Ahdistuneisuushäiriöt heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua – voivat periytyä

Ahdistus on yleinen oire, johon kuuluu sisältä tai ulkoa uhkaavan, huonosti tiedostetun vaaran ennakoimisesta syntyvä pelon tunne. Ahdistuneisuushäiriöille on ominaista muun muassa levottomuus, pelokkuus, keskittymiskyvyn puute, unihäiriöt, sydämentykytys, pahoinvointi, vapina, tihentynyt virtsaamistarve ja ilman loppumisen tunne. Oireisto voi olla pitkäkestoista kuten yleistyneessä ahdistuneisuudessa, liittyä julkisiin paikkoihin tai sosiaalisiin tilanteisiin, tai esiintyä äkillisinä paniikkikohtauksina.

– Ahdistuneisuushäiriöt heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua. Poikkeavan voimakasta kohtauksittaista tai jatkuvaa uhan ja ahdistuneisuuden tunnetta yritetään usein säädellä välttämiskäyttäytymisen avulla. Hoitoon hakeudutaan yleensä oireistoon liittyvien sosiaalisten ja toimintakykyyn kohdistuvien haittojen, ruumiillisten oireiden tai samanaikaisen masennuksen vuoksi, toteaa psykiatrian professori Hannu Koponen.

Ahdistuneisuushäiriöt esiintyvät usein samanaikaisesti muiden psykiatristen häiriöiden, kuten masennuksen ja päihdehäiriöiden kanssa. Jopa kolmanneksella ahdistuneisuushäiriöistä kärsivistä on edeltävän vuoden aikana ollut päihdeongelma. Ahdistusoireiden itselääkintä alkoholilla altistaa päihdehäiriön kehittymiselle. Ahdistuneisuusoireita liittyy myös useisiin ruumiillisiin sairauksiin, esimerkiksi Parkinsonin tautiin ja keuhkoahtaumatautiin. Myös sydän- ja verisuonitautiongelmat ovat ahdistuneilla yleisiä ja yhteys voi olla kaksisuuntainen.

Taustalla monia tekijöitä

Ahdistuneisuushäiriöt ovat monitekijäisiä sairauksia. Niiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Ahdistuneisuushäiriöt esiintyvät usein suvuittain, periytyvyys on noin 30 prosenttia. Sosiaalisten tilanteiden pelon periytyvyydessä on kyse sosiaaliselle pelolle altistavien piirreominaisuuksien periytyvyydestä.

– Persoonallisuuspiirteistä esimerkiksi kielteisillä tunteilla reagoiminen ja korostunut estyneisyys altistavat ahdistuneisuushäiriöiden kehittymiselle. Ympäristötekijöistä lapsuuden perheen kasvatusilmapiiri, kuten vanhempien välinen riitaisuus, ylisuojelevuus tai hylkäävä vuorovaikutus, ja varhainen ero vanhemmista altistavat ahdistuneisuushäiriöille, selvittää psykiatrian professori Mauri Marttunen.

Hoitona psykoterapiaa ja masennuslääkkeitä

Ahdistuneisuushäiriöiden hoidon suunnittelussa on oireiston ja vaikeusasteen arvioinnin lisäksi keskeistä mahdollisten muiden samanaikaisten häiriöiden tunnistaminen.

Keskeisiä hoitoja ovat psykoterapia ja lääkehoidoista masennuslääkkeet.

Kuvitus: Shutterstock