Liikkuessa pahaneva lonkkakipu kertoo usein nivelrikosta

Lonkan nivelrikko tarkoittaa, että nivelpinnat vahingoittuvat vähitellen. Syitä ei täysin tiedetä. Usein ylipainosta johtuva kuormitus, huonosti suojaava lihaksisto sekä synnynnäiset nivelmuutokset lasketaan riskitekijöiksi. Sairaushistoria ja lääkärintarkastuksessa tehdyt havainnot antavat vahvan epäilyn sairaudesta. Diagnoosi voidaan varmentaa röntgentutkimuksella.

Mitä lonkan nivelrikolla tarkoitetaan?

Lonkkanivel koostuu lonkkamaljasta, joka on osa lantion luuta, ja reisiluun nivelnupista. Sekä lonkkamaljaa että nivelnuppia ”peittää” sileä rusto (nivelpinta), joka varmistaa, että liikkeet tehdään mahdollisimman pienellä vastuksella.

Lonkkanivel on yksi niistä kehon nivelistä, joissa nivelrikkoa esiintyy yleisimmin. Iäkkäillä muutokset ovat usein nähtävissä röntgenkuvassa, mutta oireita on vain osalla henkilöistä. Kuvantamislöydösten ja oireiden välillä ei ole havaittu olevan selvää yhteyttä. Noin 90 prosentilla yli 65-vuotiaista lonkkakivuista kärsivistä on lonkan nivelrikko. Suomessa tehdään vuosittain liki 10 000 lonkan tekonivelleikkausta.

Kuormittava työ lisää riskiä

Nivelrikko tarkoittaa, että nivelpinta (rusto) hajoaa ja tuhoutuu, samalla kun rustonalainen luu paksuuntuu. Lonkkamaljan ja reisiluun nivelnupin välissä olevasta sileä pinta muuttuu ajan mittaan epätasaiseksi. Kävellessä nivelessä voi tuntua joskus "natinaa". Myöhemmin voi muodostua kalkkeutumia, liikkuvuus heikkenee ja nivel jäykistyy.

Seuraavat tekijät lisäävät lonkan nivelrikon riskiä: ylipaino, aikaisempi lonkkaluun tai reisiluun murtuma, lonkan synnynnäiset epämuodostumat, lonkkanivelen tulehdus – esimerkiksi nivelreuma tai sairastettu Perthesin tauti, sekä jotkin harvinaisemmat sairaudet. Ammatit, jotka sisältävät pitkäaikaista seisomista, portaiden tai tikkaiden runsasta käyttöä, nostoja, kiertoliikkeitä, hankalia työasentoja tai raskaiden taakkojen siirtämistä, ovat myös sairaudelle altistavia tekijöitä.

Nivelrikon riski koskee myös ammattitason urheilijoita, joiden lajiin sisältyy kovaa rasitusta.

Lonkan alueen kipu ensimmäisiä oireita

Kivut ilmenevät asteittain nivusessa, ja reiden etu- ja ulkopinnan alueella. Säteilykipua voi tuntua polvessa saakka. Liike aktivoi kivun, joka lievenee ensimmäisten hetkien jälkeen, mutta lisääntyy rasituksen jatkuessa. Myöhemmin kipua esiintyy myös levätessä ja yöllä. Yösärkyjen ilmetessä sairaus on kehittynyt jo pitkälle. Kävelymatka lyhenee, potilas ontuu ja joutuu yleensä käyttämään keppiä.

Röntgen vahvistaa epäilyn

Kävellessä esiintyvät kivut, jotka alussa helpottuvat ja kävelyn jatkuessa voimistuvat, ovat hyvin tyypillistä sairaudelle. Yleensä havaitaan, että lonkan liikkuvuus, erityisesti sisäänpäin ja ulospäin suuntautuva kiertoliike, on heikentynyt. Verikokeilla ei ole merkitystä sairauden toteamisen kannalta. Röntgentutkimuksessa näkyvät luonteenomaiset muutokset vahvistavat diagnoosin.

Hoidossa korostuvat oireiden lievitys ja toimintakyvyn ylläpito

Itsehoito

Mahdollisen ylipainon vähentäminen keventää lonkan kuormitusta. Tämä voi olla erityisen tärkeää ennen leikkausta, jossa lonkkaan asennetaan tekonivel. Pitkäkestoista seisomista, sekä painavien taakkojen nostelua ja kantamista, tulisi välttää. Lonkkaniveltä ympäröivien lihasten surkastumista ja nivelen jäykistymistä voi pyrkiä estämään lepoasentoja vaihtelemalla. Hyväksi havaittuja asentoja ovat makuu vatsallaan tai kylkiasento, jossa jalkojen asentoa tuetaan tyynyn avulla. Liikunnan harrastaminen pyöräilyn tai uinnin muodossa on hyödyllistä liikkuvuuden ylläpitämiseksi sekä niveltä ympäröivän lihaksiston vakauden lisäämiseksi. Kyynärsauvan/kepin käytöstä kivuliaan lonkan vastakkaisella puolella voi olla apua.

Lääkehoito

Lääkehoito on aina oireenmukaista. Kivunhoitoon voi kokeilla reseptivapaita särkylääkkeitä (parasetamoli), joista osa saattaa sisältää myös tulehduksellista kipua hillitseviä ainesosia (ibuprofeiini). Tulehduskipulääkkeiden omatoiminen käyttö edellyttää potilaalta aina huolellisuutta mahdollisten sivuvaikutusten (verenvuodot tai haavaumat ruoansulatuskanavassa) takia. Tämän ryhmän lääkkeitä ei pidä myöskään käyttää vakavan sydän- tai munuaissairauden yhteydessä. Oireiden ilmaantuessa, ota yhteys lääkäriin. Voimakkaampien, unettomuutta aiheuttavien kipujen vallitessa, lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä myös voimakkaampia kipulääkkeitä. 

Leikkaushoito

Lonkan tekonivelen asentaminen on paras hoitovaihtoehto henkilöille, joilla on kivulias lonkan nivelrikko. Useimmissa tapauksissa sekä nivelen pää (reisiluun pää) että lonkkamalja (lonkkaluussa) vaihdetaan keinotekoiseen – asennetaan niin kutsuttu lonkan kokoproteesi. Leikkausajankohta määräytyy pääsääntöisesti oireiden mukaisesti nivelrikon edettyä asteelle, jossa konservatiivinen hoito (kipulääkitys ja kuntoutus) ei enää lievitä kipuja riittävästi. 

Lonkan tekonivelleikkausten tulokset ovat hyviä. Yli 90 prosenttia keinotekoisista lonkkanivelistä toimii hyvin 10 vuoden kuluttua ja noin 80 prosenttia potilaista on tyytyväisiä. 20 vuoden kuluttua 70 prosenttia keinonivelistä toimii edelleen. Parantunut leikkaustekniikka tarkoittaa, että toimenpiteet ovat nykyään vähemmän kattavia kuin aikaisemmin, komplikaatioita on vähemmän, potilas pääsee nopeammin jaloilleen toimenpiteen jälkeen ja sairaala-aika on lyhyempi. Kahdessa tutkimuksessa osoitettiin, että uusintaleikkauksen riski tekonivelongelmien vuoksi oli noin prosentti vuodessa.

Leikkauksen jälkeen on tärkeää noudattaa kuntoutusohjelmaa. Se, kuinka kauan ohjelmaa on noudatettava, riippuu potilaan tarpeista, mutta usein harjoitukset kestävät useita kuukausia leikkauksen jälkeen. Kuntoutus parantaa lonkan toimivuutta. Kivun maksimaaliseen vähenemiseen ja lonkan toimivuuden paranemiseen voi kulua jopa vuosi.

Fysioterapia

Lonkan nivelrikkopotilaan kuntoutus on tärkeää sekä ennen leikkausta että toimenpiteen jälkeen. Fysioterapeutin neuvoilla kuntoutuksesta voi saada parhaan hyödyn.

Hoitotulos usein hyvä

Lonkan nivelrikko pahenee yleensä vähitellen, mutta monet pärjäävät silti hyvin lääkkeillä eivätkä tarvitse leikkausta. Tekonivelleikkauksen tulos on yleensä erittäin hyvä. Joillakuilla voi esiintyä lihasheikkoutta ja lonkan toimintahäiriöitä. Harvinaisissa tapauksissa tekonivel voi irrota. 

Lähteet:

Medibas

Terveyskirjasto

Käypä hoidon potilasversio