Sydämen vajaatoiminnan syyt

Sydämen vajaatoiminnan syyt

Sydämen vajaatoiminta ei ole koskaan itsenäinen sairaus vaan sen taustalla on aina jokin muu sairaus.


Päivityspäivä: 26.9.2018
Kirjoittaja: Netlääkäri toimitus, Bonnier Business Forum Oy

Tässä käsitellään näistä yleisimpiä eli sepelvaltimotautia, kohonnutta verenpainetta, läppävikoja ja sydäninfarktia.

Sepelvaltiomotauti

Sepelvaltimot ovat sydämen pinnassa olevia verisuonia, jotka kuljettavat happea ja ravinteita sydänlihakselle itselleen. Yksi yleisimmistä sydämen vajaatoiminnan taustasairauksista on sepelvaltimotauti, jossa sepelvaltimoiden sisäseinämiin muodostuu rasvan ja tulehdussolujen muodostamia tukkeumia eli plakkeja.

Valtimoiden ahtautuminen estää normaalin verenkierron ja tämä aiheuttaa oireita ensimmäiseksi etenkin rasituksessa, jolloin hapentarve sydänlihaksessa on suurin. Sepelvaltimotaudin ensioire voikin olla yllättävä pistävä rintakipu. Joskus, etenkin naisilla ja vanhuksilla oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus tai närästyksen tunne. Usein tähän liittyy uupumista ja huonovointisuutta.

Oireet

Yleisin oire on rasituksessa ilmaantuva puristava rintakipu. Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa laaja-alaisesti ahdistaen ja puristaen. Kipu voi säteillä vasempaan yläraajaan. Tyypillistä on, että se ilmaantuu silloin, kun ruumiillinen tai henkinen rasitus on tasolla, jossa sydänlihas tarvitsee normaalia enemmän happea työskennelläkseen tehokkaasti.

Tällöin sepelvaltimotaudin ahtauttamat sydämen omat valtimot estävät sydänlihaksen riittävän hapensaannin ja tämä oireilee kipuna. Joskus kipu voi olla luonteeltaan polttavaa tai tuntua ylävatsan puolella. Yleensä puristavan rintakivun alue on keskellä rintalastaa ja sen ympärillä, joskus kipu voi tuntua ylävatsalla. Kipu voi säteillä myös keskelle selkää lapojen väliin tai tuntua närästyksen kaltaisena oireena.

Tutkimukset ja sairauden toteaminen
Rasitusrintakipuna ilmenevää sepelvaltimotautia sairastavalta potilaalta ei yleensä löydy perustutkimuksissa mitään poikkeavaa. Sydämen sähkökäyrä eli EKG on usein normaali. Tämän takia päädytään usein tekemään rasituskoe ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, jossa tukkeumat voidaan paikallistaa. Mikäli rasituskokeen aikana tuntuu rintakipua ja näkyy EKG-muutoksia, ovat ne merkki sepelvaltimotaudista. Näiden perusteella voidaan aloittaa lääkehoito.

Sepelvaltimotaudin hoito
Sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke ("sydänaspiriini"). Lääke ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia.

Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti tai etukäteen otettuna kokonaan estettyä. Sepelvaltimotautia hoidetaan myös pallonlaajennus- ja ohitusleikkauksella.

Statiinit ovat korkean kolesterolin hoidossa käytettyjä lääkeaineita. Statiineja ovat esimerkiksi simvastatiini, pravastatiini, lovastatiini, fluvastatiini, atorvastatiini. Ne vähentävät veren seerumin LDL-kolesterolin, kokonaiskolesterolin ja triglyseridien pitoisuuksia ja suurentavat HDL-kolestrerolin pitoisuutta, sekä ehkäisevät ateroskleroosin etenemistä ja sen pohjalta kehittyvää sepelvaltimotautia, aivovaltimotautia ja alaraajojen valtimotautia sekä komplikaatioita verenpainetaudissa.

Seuranta
Sepelvaltimotaudin oireita on hyvä seurata kotona. Seurannan tiheys riippuu potilaan yksilöllisistä tarpeista. Monessa tapauksessa potilailla on myös muita sairauksia, jotka vaikuttavat seurannan tiheyteen. Seurannassa on tärkeää motivoida potilas pitkäaikaisen sairautensa hoitoon ja riskitekijöihin vaikuttamiseen. Seurannassa selvitetään potilaan oireet, elintapatekijät, riskitekijät ja hoitoon liittyvät mahdolliset ongelmat, kuten se, ottaako potilas lääkkeitä ohjeiden mukaan.

Ennuste
Hoidosta huolimatta joillakin potilailla tilannetta saattaa monimutkaistaa oireilun vaikeutuminen, akuutti sepelvaltimotautikohtaus tai sydämen vajaatoiminta, jolloin esimerkiksi kajoavia hoitoja joudutaan pohtimaan uudestaan.

Ennaltaehkäisy
Kuten kaikkia sydän- ja verisuonisairauksia, sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä vähentämällä sen riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo. Samalla ehkäistään myös tyypin kaksi diabetesta.  Myös liikunnalla, painonhallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäistään sepel- ja muun valtimotaudin syntyä ja tehostetaan niiden riskitekijöiden hallintaa.  Kun vaikutetaan näihin jo nuorella iällä, voidaan pienentää myöhemmällä iällä syntyvän sepelvaltimotaudin riskiä.

Kohonnut verenpaine

Toinen yleinen sydämen vajaatoiminnan taustasairaus on kohonnut verenpaine. Pitkäaikaisesti koholla oleva verenpaine lisää sydämen työkuormaa ja ajan myötä aiheuttaa siten sydämen vajaatoimintaa sydämen väsyessä jatkuvaan vastusta vastaan työskentelemiseen.

Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg. Verenpainetaso on tyydyttävä välillä 130–139/85–89 ja koholla, kun paine on 140/90 tai enemmän. Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku on diastolinen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana.

Verenpaine alkaa kohota usein 40 ikävuodesta ylöspäin. Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat vielä kimmoisat, nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali, mutta yläpaine kohoaa helposti korkeaksi.

Noin 500 000 ihmistä käyttää verenpainelääkitystä Suomessa. Nuorilla verenpaine on harvoin koholla, mutta se ei ole poikkeuksellista. Iän mukana kohonneen varenpaineen yleisyys lisääntyy.

Hoito
Kohonnut verenpaine liittyy useimmiten elintapoihin ja siten sitä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaasti elintapahoidolla

  • Ylipainoisella painon pudottaminen 4–8 prosenttia.
  • Tupakoinnin lopettaminen.
  • Suolan vähentäminen.
  • Ravintokuidun lisääminen ruokavalioon.
  • Kaliumin ja magnesiumin saannin lisääminen alentaa myös verenpainetta. Kaliumia saa vihanneksista, hedelmistä ja kasviksista. Kasviksia on hyvä syödä puoli kiloa päivässä.
  • Salmiakki- ja lakritsituotteiden välttäminen.
  • Sopiva määrä liikuntaa viikossa auttaa monessa tapauksessa pitämään verenpaineen ihannetasolla. Hyvä määrä liikuntaa on vähintään 30 minuuttia reipasta kävelyä useampana päivänä viikossa.
  • Runsaan alkoholin käytön vähentäminen kohtuulliselle tasolle.

Läppäviat

Sydämessä on neljä läppää, yksi kummankin eteisen ja kammion välissä sekä yksi aortan ja yksi keuhkovaltimon tyvessä. Läpät ohjaavat verivirtauksia sydämen sisällä ja sydämestä poispäin sulkeutumalla ja avautumalla oikea-aikaisesti sydämen supistustyön mukana. Näin läpät estävät veren virtaamisen verenkierrossa takaisinpäin eli väärään suuntaan.

Läpät aukeavat ja sulkeutuvat sydämen sykkeen tahdissa. Lääkäri kuuntelee stetoskoopilla läppien sulkeutumisäänet. Läppäviat kuullaankin usein sydämen sivuääninä; ylimääräisinä ääninä normaalien sydänäänten välissä. Sydänääniä olisi hyvä kuunnella säännöllisin väliajoin. Sivuäänet voivat olla usein täysin vaarattomiakin, tällöin puhutaan viattomista sivuäänistä. Sydämen ultraäänitutkimus antaa luotettavaa tietoa sydämen läppien toiminnasta ja niiden oikea-aikaisesta sekä riittävästä sulkeutumisesta ja avautumisesta, sekä veren virtauksista sydämessä.

Läppävikoja on kahdenlaisia. Läppä voi joko vuotaa tai olla ahdas. Jos läppä vuotaa, verta kulkeutuu väärään suuntaan takaisinpäin. Läppäaukon ollessa ahdas, läppä pienenee niin, että veren virtaus sen läpi hidastuu.

Kummassakin tapauksessa sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä. Sydämen seinämä ensin paksunee lihaksen kasvaessa suuremman työn seurauksena. Väsyttyään sydänlihas venyy, jolloin tuloksena voi olla sydämen laajentuma.

Läppävika voi olla joko synnynnäinen tai sairauden kautta syntynyt. Läppätulehduksen eli endokardiitin, sydäninfarktin ja sydänlihassairauden eli kardiomyopatian aiheuttamat läppäviat ovat tyypillisesti ”hankittuja” läppävikoja. Monet synnynnäisetkin läppäviat kehittyvät merkittävästi sydämen toimintaan vaikuttaviksi vasta aikuisiällä.

Hoitamattoman läppävian seurauksena sydämen voima ei ajan mittaan enää riitä, jolloin seurauksena on sydämen pumppauskyvyn aleneminen ja vajaatoiminta. Läppävikojen pääasiallinen oire on rasituksessa ilmenevä hengenahdistus ja fyysisen suorituskyvyn lasku. Viasta riippuen voi esiintyä myös muita oireita. Yleisimmät läppäviat ovat hiippaläpän (vasemman eteisen ja kammion välinen läppä) vuoto ja aorttaläpän (vasemman kammion ja elimistöön lähtevän valtimon, aortan, välinen läppä) ahtauma.

Sydäninfarkti

Sydäninfarkti on äkillisen hapenpuutteen aiheuttama sydänlihaksen vaurio, joka johtuu lähes aina sepelvaltimotaudista. Sen tavallisin syy on sepelvaltimotaudin aiheuttama sepelvaltimon tukos, jossa valtimoa ahtauttama tukos eli plakki on niin suuri, että se tukkii sepelvaltimon kokonaan ja verenvirtaus estyy. Tällöin se osa sydänlihaksesta, johon tukkeutuneen valtimon pitäisi viedä verta ja näin ollen happea sekä ravinteita, ajautuu hapenpuutteeseen ja sydänlihassolut kuolevat.

Jos sydäninfarktia ei hoideta ajoissa eli tukkeutunutta valtimoa ei saada avattua, vauriokohtaan kehittyy muutamien tuntien tai päivien kuluessa kuolio.

Parantuessaan sydäninfarkti voi jättää sydänlihakseen sidekudoksisen arven, joka ei ole supistuvaa kudosta, eli siten häiritsee sydämen työskentelyä. Sydämen vajaatoiminta aiheutuu supistumattoman arpikudoksen muodostuessa niin suureksi, että sydämen supistumiskyky heikkenee niin paljon, ettei se enää pysty pumppamaan tarpeeksi verta elimistön tarpeisiin.

Nykyisin vähemmän kuin yksi kymmenestä sydäninfarktiin sairastuneista kuolee, koska hoito on kehittynyt erittäin tehokkaaksi. Potilaan saaminen nopeasti hoitoon on kuitenkin tärkeä tekijä, sillä kuolio voi syntyä nopeastikin.

Tärkein oire sydäninfarktista on pitkittynyt rintakipu. Rintakipuilu onkin tärkeä diagnoosin kulmakivi, lisäksi tarvitaan tarkentavia tutkimuksia.

Kipu voi tuntua puristavana, paineen tunteena tai vannemaisena. Se on yleensä ankaraa ja samanlaisena jatkuvaa. Rintakipu voi säteillä kaulalle, hartioihin, olkavarsiin tai ylävatsalle. Rintakipuilevan kasvot ovat usein kalpeat ja vakavat ja hänellä on kylmä hiki. Kipuun liittyy usein hengenahdistusta ja pelon tunnetta, monesti myös kuolemanpelkoa. Myös selittämätön uupumus voi edeltää infarktia.

Infarktityyppinen rintakipu kestää yli 20 minuuttia ja kivun voimakkuus ei muutu hengityksen mukaan eikä myöskään asentoa vaihdettaessa. Nitro saattaa lievittää kipua, mutta se ei poista sitä.

Sydäninfarkti vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos aiemmin terveelle henkilölle tai sepelvaltimotautipotilaalle tulee yllättäen edellä kuvattuja oireita, on soitettava hätäkeskukseen (numero 112), jonka lähettämän ambulanssin ensihoitohenkilöstö arvioi ja toteaa hoidon tarpeen. Mitä nopeammin oireiden alettua hoito aloitetaan, sitä parempi parantumisennuste on.

Infarkti todetaan sydämen sähkökäyrän (EKG) ja verinäytteestä tutkittavien sydänlihasmerkkiaineiden avulla.

Sydäninfarktin hoidossa pyritään huolehtimaan elintärkeistä toiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen rytmistä ja verenpaineesta. Vakavat rytmihäiriöt pyritään estämään ja hoitamaan. Jos sydäninfarktipotilaan hengittäminen on vaikeaa, voi lisähappi olla tarpeen. Rintakipu on sydäninfarktissa ankaraa ja hyvä kivunhoito on siksi tärkeää. Verenpainetta lasketaan lääkkeiden avulla.

Sairastumisen riskiä voi vähentää terveellisillä elämäntavoilla.

Lähteet:  Netdoktor.se, Sydänliitto /Sydän.fi ,Terveysportti