen liittyy rikantunne, silmäsärky, näön heikkeneminen, silmän punoitus ja valonarkuus. Sarveiskalvossa näkyy harmahtava tulehduspesäke.

Jos sinulla esiintyy yllä mainittuja oireita, hakeudu pikimmiten lääkärin hoitoon, jotta näkö säilyy vaurioitumattomana.

Miten sarveiskalvotulehdus todetaan?

Diagnoosi tehdään tyypillisten sarveiskalvon muutosten perusteella. Jos silmään tipautetaan erityistä väriainetta, voidaan nähdä, miten väriaine kerääntyy pieneen sarveiskalvon haavaan. Yleensä lääkärin on helppo nähdä, miten muutokset muodostavat erityisen haarakuvion (keratitis dendritica). Useimmissa tapauksissa infektio rajoittuu sarveiskalvon uloimpaan kerrokseen, mutta joskus se voi kulkeutua syvemmälle kalvoon (stromaalinen keratiitti).

Miten tulehdusta hoidetaan?

Särky, punoitus, valonarkuus ja roskantunne silmässä ovat syy hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon. Hoidon tavoitteena on pysäyttää infektio ja rauhoittaa tulehdus. Asikloviirilla voidaan vaikuttaa itse herpesvirukseen. Tarpeen mukaan voidaan käyttää myös muuta viruslääkettä. Bakteeritulehdus hoidetaan antibiootein.

Ennaltaehkäisevä hoito asikloviiritableteilla voi olla perusteltu potilaille, joilla on usein toistuva herpeskeratiitti. Tämän hoidon tulee jatkua vähintään vuoden ajan.

Joissakin harvinaisissa tapauksissa voi olla perusteltua leikata sarveiskalvoa, jos on muodostunut suuria näköä heikentäviä arpia. Leikkaus on ajankohtainen vasta, kun herpesinfektio on ollut lepotilassa pitkiä aikoja.

Paraneeko tulehdus?

Sarveiskalvon tulehduksen pinnallinen muoto paranee itsestään yhdestä kahteen viikkoon. Eräässä tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että 89 prosenttia oli terveitä viikon kuluttua ja 99 prosenttia kahden viikon kuluttua. Sairaus voi olla pitkäkestoinen, jos immuunipuolustus on heikko ja siitä voi seurata silmävaurioiden riski, joten oireiden perusteella tulee aina hakeutua lääkärin hoitoon.

Stromaalisessa keratiitissa tulehdus voi pitkittyä, koska sarveiskalvossa ei ole verenkiertoa ja se paranee siksi hitaasti. Sairauteen liittyy suurempi sarveiskalvon arpeutumisen ja näön heikentymisen riski, ja mahdollisesti myös värikalvon tulehduksen kehittyminen.

Herpeskeratiitti on silmätulehdus, jolla on taipumus uusiutua. Eräässä seurantatutkimuksessa uusiutumisriski yhden tapahtuman jälkeen oli kymmenen prosenttia yhden vuoden kuluttua, 23 prosenttia kahden vuoden kuluttua ja 50 prosenttia kymmenen vuoden kuluttua. Riski kasvaa myös aiempien tapahtumien lukumäärän kasvaessa. Jos sinulla on ollut aikaisemmin silmän herpesinfektio, on tärkeä ottaa yhteyttä lääkäriin uusien oireiden ilmaantuessa, esimerkiksi jos on silmässä olevan roskan tunne.

Jos sairautta ei hoideta, sarveiskalvon vaurioiden riski kasvaa siten, että kalvosta tulee samea ja se aiheuttaa näköhäiriöitä. Erittäin harvinaisissa tapauksissa tilanne voi edetä niin pitkälle, että sairas silmä sokeutuu.

Lähteet: Medibas, Terveyskirjasto
Kuvitus: Shutterstock

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja