Nivelreuma on hoidettavissa – varhainen diagnoosi on hyödyksi

Nivelreuman aiheuttajia ei täysin tunneta, mutta on kuitenkin löydetty useita tekijöitä, jotka vaikuttavat sen puhkeamiseen. Alttius sairastua nivelreumaan voi periytyä, ei varsinaisesti nivelreuma.

Etenkin miehillä tupakoinnin ja nivelreuman välillä on löydetty yhteys. Tupakoinnin lopettamisella sairastumisvaaraa voidaan pienentää. Muita ehkäiseviä keinoja ei tunneta.

Oireet alkavat nivelkipuna

Nivelreuma alkaa tavallisesti lievänä nivelkipuna, joka tuntuu useimmiten aamuisin päkiöitten tai sormien arkuutena ja jäykkyytenä. Näkyvin oire on nivelten turvotus. Turvotus todetaan yleensä ensimmäisenä sormissa ja ranteissa.

Mikäli tulehdus on voimakas, nivelet punottavat ja kuumottavat. Tyypillisimmillään nivelreuma on varpaiden ja käsien nivelten tauti, mutta se voi levitä kaikkiin raajojen niveliin ja myös leukaniveliin sekä kaularankaan.

Raajojen kärkinivelet ja alaselkä eivät yleensä sairastu. Taudin alun oireisiin kuuluu yleiskunnon lasku, sairauden tunne, väsymys ja nivelten aamujäykkyys.

Tutkimukset tehdään oireiden perusteella

Taudin toteaminen perustuu pääasiassa lääkärin tekemään arvioon potilaan kertomista oireista ja vastaanottohuoneessa tehdyn tutkimuksen tuloksista. Diagnoosin tueksi voidaan käyttää laboratoriokokeita muun muassa veren lasko (senkka).

Lääkäri määrittelee diagnoosin tutkimuksien ja vastaanotolla tekemiensä havaintojen sekä potilaan oman kertomuksen pohjalta.

Lääkehoito vaikuttaa reuman etenemiseen

Nivelreuman hoitoon osallistuu moni terveydenhuollon ammattilainen, jotta se on mahdollisimman monipuolista. Tauti on pitkäaikainen ja kestää usein vuosikymmeniä.

Lääkehoito on tällä hetkellä ainoa keino vaikuttaa nivelreuman etenemiseen. Erityisen merkittävää lääkehoito on taudin varhaisvaiheessa ja silloin, kun on merkkejä niveltuhon etenemisestä. Kun tauti on todettu, lääkehoito on aloitettava viipymättä. Tautia on hyvä arvioida vuosittain ja samalla tarkistaa lääkitystä.

Kun nivelreuma todetaan, aloitetaan perushoito neljällä lääkkeellä niveltulehduksen hillitsemiseksi. Lääkkeistä tärkein on solunsalpaaja metotreksaatti, sitä annostellaan kerran viikossa. Kortisonihoitoa käytetään pienellä annoksella suun kautta.

Muut lääkkeet ovat sulfasalatsiini ja hydroksiklorokiini. Kortisonia käytetään myös nivelen sisäisinä pistoksina ajoittain, mutta jatkuvaa käyttöä vältetään haittavaikutusten vuoksi.

Potilaan tilannetta arvioidaan tiheästi. Mikäli lääkitys ei tehoa kolmessa kuukaudessa, aloitetaan biologiset reumalääkkeet. Lääkkeillä on usein haittavaikutuksia. Tällöin täytyy punnita, onko lääkkeiden tuoma hyöty haittaa suurempi vai toisinpäin.

Usein lääkityksen tukena käytetään kipulääkitystä, parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä. Niillä ei ole merkitystä taudin etenemisen kannalta, mutta hyvä kivun hoito parantaa elämän laatua. Ne lievittävät kipua ja ylläpitävät nivelten toimintaa.

Niveliin annetut kortisoniruiskeet poistavat ainakin tilapäisesti nivelturvotuksen ja parantavat tehokkaasti nivelten liikkuvuutta. Nivelreumapotilaita hoitavilla lääkäreillä pitää olla valmius huolehtia tarvittavista kortisoniruiskeista.

Muita keinoja nivelreuman oireiden helpottamiseen ovat leikkaushoito, fysioterapia, toimintaterapia ja kuntoutus.

Leikkaushoidoilla voidaan poistaa nivelistä tai jännetupista tulehduskudosta, mutta tällaisten leikkausten tarve on nykyisin hyvin vähäinen. Vaurioituneiden nivelten korjaaminen tekonivelillä lisääntynyt. Leikkaushoidolla estetään invalidisoituminen.

Fysioterapialla hoidetaan nivelreuman aiheuttamia kipuja sekä ylläpidetään niveliä toimintakykyisinä. Myös nivelreuman aktiivisessa tulehdusvaiheessa on huolehdittava nivelten liikkuvuudesta ja lihasten kunnosta. 

Toimintaterapia auttaa ohjaamaan niveliä säästäviin työtapoihin. Erilaisilla lastoilla voidaan vähentää nivelten kipuja sekä estää virheasentojen syntymistä.

Kuntoutus auttaa ylläpitämään työ- ja toimintakykyä. Heti sairastumisen jälkeen kuntoutukseen kuulu muun muassa sopeutumisvalmennus, josta saa tietoa arjesta pitkäaikaisen sairauden kanssa.

Tautia seurataan säännöllisesti

Nivelreuman alkuvaiheessa seurantaa on melko usein, kuukauden tai kolmen kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta, mutta hoitolinjan vakiintuessa 6–12 kuukauden välein. Lääketurvallisuuden seuranta tapahtuu yleensä terveyskeskuksessa tai työterveydessä.

Biologisia hoitoja saavat potilaat kuuluvat reumatologin pitkäaikaisseurantaan, jolloin käynti reumalääkärin vastaanotolla on vähintään kerran vuodessa. Jos tauti uudestaan aktivoituu tai hoitotasapaino huononee tai työ- ja toimintakyky ovat uhattuina, lähetetään potilas perusterveydenhuollosta reumalääkärin vastaanotolle. 

Hoidolla pyritään rauhoittamaan tauti

Nivelreuman varhaisvaiheessa ennusteen määrittäminen on vaikeaa, minkä vuoksi lieväoireiseenkin nivelreumaan on suhtauduttava vakavasti. Hoidon tavoitteena on yleensä taudin täysi rauhoittaminen. Nykyisin suurin osa nivelreumaan sairastuneista pystyy normaaliin elämään, perustamaan perheen ja säilyttämään työkykynsä.

Tehostuneesta hoidosta huolimatta sairaus jatkuu joskus vuosikymmeniä aktiivina ja niveliä tuhoavana, liikuntakyvyn menettämistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä.

Lähteet: Terveyskirjasto ja Reumaliitto
Kuvitus: iStockphoto