Rabies voi tarttua myös ihmiseen – rokote tepsii vain ennen taudin puhkeamista
Tietoa | Infektiot

Rabies voi tarttua myös ihmiseen – rokote tepsii vain ennen taudin puhkeamista

Rabies eli vesikauhu on tauti, joka saa sairastuneen eläimen käyttäytymään epätyypillisen aggressiivisesti. Tauti voi tarttua kaikkiin lämminverisiin eläimiin, myös ihmisiin.

Rabies on niin sanottu zoonoosi eli se leviää eläinten välityksellä. Sitä esiintyy suuressa osassa maailmaa, mutta joistain maista se on saatu hävitettyä, esimerkiksi Ruotsista ja Norjasta. Suomessa viimeinen tartunta havaittiin 1934.

Suomessa rabies oli yleinen villieläimissä 1950-luvulle asti. Sen jälkeen virusta on tavattu Kaakkois-Suomessa supikoirissa ja ketuissa vuosina 1988–89 sekä parissa lepakossa (vesisiipoissa) vuosina 2007 ja 2016.

Rabieksen aiheuttaa virus, joka muun muassa vahingoittaa hermostoa ja jota myöhemmin erittyy sylkeen. Sairastunut eläin voi alkaa purra, ja ihmiset saavatkin tartunnan yleensä koiran, lepakon tai apinan puremasta.

Rabies on oikeutetusti pelätty tauti, sillä kun oireet jonkin ajan kuluttua tulevat, tautia ei voi parantaa ja se johtaa aina kuolemaan. Onneksi rabiesta vastaan voidaan rokottaa, ja jos on saanut pureman, hoitoon on aina hyvät mahdollisuudet ennen oireiden kehittymistä.

Mikä aiheuttaa rabieksen?

Rabiesvirus on Rhabdoviridae-heimon virus ja yksi ryhmänsä harvoista, joka voi aiheuttaa oireita ihmisille. Rabiesviruksen on helppo piiloutua immuunijärjestelmältä, ja tällöin kunnollista immuunivastetta ei kehity, jolloin elimistön on vaikea taistella yksin virusta vastaan.

Kun virus on pureman jälkeen levinnyt lihasten hermoradoista keskushermostoon, virus kopioi nopeasti itsensä ja leviää moniin osiin aivoja. Syntyy aivotulehdus, joka vaikuttaa useisiin keskushermoston toimintoihin. Virus leviää hermoratoja pitkin moniin elimistön kudoksiin, muun muassa ihoon, limakalvoihin ja sylkirauhasiin.

Miten rabies tarttuu?

Rabies on klassinen zoonoosi eli sairaus, joka tarttuu suoraan eläimestä toiseen ja eläimestä ihmiseen. Ihmisten välillä rabies ei tartu edes pureman kautta.

Vaikutus aivoihin aiheuttaa aggressiivisen käyttäytymisen, joka voi saada eläimen hyökkäämään ja puremaan ilman syytä. Tällä tavalla virus voi levitä eläimen syljestä pureman saaneen eläimen kudokseen.

Pureman jälkeen virus voidaan havaita puremakohdan kudoksessa, mutta se pyrkii hermosoluihin ja etenee kohti aivoja herkkiä hermoja pitkin. Myös sairaan eläimen sylki limakalvoilla ja pienet avoimet haavat voivat toimia väylänä rabiesvirukselle. Esimerkiksi kissat voivat tartuttaa raapimalla.

Periaatteessa kaikki lämminveriset eläimet voivat tartuttaa, mutta koirat, ketut, kissat ja apinat ovat yleisimpiä. Maissa, joissa raivotautia esiintyy, rokotetaan lemmikkieläimet, ja myös kettukantaa pyritään hallitsemaan.

Missä rabiesta esiintyy?

Rabies on levinnyt kaikille manneralueille Aasiassa, Amerikassa ja Afrikassa. Tartunta on suhteellisen yleinen Itä-Euroopassa, mutta harvinainen muualla Euroopassa. Jopa Grönlannissa ja monissa Euroopan maissa esiintyy rabiesta eläinpopulaatioissa.

WHO arvioi, että maailmanlaajuisesti kymmenen miljoonaa ihmistä saa vuosittain niin kutsutun altistuksen jälkeisen estohoidon altistuttuaan rabiesriskille. On arvioitu, että tautiin kuolee vuosittain 40 000–70 000 ihmistä, joista 31 000 Aasiassa ja 24 000 Afrikassa.

Mistä tunnistaa tartunnan saaneen eläimen?

Eläimillä rabiestartunta saa niiden käytöksen muuttumaan. Suusta valuu sylkeä, eläin saattaa näykkiä ilmaan, sen käytös voi olla raivokasta, ja ääntely voi muuttua käheäksi ulvonnaksi. Tästä tauti on saanut nimen raivotauti.

Tavallista on, että ennen lauhkea koira käy yllättäen aggressiiviseksi, hyökkää ja puree, ilman että sitä olisi ärsytetty. Eläin voi tulla myös vain apaattiseksi, entistä rauhallisemmaksi ja huonosti liikkuvaksi. Kettu voi esimerkiksi olla poikkeuksellisen kesy ja hakeutua ihmisten luokse.

 rabies-lepakko

Miten sairaus ilmenee ihmisessä?

Normaalisti tartunnan saamisen jälkeen menee kahdesta viikosta 2–3 kuukauteen, että oireita alkaa ilmetä, mutta yksittäisissä tapauksissa voi mennä jopa 12 kuukautta. Pitkän itämisajan takia ei ole periaatteessa koskaan liian myöhäistä ottaa rokotusta epäillyn altistumisen jälkeen ennen oireiden ilmenemistä, vaikka hoito on parasta aloittaa mahdollisimman nopeasti altistumisen jälkeen.

Itämisaika on pidempi tapauksissa, joissa tartunnan saanut eläin nuolee pinnallista haavaa käsivarressa tai jalassa, kuin tilanteissa, joissa eläin saa purtua syvälle pään tai kaulan alueelle. Vaikka joutuisikin rabiesta sairastavan eläimen puremaksi, tartunnan saaminen ei ole varmaa. Vain yhdelle kuudesta pureman saaneesta kehittyy oireita, vaikka rokotetta ei ole annettu.

Jos saa rabieksen, eikä ehdi saada rokotetta ajoissa, sairaus kehittyy kahdessa vaiheessa ja johtaa lopulta kuolemaan.

Prodromaalivaihe (ennakkovaihe): Tämän jakson aikana voi esiintyä kuumetta, oksentelua ja ruokahaluttomuutta, päänsärkyä ja tunnottomuutta sekä kipua alkuperäisessä puremakohdassa. Tauti vaikuttaa autonomiseen hermostoon, mikä ilmenee runsaana syljen ja kyyneleiden erityksenä.

Neurologinen vaihe: Tässä vaiheessa voi esiintyä halvauksia ja ruokatorven kouristuksia, ja nieleminen voi olla vaikeaa. Juominen aiheuttaa kouristuksia, minkä seurauksena sairastunut alkaa pelätä vettä. Tästä tulee nimitys vesikauhu, hydrofobia. Potilas on ahdistunut ja hyperaktiivinen. Tässä vaiheessa eläimistä tulee "hulluja" ja ne purevat.

Potilas saa aivotulehduksen oireita ja lisääntyviä neurologisia oireita, kouristuksia, hallitsemattomia liikkeitä, sekavuutta ja deliriumia. Kun oireet koostuvat etenevästä halvaantumisesta ja lopulta koomasta, kyse on rabieksen paralyyttisesta muodosta.

Kuoleman voi aiheuttaa sydänpysähdys tai verenkierron romahtaminen, mutta usein suora kuolinsyy ovat halvaantuneet hengityslihakset.

Miten lääkäri tekee diagnoosin?

Asiantuntija-arvion siitä, onko suojaus rokotteella aloitettava, saa soittamalla terveyskeskukseen tai sairaalan ensiapuun. Soittaa kannattaa myös ulkomailta.

Arviota varten tarvitaan seuraavat tapahtumatiedot: onko kyseessä purema vai muuten tullut ihorikko, mistä eläimestä oli kyse, missä maassa tapaturma on sattunut, minkälainen eläimen ja henkilön oma käyttäytyminen johti tapaturmaan, syntyneen haavan ulkonäkö ja sijainti iholla sekä voidaanko eläimen vointia seurata lähipäivien ajan vai onko eläin karannut paikalta?

On suureksi avuksi, jos pureman aiheuttanut eläin saadaan tutkittavaksi ja rabiesepäily voidaan hylätä tai varmistaa. Ulkomaillakin kannattaa pyytää eläimen omistajan yhteystiedot eläimen vointia koskevia yhteydenottoja varten.

Miten rabiesta hoidetaan?

Purema puhdistetaan tuoreeltaan, ja potilaalle annetaan jäykkäkouristusrokotus, jos edellisestä on kulunut yli viisi vuotta. Jos asiantuntija arvioi, että puremasta on seurannut rabiestartunnan riski, aloitetaan rabiesrokotusten sarja.

Tartuntariskiä arvioitaessa huomioidaan se, onko alueella rabiesta, mikä eläinlaji oli kyseessä ja hyökkäsikö eläin ilman syytä.

Kirjoittajat: Søren Thybo, erikoislääkäri ja Christel Nellemann, pr
Muut lähteet: Terveyskirjasto
Kuvat: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja