Borrelioosi: toimi näin, jos punkki puree
Tietoa | Borrelioosi

Borrelioosi: toimi näin, jos punkki puree

Punkin puremasta voi saada borrelioosin, joka täytyy hoitaa antibioottikuurilla. Mikäli tautia ei hoideta ajoissa, siitä voi seurata hankalia aivoperäisiä oireita.

Borrelioosi eli Lymen tauti on infektiosairaus, jonka voi saada punkin eli puutiaisen puremasta. Sairaus voi aiheuttaa monenlaisia ​​oireita iholle, aivoihin, niveliin ja hermostoon.

Miten borrelioosiin voi sairastua?

Borrelioosin saa bakteerin aiheuttamasta infektiosta. Bakteeri siirtyy ihmiseen verta imevästä punkista. Punkki odottaa korkeassa heinikossa tai vastaavassa paikassa, että mahdollinen isäntä kulkee ohi ja tarttuu ihoon.

Punkki valitsee yleensä iholta lämpimän, kostean ja pimeän paikan, kuten nivusen tai kainalon, mutta myös muut paikat käyvät. Kun punkki on löytänyt sopivan paikan kehosta, se työntää sahamaisen imukärsänsä ihon läpi ja syö veriateriansa.

Useimmiten punkki irrottautuu jonkin ajan kuluttua tai se poistetaan ilman että tapahtuu mitään sen kummallisempaa. Joskus punkki kuitenkin kantaa ruoansulatuskanavassaan Borrelia burgdorferi -nimistä bakteeria. Bakteeri voi siirtyä ihmiseen, jolloin ihminen saa borrelioositartunnan.

Millaisia oireita borrelioosi aiheuttaa?

Yleensä ensimmäinen merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa, on punkin tai sen pureman huomaaminen. Aina punkin puremaa ei kuitenkaan huomaa. Ja vaikka punkki pääsisikin puremaan, ei ole varmaa eikä edes todennäköistä, että puremasta seuraa borrelioosi.

Ensimmäinen varoitusmerkki on usein punainen alue puremakohdan ympärillä. Tämä ihottuma-alue suurenee vähitellen, ja sen keskellä on usein vaalea kohta.

Ihottumasta käytetään nimitystä erythema migrans, ja sitä voi esiintyä muuallakin kehossa kuin vain puremakohdassa. Jotkut saavat monia vastaavia laikkuja. Ihottuman kehittymiseen menee usein yhdestä neljään viikkoa punkin puremasta.

Ihottuman kehittymisen aikoihin jotkut tuntevat olonsa väsyneeksi, saavat päänsärkyä, lievää kuumetta, nivel- ja lihaskipuja, ja heidän imusolmukkeensa turpoavat.

Etenkin vanhemmille naisille voi tulla pysyviä ihomuutoksia lähelle punkin puremakohtaa. Muutokset näkyvät turvotuksena ja ihon värjäytymisenä sinertäväksi tai punertavaksi. Tätä kutsutaan akrodermatiitiksi ja se alkaa usein kehittyä vasta monia vuosia punkin pureman jälkeen.

Voiko olla myös muunlaisia oireita?

Kuudesosa borrelioosiin sairastuneista saa niin kutsutun neuroborrelioosin. Se voi tapahtua viikko tai jopa viisi kuukautta punkin puremisen jälkeen. Neuroborrelioosin oireet vaihtelevat paljon. Sairaus alkaa usein selkäkivulla, tyypillisesti lapaluiden ja niskan välisellä kivulla, joka muistuttaa välilevyn pullistumaa.

Kipu pahenee yöllä, ja monet saavat alueelle lisäksi kivuliaita tuntohäiriöitä. Yhdestä neljään viikon kuluttua kivun ilmestymisestä voi saada halvauksen, joka vaikuttaa erityisesti kasvojen hermoihin.

Neuroborrelioosi voi ilmetä myös aivokalvontulehduksena (meningiitti), johon liittyy kuumetta, päänsärkyä ja niskan jäykkyyttä.

Joskus harvoin tauti voi muuttua krooniseksi ja tuhota hitaasti hermostoa, mistä seuraa halvaus, kuulon heikkeneminen ​​ja dementian kehittyminen. Neuroborrelioosi edellyttää siksi välitöntä hoitoa, ja usein potilas otetaan sisään sairaalaan hoidettavaksi.

borrelioosi

Tulehdus voi aiheuttaa nivelvaivoja

Tulehdus aiheuttaa oireita muutama päivä tai useita vuosia pureman jälkeen ja ilmenee nivelten kipuna ja turvotuksena.

Usein kyse on vain yhdestä nivelestä ja vain hyvin harvoin useammasta kuin kolmesta nivelestä. Useimmiten tulehdus tulee polviniveleen ja sen jälkeen olkapäähän, kyynärpäähän, jalkoihin ja lonkkiin. Ilman hoitoa turvotus laskee 1–4 viikossa, mutta se voi palata takaisin kuukausien tai vuosien kuluttua.

Lisäksi borrelioosi voi ilmetä sydänlihastulehduksena (myokardiitti), jonka oireena ovat sydämen rytmihäiriöt, tai sydämen vajaatoimintana.

Näin vältät borrelioosin

Jos kävelet korkeassa heinikossa tai pensaikossa, laita housunlahkeet sukkien sisään, jotta punkit eivät pääse iholle.

Tarkista itsesi ja lapsesi, kun olette olleet ulkona luonnossa ja poista mahdolliset punkit.

Tarkkaile oireita ja mene lääkäriin, jos ilmenee jotain vähänkään epäilyttävää.

Diagnoosi tehdään oireiden tai verikokeen perusteella

Usein lääkäri epäilee borrelioosia punkin pureman ja jonkin edellä mainitun oireen takia. Lääkäri tekee diagnoosin sairauskertomuksen ja ihottuman tyypillisen ulkonäön perusteella.

Saadakseen asialle lisää varmuutta lääkäri voi ottaa verikokeen, josta nähdään, onko veressä borrelioosin vasta-aineita. Vasta-aineita voidaan yleensä löytää kahdesta neljään viikkoa tartunnan jälkeen, mutta joskus siihen voi mennä jopa kahdeksan viikkoa.

On siis olemassa riski, että henkilöllä on borrelioosi, vaikka verikoe on negatiivinen. Borrelioosiin liittyvän ihottuman (erytema migrans) yhteydessä vain noin puolet verikokeista on positiivisia varhaisessa vaiheessa, eli niissä näkyy borrelioosin vasta-aineita.

Positiivinen tulos ei aina tarkoita, että on saanut tartunnan hiljattain, koska vasta-aineet säilyvät veressä vuosia tartunnan jälkeen. Valitettavasti vasta-ainetesti ei ole täydellinen. Se on usein positiivinen, vaikka potilas ei ole saanut tartuntaa.

Jos lääkäri epäilee henkilöllä olevan neuroborrelioosi, tämä otetaan sisään sairaalaan, jossa selkäydinnestettä tutkimalla selvitetään, onko hermostossa borrelioosia.

Hoito vähentää jälkioireiden riskiä

Nopealla ja riittävällä hoidolla ihottuma, ja sen myötä myös sairaus, paranevat usein parissa viikossa. Useimmat borrelioosiin sairastuneet tulevat terveiksi jopa ilman hoitoa, eivätkä saa pysyvää haittaa. Toki hoito vähentää riskiä saada myöhemmin oireita hermostoon ja niveliin.

Ihottuman hoito varhaisessa vaiheessa ehkäisee tehokkaasti neuroborrelioosin kehittymisen. Jos oireita on hermostossa, nivelissä tai sydämessä, niiden loppuminen hoidon jälkeen voi kestää kauemmin.

Borrelioosin hoitona käytetään antibiootteja

Varhaisessa vaiheessa hoidoksi riittää usein kymmenen päivän antibioottikuuri. Myös neuroborrelioosi voidaan hoitaa tehokkaasti tableteilla. Joskus harvoin antibiootti on annettava injektioina.

Asiantuntija: Ole Davidsen, erikoislääkäri
Päivittäjä: Göran Günther, ylilääkäri, infektiosairauksien erikoislääkäri, Akademiska sjukhuset, Uppsala
Kuvitus: iStockphoto

Kommentoi tätä artikkelia

Tällä sivulla ei ole vielä kommentteja