Kurkkumätä on vaarallinen, mutta nykyään harvinainen tulehdus
Tietoa | Infektiot

Kurkkumätä on vaarallinen, mutta nykyään harvinainen tulehdus

Kurkkumätä oli ennen yleinen infektio, mutta sitä vastaan on rokotettu Euroopassa 1930-luvulta alkaen. Nykyään se on Suomessa hyvin harvinainen sairaus.


Julkaisupäivä: 5.11.2018
Kirjoittaja: Maaret Tiensuu

Kurkkumätä on akuutti difteriabakteerin aiheuttama infektio (Corynebacterium diphteriae). Bakteeri aiheuttaa tulehduksen nielun limakalvoille ja hengitysteihin, mutta se voi esiintyä myös infektiona ihon haavaumissa. Bakteeri tuottaa myrkkyä, joka voi levitä veren välityksellä ja aiheuttaa sydän- ja aivosairauksia.

Tartunta siirtyy sairastuneesta pisaratartuntana, esimerkiksi yskiessä, samasta pullosta juodessa ja suudellessa.

Oireet voivat olla vakavia

Bakteeri aiheuttaa limakalvojen tulehduksen, ennen kaikkea kurkussa ja keuhkoputkissa. Taudin kulku voi olla lievä ja se voi käyttäytyä kuten tavallinen flunssa. Sen kulku voi myös olla dramaattisempi. Näille tapauksille on tyypillistä kellertävä kalvo limakalvojen päällä. Kalvot ovat kiinni, ja jos niitä yrittää irrottaa, seuraa verenvuoto. Potilaat kärsivät yskästä ja nielun arkuudesta. Limakalvojen turvotus voi olla niin voimakasta, että se tukkii hengitystiet ja aiheuttaa yökkäyksiä.

Bakteerin myrkyt voivat kulkeutua sydämeen ja aivoihin ja aiheuttaa sydämen toiminnan heikkenemisen tai halvaantumisen. Länsimaissa 5–10 prosenttia kurkkumätäpotilaista menehtyy.

Milloin lääkäriin?

Tautia esiintyy monissa muissa osissa maailmaa, muun muassa Venäjällä, jossa oli vuosina 1990–98 yli 150 000 tautitapausta. Siksi on hyvin mahdollista, että uusia tapauksia syntyy, ja vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti rokottamattomat sekä henkilöt, jotka ovat matkustaneet maissa, joissa tauti on yleinen.

Difteriatartunta on teoriassa mahdollinen, joskin erittäin harvinainen, jos on matkustanut Keski- tai Kaakkois-Aasiassa tai trooppisessa Afrikassa. Vähäinen riski tartunnasta on myös Brasiliassa ja Venezuelassa. Lääkärissä on syytä käydä, jos kymmenen päivän kuluessa maasta poistuttua kehittyy nopeasti ankara kurkkukipu. Tällöin lääkäri tekee riskiarvion ja päättää, onko syytä aloittaa kurkkumädän hoito.

Diagnoosi nieluviljelystä

Kurkkumätä todetaan nielusta otetulla bakteeriviljelyllä ja toksiinintuotto- ja PCR-testeillä. Potilaalta otetaan verinäyte kurkkumätävasta-ainetasojen mittausta varten. Difteriamyrkky voidaan löytää myös suoraan nielusta geenitestillä ilman viljelyä, jolloin vastaus saadaan nopeammin.

Vastamyrkky on tärkein hoito

Tautia hoidetaan kurkkumätävastamyrkyllä eli antitoksiinilla ja mikrobilääkkeillä. Vastamyrkkylääkitys on aloitettava heti, kun taudin epäily viriää, koska jo muutaman päivän viive huonontaa hoidon tehoa. Potilaalle annetaan myös antibiootteja, koska joka viidennellä on samalla nielussa angiinaa aiheuttava A-streptokokki, ja antibiootti estää myös difterian tartuntoja ympäristöön.

Rokote on tehokas kurkkumädän ehkäisyssä

Infektio oli aikaisemmin yleinen ja saattoi esiintyä laajoina epidemioina. Viimeisin laaja epidemia oli toisen maailmansodan aikana.

Suomessa lapset ovat saaneet kurkkumätärokotusten perussarjan kolme rokotuskertaa yhdessä useiden muiden bakteerirokotteiden kanssa vuoden 1950 alusta alkaen. Tehoste annetaan neljän ja 14–15 vuoden iässä. Tämän jälkeen tehosteannokset annetaan alle 65-vuotiaille 20 vuoden välein ja 65 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille 10 vuoden välein.

Lähteet: Medibas, Terveyskirjasto, THL
Kuvitus: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja